Ihmiset!
Mun oli ihan pakko avata tietokone ja tulla tänne palstalle kertomaan mun elämäni järkyttävin ja pelottavin tilanne... oon ihan hiessä ja sydän hakkaa ja vieläkin tuntuu että mun asunnossa on joku...!
Siis mä laitoin nukkumaan illalla joskus kymmenen aikaan ja makuuhuoneen oven kiinni ettei rappukäytävän äänet kuulu ja sit pimennysverho et saa aamulla nukuttua pidempään.. Mä nukun yleensä kyljellään mut nyt mä olin nukahtanut selälleni.
Ja sit tossa puoli tuntia sitten mä muistaakseni näin jotain unta mut havahduin yhtäkkiä ja tajusin olevani makuuhuoneessani ja siis mulla olis silmät auki. Huoneessa oli niin hiljasta että en kuullu yhtään mitään, siis se hiljasuus oli niin vahva tunne.. johtu varmaan että uni oli levoton tai jotain.
Sitten mä yritin liikuttaa käsiäni mut en saanu vasenta kättä joka oli patjaa vasten liikkumaan ollenkaan ja oikea käsi joka oli mun rinnalla sekään ei liikkunu mihinkään. ja mulla oli tunne että pystyin liikuttamaan vaan vähän päätäni mut mikään muu osa kropassa ei toiminu!
Sitten mä katsoin mun makkarin oven suuntaan ja siihen tavallaan kait pimennysverhostakin huolimatta heijastu jostain valoa mut ei siinä mitään. Näin et mun sängyn ja makkarin oven välillä oli sellainen epämääräinen en osaa kuvailla hyvin ehkä vähän tähtimäinen iso musta hahmo ja sen hahmon ääriviivat eli eli se tavallaan muutti muotoaan. Ja se musta hahmo oli niin musta kuin siinä melkein pimeässä huoneessa nyt mikään pysty olemaan mut sitä mun makuuhuoneen valkosta ovea vasten se näytti todella vahvasti mustalta. Sysimustalta... Mustaakin mustemmalta
Ja mä nyt kun mietin asiaa niin olin siinä vaiheessa jo ihan paniikissa mut en voinut muuta kuin katsoa sitä hahmoa ja sitten se tavallaan tuli mua kohden tai se musta juttu suureni. Vaikea sanoa koska se ei näyttänyt kolmiuloitteiselta ollenkaan.
Sitten mä kuulin sellaisen tosi korkeataajuisen äänen joka muistutti surinaa ja vielä korkeamman äänen joka muistutti sellaista testikuvan ujellusta mutta oli tosi korkea ääni ja siinä vaiheessa se mustuus täytti mun näkökentän kokonaan. Tiedän että mulla oli silmät auki koska tiedostin että mulla oli silmät, siis niinku päässä ja olin niitä just aikasemmin pystyny liikuttamaan. Siis tiedän että tää ei ollut uni vaan mä tiedostin että olin sängyssäni, just mun makuuhuoneessa ja että siinä oli joku entiteetti läsnä joka oli uhkaava.
Sitten mä päätin että mun on pakko nyt yrittää nousta tästä sängystä ja yritin kohottaa päätäni. En saanu päätä liikkumaan mutta näin että mun oikea käsi liikku vaikka musta tuntui että se oli edelleen vatsan päällä. Havahduin taas näkemään mun huoneeni hämärästi ja näin että se musta hahmo oli nyt mun sängyn päädyssä ja pienempänä mutta siinä oli edelleen tai sillä oli liikkuvat ääriviivat. Sydän hakkas ja mä mielestäni jopa kuulin kuinka mun sydän hakkas ja ponnistelin itseni pystyyn ja huusin kai ääneen jotain että "pois!" tai "ois" tai jotain mutta kuulin itse selväsi huutaneeni jotain. Ja sit oli täysi hiljaisuus ja mä tajusin olevani pystyssä ja laitoin äkkiä lukulampun päälle ja hyppäsin sängystä pois ja tarkistin kaikki paikat.
