Ette ymmärtäneet

Anonyymi kirjoitti:

sä et ollut ihastunut siihen työkaveriin siellä missä oli ensimmäinen ihan oma koti. Kaikki tuntui kummalliselta leikiltä, koska sä olit henkisesti ihastunut siihen toiseen, jonka tapasit kerran baarissa, jota ei enää ole, vain kuoppa jäljellä. Se "leikki" jatkui siellä, missä sulla oli vakituinen työpaikka. Sä et ymmärtänyt sillonkaan mitä siellä oli meneillä ja siksi sun hätää ei ymmärretty. Sut leimattiin sairaaksi. Mutta niin se ei ollut, oli vain erityispiirteisen tapa hahmottaa ja ajatella eri tavalla kuin muiden tapa. Se kaikki liittyi siihen, mitä sä olit joutunut kokemaan vuosien ajan, olit näkymätön. Koska sitä ei ymmärretty, jatkettiin jotain sellaista mikä todella rikkoi. Sä et itse kärsinyt sun omasta tavasta käsitellä asioita ja elämää. Sä et olisi tarvinnut minkäälaista sellaista massiivista "apua", koska se ei antanut sun olla oma itsesi. Sulla oli huoli pärjäämisestä, koska sä et saanut sitä itsellesi tärkeää työpaikkaa. Sulla oli ensi kertaa elämässä sellainen työ, jota sä rakastit. Se ois tuonut sellaisen turvallisuudentunteen jota sä kipeästi tarvitsit. Ainoa ihminen jonka sä elämääsi olisit halunnut oli hän, jonka oli tuntenut kymmenien vuosien ajan. Mutta hän ei ollut samaa mieltä. Sä menetit monia hyviä vuosia ja muutamalla kysymyksellä se kaikki olisi jäänyt kokematta. Mitään esitystä ei olisi tarvittu siellä sulle itselle tärkeimmällä työpaikalla. Kaikki menneisyyteen liittynyt revittiin turhaan auki yhä uudestaan ja se ei ole erityispiirteiselle sopiva tapa toimia. Sä elät aina siinä hetkessä missä sä olet, mutta muut eivät sitä pystyneet millään ymmärtämään, toistuvista hätähuudoista huolimatta. Mennyt on aina mennyttä, sitä ei tarvitse ns. poistaa millään tavalla, mitään ei tarvitse "jauhaa" yhä uudestaan. Työ on hyvin tärkeää ja juuri sellainen mikä on sulle mieluisaa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä