Tämä nyt ei varmaankaan kuulu anoreksia-palstalle, koska mulla ei ole diagnosoitu kyseistä sairautta, mutta ajattelin että joku täällä osaisi ehkä kertoa.
Eli olen jostain idioottimaisesta syystä syönyt viimeisten viiden vuoden aikana todella pieniä ruoka-annoksia, joskus ollut monta päivääkin syömättä, kun ruoka ei maistu. Nyt aloin tässä hiljattain kärsiä pahoinvoinnista ja pari viikkoa olen kärsinyt siitä, että meinaan koko ajan oksentaa. En harrasta, enkä ole harrastanut
ruuan jälkeen oksentelua. Liikun jonkin verran ja pahoinvointi tuntuu pahenevan liikunnalla.
Niin onko tää oireilu nyt seurausta mun ruokahaluttomuudesta johtuvasta paastoamisesta ?
Mä en oikeesti uskalla puhua tästä kenellekään, kun tiedän, että ne pakottaa syömään vaikka väkisin ja se ei vaan onnistu multa.
Kun ei tää oo kumminkaan mikään syömishäiriö.
Eli olen jostain idioottimaisesta syystä syönyt viimeisten viiden vuoden aikana todella pieniä ruoka-annoksia, joskus ollut monta päivääkin syömättä, kun ruoka ei maistu. Nyt aloin tässä hiljattain kärsiä pahoinvoinnista ja pari viikkoa olen kärsinyt siitä, että meinaan koko ajan oksentaa. En harrasta, enkä ole harrastanut
ruuan jälkeen oksentelua. Liikun jonkin verran ja pahoinvointi tuntuu pahenevan liikunnalla.
Niin onko tää oireilu nyt seurausta mun ruokahaluttomuudesta johtuvasta paastoamisesta ?
Mä en oikeesti uskalla puhua tästä kenellekään, kun tiedän, että ne pakottaa syömään vaikka väkisin ja se ei vaan onnistu multa.
Kun ei tää oo kumminkaan mikään syömishäiriö.
Vastaukset 7
Vanhimmat
..nimenomaan syömishäiriö. Et ole vielä siinä pisteessä että myöntäisit ongelmasi, mutta eikö olisi syytä ottaa selville mikä mättää ja miten saisit apua. Puhu jollekin. Yritä syödä normaalimmin, monipuolista ravintoa säännöllisesti, ehkä pahoinvointisi johtuu huonosta syömisestä.
edellinen sanoi; kyseessä on syömishäiriö, mikäli elimellisen vian mahdollisuus huononolon aiheuttajan on lääkärintutkimuksella poissuljettu; eli psyykkiset tuntemukset tulevat ensin ja vasta häiriökäyttäytyminen aiheuttaa fyysisiä oireita.
ei anoreksiaa tartte diagnosoida=)luulen,että suurin osa meistä on ihan ite tehny omat johtopäätelmät siitä,että on syömishäiriöinen=)säkin eksyit tänne palstalle kaikesta huolimatta=)
kyl toi sun tapaus kuulostaa aika lailla syömishäiriöltä...ei sitä vaan ite oikeen myönnä...ainahan sitä aattelee,että on normaalii tollanen käytös.ei sitä ite ees huomaa...mut mitä sivullinen "normaalisti" syövä sanois...en osaa sanoo tosta pahoinvoinnista...onks sun elämässä muita juttuja, jotka vois aiheuttaa pahoinvointia? voihan se olla,että se saattaa johtua paastoomisesta ja muista siihen liittyvistä jutuista...
Joo, elimistö pelaa ihan normaalisti eli ei oo kyse mistään sairaudesta, joka aiheuttaisi tätä pahoinvointia.
Pakko vaan olla välillä kokonaan syömättä, kun yksinkertaisesti ällöttää ajatus ruuasta niin henkisesti, kun fyysisesti. Lihaa en oo syöny varmaan vuoteen, kaikki rasvaset ruuat on mustalla listalla, pelottaa jos joutuu syömään muitten edessä ( kouluruokailua en oo harrastanu kertaakaan yläasteen jälkeen ).
Pelottaa miettiä sitä mahdollisuutta, että tämä oikeesti olis joku syömishäiriö. Pelottaa laihtua, kun joutuu jatkuvasti peittelemään sitä.
Pelottaa, kun tietää mitä mieltä ihmiset on yleensä tällasista ihmisistä.
Ja kaikkein inhottavinta tässä kaikessa on, että on itse antanut mennä kehonsa tähän pisteeseen.
Meinasin kirjoittaa kysymyksen TÄYSIN samasta aiheesta, sitten satuin lukemaan sinun tekstisi. Itselläni tämä ruokahaluttomuus alkoi joulun jälkeen kun olin aika masentunut (ja hurja stressi oli kestänyt jo puoli vuotta). Ruoka ei vain yksinkertaisesti maistu ja jos syön niin syön todella vähän päivittäin. Itseänikin oikeastaan pelottaa että miten elimistö mahtaa kestää n. 500 kcal:la per päivä (Pyöräilen kouluun joka päivä 8km) Tosin ei minulla oikein olisi rahaakaan ruokaan kun elän pelkällä opintotuella.
Nyt on jo tullut jonkinmoisia pakkomielteitä sen suhteen etten uskalla syödä liikaa (siis normaalia määrää) sillä pelkään että lihon heti yli normaalien mittojen. Olen jopa alkanut käydä pienillä lenkeillä vaikka olo on joskus todella väsynyt.
Tiedostan kyllä että minun pitäisi syödä normaalisti mutta se vain ei onnistu (minulla on joitain kummallisia pakkomielteen tyyppisiä ajatuksia, ja jos ajattelen syöväni "normaalisti" niin pelkään että elimisöni ei kestäisikään sitä jo näin pitkään kestäneen syömättömyyden jälkeen...)
En ole edes laiha. Normaalimitoissa (164/62) mutta olen kyllä laihtunut joulusta n. 5kg.(Hyvä että näinkin hitaasti) Enkä silti tunne laihtuneeni niin että sitä mitenkään huomaisi. (Vaatteet ovat kyllä löysempiä, mutten jotenkin näytä yhtään siltä että olisin laihtunut, en ole muiltakaan asiasta kysellyt)
Tämä on jotenkin outoa kun tietää että mikä oikeasti on totta, mutta ajattelee kuitenkin juuri päinvastoin.....
En nyt tiedää, onko tästä jotain apua, kun en ole edes anorektikko, mutta olen huomannut itselläni ainakin ilmiön, että jos olen pitkään syömättä, niin sitten kun yritän syödä vähänkin, niin alkaa oksettamaan. Joskus kipeenä ollessani kun en syönyt paljon mitään ja ajattelin, että täytyy edes juoda vähän, ettei kuivu, niin join pari kulausta maitoa ja välittömästi oli juostava vessaan oksentamaan, mitä kesti varmaan 20 minuuttia. Vaikka vatsa oli jo tyhjä, niin oksennusrefleksi vaan jatkui. Siitä on kyllä jo aikaa, mutta nyt joitakin vuosia sitten olin "tutkimusluontoisena kokeiluna" päivän syömättä ja sitten kun seuraavana päivänä yritin syödä, tuli taas sama tunne ja alkoi oksettaa, mutta inhoan oksentamista ja jotenkin sain pakotettua ruuan pysymään sisällä, vaikka taisteluun meni kyllä tunteja.
Tämän perusteella luulen, että siinä on jonkinlainen hylkimisreaktio, että jos pitkän ajan päästä saa ruokaa, niin vatsa "hylkii" sitä tai jotain. Jos jollain muulla on jotain virallisempaa tietoa asiasta, niin olisi mukava kuulla.
Niin, en tosin tiedä, mikä tuo sinun tilanteesi on, että oksettaako sinua ollessasi syömättä vai alkaessasi syömään..
Kävin ravintoterapeutilla.
Minulla on ollut samanlaista ongelmaa, olen sairastanut anoreksiaa.
Ravintoterapeutti sanoi, että ruoansulatuselimistö, etenkin suolisto, kuihtuu, kun se ei saa tarpeeksi proteiinia ja työtä.
Koeta lisätä proteiinia. Olo voi ehkä kohentua siitä. Proteiinia on myös raejuustossa, kananmunissa ja rahkassa - ei tarkoita siis possunpiffiä.
Vähän kerrallaan koita lisätä. Syö säännöllisesti, aina samaan aikaan, vaikka vähänkin, niin kroppa oppii sitä odottamaan ja ruoansulatuselimet osaa valmistautua.