Mun oli ihan pakko tulla koneen äärelle kertomaan tää juttu koska en uskalla enää mennä makkariin enkä jaktaa unia vaikka vielä väsyttäis. Laitoin tiskikoneen päälle ja kahvia tippumaan ja telkkarinkin olkkariin päälle, että olis jotain turvallisia ääniä ympärillä. Mutta tää oli niin kamala kokemus että pelkään kyllä mennä nukkumaan torstaina illalla jos mä saan vaikka samanlaisen näyn.
Sorry mulla ei ollu nyt aikaa kirjottaa tätä jäsennellymmin ja tuli varmaan kirjotusvirheitä.
Oliko tää joku painajainen vai mikä tää oli? Mä en koskaan oon aikuisena (oon 24v) nähny painajaisena. Ihan pikkulapsena kuumessa vain näin. Enkä oo ottanu mitään lääkkeitä jos sitä mietitte eikä tää johdu mistää krapulasta koska en juurikaan juo tms.
Musta tää ei voi olla painajainen koska mä tunsin ja tiedostin että olin hereillä. Mä näin omilla silmilläni ne kaikki sävyt ja sen mustan hahmon. Ainoo mitä en voinu tehdä alussa oli liikuttaa raajojani, mutta myöhemmin sekin onnistu ku näin että mun käsi liikku vaikka tuntu kyllä että se ei liikkunut.
Kommentoikaa nyt joku tätä ja kertokaa pitääkö mun mennä nyt jonnekin lääkärille??? En kai mä vaan oo tulossa hulluksi tai jotain?
Tää kirjottaminen muuten autto vähän... Oon nyt jo vähän rauhottunu ja kävin just hakeen kahvia, että ei tule enää unta.
Kiitti kaikille jo etukäteen jos teillä on jakaa samanlaisia kokemuksia tai jotain tietoa asiasta.
"Elina"
Heräsin just pelottavaan näkyyn!!!
19
1651
Vastaukset
- Irina
Vaikuttaa ns. unihalvaukselta. Se on tila jossa herätessä ei saa itseään liikutettua, ei aina hengitettyäkään, ja näkee/aistii joskus hyvin pelottaviakin olentoja/elementtejä/entiteettejä lähellään, samassa huoneessa, kuulee ääniä, juuri sellaista surinaa tai kihisevä ääntä, puhetta jne. Helvetillisen pelottava mutta vaaraton tila. Netistä löytyy matskua.
- Olemisen metafora
Tää unihalvausgradu on ihan asiallinen:
http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.phtml?id=9005
- Nuusku
Näit Mörön.
En pilaile. En tiedä miksi muuksi tuota voisi kutsua. Iso musta perusmörkö.
Möröt ovat vähän niinkuin lastenkirjoissakin ovat. Ne ovat pelottavia, ja siinä kaikki. Ne eivät tee mitään muuta. Mörön voittaa voittamalla pelon. Se vie aikaa, mutta onnistuu lopulta.
Muutkin ovat nähneet niitä. Yksi mun kaveri näki itseasiassa prikulleen juuri samanlaisen kuin sinä. Tuo minkä näit on oikea perusmörköjen perusmörkö, koulukirjaesimerkki.
Tuontyyppisten kokemusten jälkeen usein pelottaa mennä takaisin nukkumaan. Itsellänikin on ollut vastaavia kokemuksia (tosin eri mörkö). Mutta tuollaiset Möröt eivät onneksi vieraile kenenkään luona jatkuvalla syötöllä. Seuraava yösi jonka nukut on taatusti aivan tavanomainen.
Noita mörköjä oppii ajan kanssa olemaan pelkäämättä. Unitutkimuksessa tilaa jossa niitä nähdään kutsutaan unihalvaukseksi, aivan kuten toinen kirjoittaja sanoi.
Piä pääs kylmänä. - Val
Mikäli uskot että ihminen voi irtautua kehostaan, niin lue tämä. Jos et, älä tuhlaa aikaasi.
