Huumorijuttujani osa2

Siivoan huonetta, ja ulkona kuu mollottaa, sen paheksuva katse ei tee hyvää, aamuna herään yltä päältä hiessä kun yöllä painajaiskuvia nähty, mutta kummallisen onnellinen tunne, aamupäivän aurinko leikkaa huoneeseeni, tajuan että aurinko antaa viestin, koska aurinko on itse jumala, pääkeskus, vai olisiko sittenki omat aivoni se pääkeskus vai olisiko yksi lukuisisista eri pääkeskuksista sittenki vai miten se meneekään, tajuan sitten iltapäivällä tultua duunista että ei tässä elämässä liikaa jääräpää kannata olla, sitten kohta kuu mollottaa taivaalla, se putoaa sieltä maahan, tajuan mitä se tarkoittaa, tilalle tuleekin aurinko, mitä tämä voisi tarkoittaa sitten taas eri merkityssuhteissa, ja seuraavana aamuna taivaalla on samaan aikaa kuu ja aurinnko, ne muodostaa yhdessä mielenkiintoisen kontrastin ja kombinaation myös vertauskuvallisesti, sitten mä vasta näin myöhään elämässäni tajuan mikä on yksi elämän tarkoituksista, nimittäin se että kuu ja aurinko pitää olla samaan aikaan taivaalla ja sama juttu kun siivoan huonetta, sillä huone tai talossa on yhtä aikaa voiveitsi pöydällä ja puurokattila korvani liepeiden lähellä ja sitten naapurin talo kääntyy nurinpäin , tajuan seuraus ja syy suhteen , ja se toinen naapurin talo lähtee itsestään ikäänkuin paranormaalilla tavalla liikkumaan, ja tajuan mistä siinäkin on kyse, mutta sen sijaan oma taloni pysyy nyt paikallaan, mutta vielä eilen se oli ilmassa , sillekin oli syynsä ja se kuun paheksuva katse joka sai melkein yön aikana nuppini sekoamaan, kunnes aamuna koitti jokin uusi juttu elämässä joka mullisti kaiken.