Olen lukenut että monet kehostaan irtautuneet ihmiset ovat kuulleet jonkinlaisen kovan tai hiljaisemman äänen ennen irtautumista. Tämä ääni on ilmeisesti ollut värähtelyä, joten se voi ilmetä surinana, ja joillekin se voi olla melkein sietämättömän kova.
Jotkut ovat kertoneet nähneensä mustan ja violetin sekaisen tunnelin, johon he ovat imeytyneet, ja seuraava havainto heillä on ollut se että he ovat kehostaan irti. Kenties leijuvat katonrajassa ja näkevät allaan fyysisen kehonsa. Eräs satunnainen tuttavani irtautui omien sanojensa mukaan kehostaan joka ikinen yö ja meni aina "mustaan aukkoon". Tämä kokemus oli kuulema varsin kivulias. Luulen että se johtuu siitä että ihmisen on vaikea mieltää irtautumista muuna kuin fyysisenä tunteena, vaikka se ei välttämättä oikeasti tietenkään satu sen kummemmin. Varsinkin kun uskon että jokainen irtautuu tiedostamattaan joka kerta kun nukahtaa. Tietoisuuttaan kun ei siitä "kynnyksen yli" niin vaan voikaan viedä.
Jos näet mustan hahmon vielä, älä automaattisesti oleta että se on jokin elävä olento vaikka kuinka pelottaisi. Luulen että ei olisi lainkaan haitaksi kokeilla voiko tahdonvoimallaan siirtyä sitä kohti, eli siis irtautua kehostaan, koska fyysinen kehosihan ei tuossa tilanteessa ole edes tarkoitettu liikkumaan. Se mikä sinusta irtoaa ei sitten ole mitään muuta kuin sinä itse, sillä se on ihmisen tosiolemus joka liikkuu ilman kehoa, ei mikään ihmisen kopio tai kummitus.
Jos se nyt sitten sattuisikin olemaan jokin mörkö, niin luulenpa että se saattaisi hyvinkin häipyä jos liikahdat sitä kohti. Väittävät jotkut että on olemassa olentoja jotka ruokkivat itseään ihmisen pelolla, ja jos osoitat että sinä et pelkää, niin ei se siihen viitsi jäädä hillumaan. Paitsi tietysti jos tykkäisit saada lemmikin, jolloin pitäisi annostella tunteita sille syötäväksi...
Vertailun vuoksi heräsin itse kerran aamulla ja jokin vaalea neliömäinen "massa" leijui siinä lähelläni. Se lennähti heti karkuun kun virkosin, enkä tajunnut pelätä vaan olin heti innoissani että jippii kun kerrankin näkyy jotain jänskää.- "Elina"
Iteasiassa nyt kun vasta tajusin tulla lukemaan näitä vastauksia niin mä ajattelin aamulla sitten, että voisko tää olla unihalvaus kun oon sellaisesta kuullut. Mutta se musta entiteetti ekaks mun sängyn ja oven välillä ja sitten sängyn päässä tuntu jotenkin niin todelliselta että oikeasti mä pelkäsin että nyt tää on tosiaan joku mörkö tai jotain ja en usko mörköihin.
Mutta ruumiista irtautumiseen mä kyllä uskon ja mua kiinnostaa se koska mun äidilläni on ollut sellaisia kokemuksia. Se puhui niistä joskus kun mä olin lapsi isän kanssa ja kun niille tuli asiasta välillä tappelukin. Mutsi on sellainen aika herkkä ollut aina ja uskoo kai etiäisiinkin, isä taas on niin järkevä ihminen että se ei usko mitään ennenkuin ite näkee. Mietin vaan että voisko mulla olla mahdollisesti jonkinlainen lahja jota vois kehittää.
En sitä samaa fiilistä halua kyllä uudelleen kokea mutta toisaalta jos sellaiseen tilanteeseen joudun uudestaan en tiedä sitten, että menenkö mä niin paniikkiin kuitenkaan. Pitäskö siinä sit teidän mielestä vaan olla vastustelematta ja jos se on esim. tää musta kuvio joka laajenee ja laajenee mua kohti niin antaa mennä vaan ja kattoo että mitä tapahtuu. En kyllä tiedä että osaako sitä siinä tilanteessa "ohjailla" itteensä tai esim. kamalasti järkeillä.
Mutta oon jutellu mun frendin kanssa tässä aamulla tästä asiasta ja se itse puhu siitä, että on kokeillut itsehypnoosia tai suggestiota tai jotain joskus aktiivisemminkin lukioaikoinaan ja sille tuli joskus vähän tuollainen tila, missä oli kai unen ja valvetilan rajamailla niin että tajus et missä on mutta unimaailma sekoitti todellisuutta.
Mut miten mä voisin kehittää itseäni koska ihan oikeesti olisi kyllä siistiä kokea ainakin kerran elämässään sama mitä mutsilla oli eli sellainen jonkinlainen ruumiista irtautumisen kokemus?
"Elina" - unihalvaus
"Elina" kirjoitti:
Iteasiassa nyt kun vasta tajusin tulla lukemaan näitä vastauksia niin mä ajattelin aamulla sitten, että voisko tää olla unihalvaus kun oon sellaisesta kuullut. Mutta se musta entiteetti ekaks mun sängyn ja oven välillä ja sitten sängyn päässä tuntu jotenkin niin todelliselta että oikeasti mä pelkäsin että nyt tää on tosiaan joku mörkö tai jotain ja en usko mörköihin.
Mutta ruumiista irtautumiseen mä kyllä uskon ja mua kiinnostaa se koska mun äidilläni on ollut sellaisia kokemuksia. Se puhui niistä joskus kun mä olin lapsi isän kanssa ja kun niille tuli asiasta välillä tappelukin. Mutsi on sellainen aika herkkä ollut aina ja uskoo kai etiäisiinkin, isä taas on niin järkevä ihminen että se ei usko mitään ennenkuin ite näkee. Mietin vaan että voisko mulla olla mahdollisesti jonkinlainen lahja jota vois kehittää.
En sitä samaa fiilistä halua kyllä uudelleen kokea mutta toisaalta jos sellaiseen tilanteeseen joudun uudestaan en tiedä sitten, että menenkö mä niin paniikkiin kuitenkaan. Pitäskö siinä sit teidän mielestä vaan olla vastustelematta ja jos se on esim. tää musta kuvio joka laajenee ja laajenee mua kohti niin antaa mennä vaan ja kattoo että mitä tapahtuu. En kyllä tiedä että osaako sitä siinä tilanteessa "ohjailla" itteensä tai esim. kamalasti järkeillä.
Mutta oon jutellu mun frendin kanssa tässä aamulla tästä asiasta ja se itse puhu siitä, että on kokeillut itsehypnoosia tai suggestiota tai jotain joskus aktiivisemminkin lukioaikoinaan ja sille tuli joskus vähän tuollainen tila, missä oli kai unen ja valvetilan rajamailla niin että tajus et missä on mutta unimaailma sekoitti todellisuutta.
Mut miten mä voisin kehittää itseäni koska ihan oikeesti olisi kyllä siistiä kokea ainakin kerran elämässään sama mitä mutsilla oli eli sellainen jonkinlainen ruumiista irtautumisen kokemus?
"Elina"Mulla on ollut unihalvauksia melkeen kymmenen vuotta, ja toi oli juurikin sellainen. Siinä ei oikein auta mikään, paitsi että tajuaa että se menee ohi ja ettei tarvitse pelätä... Vaikka karmivaahan se on. Jopa kymmenen vuodenkin jälkeen. Älä pelkää, tsemppiä :)
- Nuusku
"Elina" kirjoitti:
Iteasiassa nyt kun vasta tajusin tulla lukemaan näitä vastauksia niin mä ajattelin aamulla sitten, että voisko tää olla unihalvaus kun oon sellaisesta kuullut. Mutta se musta entiteetti ekaks mun sängyn ja oven välillä ja sitten sängyn päässä tuntu jotenkin niin todelliselta että oikeasti mä pelkäsin että nyt tää on tosiaan joku mörkö tai jotain ja en usko mörköihin.
Mutta ruumiista irtautumiseen mä kyllä uskon ja mua kiinnostaa se koska mun äidilläni on ollut sellaisia kokemuksia. Se puhui niistä joskus kun mä olin lapsi isän kanssa ja kun niille tuli asiasta välillä tappelukin. Mutsi on sellainen aika herkkä ollut aina ja uskoo kai etiäisiinkin, isä taas on niin järkevä ihminen että se ei usko mitään ennenkuin ite näkee. Mietin vaan että voisko mulla olla mahdollisesti jonkinlainen lahja jota vois kehittää.
En sitä samaa fiilistä halua kyllä uudelleen kokea mutta toisaalta jos sellaiseen tilanteeseen joudun uudestaan en tiedä sitten, että menenkö mä niin paniikkiin kuitenkaan. Pitäskö siinä sit teidän mielestä vaan olla vastustelematta ja jos se on esim. tää musta kuvio joka laajenee ja laajenee mua kohti niin antaa mennä vaan ja kattoo että mitä tapahtuu. En kyllä tiedä että osaako sitä siinä tilanteessa "ohjailla" itteensä tai esim. kamalasti järkeillä.
Mutta oon jutellu mun frendin kanssa tässä aamulla tästä asiasta ja se itse puhu siitä, että on kokeillut itsehypnoosia tai suggestiota tai jotain joskus aktiivisemminkin lukioaikoinaan ja sille tuli joskus vähän tuollainen tila, missä oli kai unen ja valvetilan rajamailla niin että tajus et missä on mutta unimaailma sekoitti todellisuutta.
Mut miten mä voisin kehittää itseäni koska ihan oikeesti olisi kyllä siistiä kokea ainakin kerran elämässään sama mitä mutsilla oli eli sellainen jonkinlainen ruumiista irtautumisen kokemus?
"Elina">> Pitäskö siinä sit teidän mielestä vaan olla vastustelematta ja jos se on esim. tää musta kuvio joka laajenee ja laajenee mua kohti niin antaa mennä vaan ja kattoo että mitä tapahtuu. >>
Juuri vastusteleminen ja pelko tekee noista kokemuksista painajaismaisia. Kun kehityt avoimemmaksi ja pelottomammaksi, nuo kokemusten alkavat muuttaa laatuaan positiivisemmaksi. Painajaisten kautta voit lopulta löytää ekstaasin, rauhan ja voiman. Sillä mörköjä ei ole, on vain pelkoa ja ymmärtämättömyyttä. - Val
"Elina" kirjoitti:
Iteasiassa nyt kun vasta tajusin tulla lukemaan näitä vastauksia niin mä ajattelin aamulla sitten, että voisko tää olla unihalvaus kun oon sellaisesta kuullut. Mutta se musta entiteetti ekaks mun sängyn ja oven välillä ja sitten sängyn päässä tuntu jotenkin niin todelliselta että oikeasti mä pelkäsin että nyt tää on tosiaan joku mörkö tai jotain ja en usko mörköihin.
Mutta ruumiista irtautumiseen mä kyllä uskon ja mua kiinnostaa se koska mun äidilläni on ollut sellaisia kokemuksia. Se puhui niistä joskus kun mä olin lapsi isän kanssa ja kun niille tuli asiasta välillä tappelukin. Mutsi on sellainen aika herkkä ollut aina ja uskoo kai etiäisiinkin, isä taas on niin järkevä ihminen että se ei usko mitään ennenkuin ite näkee. Mietin vaan että voisko mulla olla mahdollisesti jonkinlainen lahja jota vois kehittää.
En sitä samaa fiilistä halua kyllä uudelleen kokea mutta toisaalta jos sellaiseen tilanteeseen joudun uudestaan en tiedä sitten, että menenkö mä niin paniikkiin kuitenkaan. Pitäskö siinä sit teidän mielestä vaan olla vastustelematta ja jos se on esim. tää musta kuvio joka laajenee ja laajenee mua kohti niin antaa mennä vaan ja kattoo että mitä tapahtuu. En kyllä tiedä että osaako sitä siinä tilanteessa "ohjailla" itteensä tai esim. kamalasti järkeillä.
Mutta oon jutellu mun frendin kanssa tässä aamulla tästä asiasta ja se itse puhu siitä, että on kokeillut itsehypnoosia tai suggestiota tai jotain joskus aktiivisemminkin lukioaikoinaan ja sille tuli joskus vähän tuollainen tila, missä oli kai unen ja valvetilan rajamailla niin että tajus et missä on mutta unimaailma sekoitti todellisuutta.
Mut miten mä voisin kehittää itseäni koska ihan oikeesti olisi kyllä siistiä kokea ainakin kerran elämässään sama mitä mutsilla oli eli sellainen jonkinlainen ruumiista irtautumisen kokemus?
"Elina"Itsellänihän on näitä satunnaisia kokemuksia että huomaan yöllä katselevani huonettani silmät kiinni, ja vielä toisesta kulmastakin kuin missä oikeasti sängyssäni makaan. Ja kerran olen vironnut siinä vaiheessa että pujottaudun juuri kehooni sisälle, viimeiset sentit menossa... Isäni oli ainakin kerran kokenut ihan totaalisen irtauman, havainnut itsensä katossa leijumassa. En tiedä sitten että tarvitaanko tällaista "perinnöllisyyttä", mutta ainahan siitä voi ottaa intoa että "kun sukulaiseni niin minäkin".
Noilla em. maistiaisilla en kykene neuvomaan sen enempää kun en itsekään tiedä vielä mitä kaikkea asiaan liittyy, mutta netissähän on ihmisten kokemuksia varmasti tästäkin asiasta enemmänkin.
Mutta jos se nyt jostain syystä olisi se musta juttu joku olio, niin mielestäni on huojentavaa ajatella että kaikessa tässä maailmassa on ns. vaarallinen ja pimeä puolensa ja sitten se valoisa ja kesy puoli. Otetaan nyt vaikka kissa. Sehän on karmea peto, mutta kumminkin kesynä se on ihmiselle ihan lutuinen ötökkä. Mielestäni sama voisi aivan hyvin päteä mihin tahansa olentoon, eli joko sitä pelkää tai sitten on sen kaveri. Ainahan se on hauskempaa olla kaveri, tai jos ei pysty olemaan, niin sitten voi kehitellä neutraaleja välejä sen kanssa eli jättää sen omaan arvoonsa ja olla muina naisina kuin ei sitä huomaisikaan.
Vaikeaahan se tietysti on käytännössä jos kohdalle osuu. Ja jos et tunne kykeneväsi sitä kohtaamaan, oli SE mitä tahansa, niin turha mielestäni itseään väkisin rääkätä. Ei ole synti nukkua esim. valot päällä. Tulee turvallinen olo ja saa paremmin unta. Ehkä sitten joskus kun kokee itsensä varmemmaksi, voi kokeilla että tuleeko uusi kohtaaminen, ja miettiä valmiiksi että mitä tekisi silloin sitten.
Ei siitäkään varmaan haittaa ole jos ajattelee sen vain osaksi OMAN mielensä kummajaisia, vaikka se ei sitä olisikaan. Kuka sitä nyt omaa itseään pelkäisi. Mutta ajattelemalla sen osaksi itseään sitä voi ehkä jollainlailla käsitellä.
Mahdollisuudet ovat periaatteessa rajattomat, kunhan käyttää mielikuvitusta. Nuusku kirjoitti:
>> Pitäskö siinä sit teidän mielestä vaan olla vastustelematta ja jos se on esim. tää musta kuvio joka laajenee ja laajenee mua kohti niin antaa mennä vaan ja kattoo että mitä tapahtuu. >>
Juuri vastusteleminen ja pelko tekee noista kokemuksista painajaismaisia. Kun kehityt avoimemmaksi ja pelottomammaksi, nuo kokemusten alkavat muuttaa laatuaan positiivisemmaksi. Painajaisten kautta voit lopulta löytää ekstaasin, rauhan ja voiman. Sillä mörköjä ei ole, on vain pelkoa ja ymmärtämättömyyttä.sillä on olemassa todellinen persoonallinne paha, jonka nimi on saatana ja se on läpeensä paha ja kaiken pahuuden isä. se haluaa saada ihmiset siteisiinsä ja siksi se käydkentelee ja etsii niitä jotka ovat sen valheille olleet myötämielisiä ja ei se jätä uskovaisiakaan rauhaan vaan yrittää heitäki langettaa, koska se tietää että he ovat menossa taivaaseen ja sen se täahtoo estää.
- Kiitos tästä.
penttiz kirjoitti:
sillä on olemassa todellinen persoonallinne paha, jonka nimi on saatana ja se on läpeensä paha ja kaiken pahuuden isä. se haluaa saada ihmiset siteisiinsä ja siksi se käydkentelee ja etsii niitä jotka ovat sen valheille olleet myötämielisiä ja ei se jätä uskovaisiakaan rauhaan vaan yrittää heitäki langettaa, koska se tietää että he ovat menossa taivaaseen ja sen se täahtoo estää.
Vaikka tästä on hieman naurettavaa riemunsa repiä, niin kuitenkin tuo oli päivän paras. Kiitos, sai hymyillä kuin Hangon keksi.
- Nuusku
penttiz kirjoitti:
sillä on olemassa todellinen persoonallinne paha, jonka nimi on saatana ja se on läpeensä paha ja kaiken pahuuden isä. se haluaa saada ihmiset siteisiinsä ja siksi se käydkentelee ja etsii niitä jotka ovat sen valheille olleet myötämielisiä ja ei se jätä uskovaisiakaan rauhaan vaan yrittää heitäki langettaa, koska se tietää että he ovat menossa taivaaseen ja sen se täahtoo estää.
Olet saanu ihan väärän käsityksen pahuudesta.
- Olemisen metafora
penttiz kirjoitti:
sillä on olemassa todellinen persoonallinne paha, jonka nimi on saatana ja se on läpeensä paha ja kaiken pahuuden isä. se haluaa saada ihmiset siteisiinsä ja siksi se käydkentelee ja etsii niitä jotka ovat sen valheille olleet myötämielisiä ja ei se jätä uskovaisiakaan rauhaan vaan yrittää heitäki langettaa, koska se tietää että he ovat menossa taivaaseen ja sen se täahtoo estää.
Jos uskot persoonalliseen pahaan, olet sen pauloissa, niin kuin uskomalla persoonalliseen hyvään olet sen pauloissa.
Tämä dualistinen usko johtaa skitsofreniaan, jakomielitautiin, tietoiseen "hyvyyteen" ja tiedostamattomaan "pahuuteen", jossa tietoinen mieli koittaa itsepetoksellisesti selitellä parhain päin sitä kärsimystä, jota torjuttu tiedostamaton mieli aiheuttaa itselle ja ympäristölle.
Persoonalliseen ulkoiseen pahaan uskovat muka-kristityt ovat ainoita todellisia saatanan-palvojia.
Penttiz, päästä jo irti persoonallisesta pahastasi, ole hiljainen äläkä jatka synnin erheessä elämistä.
- "Elina"
Ihmiset!
Kiitti kovasti kommenteistanne ja neuvoista. Mä olin kamalan väsyny illalla ja päätin sit kuitenkin nukkuu ihan normaalisti ilman et jättäis valoja tms. päälle kun en muutenkaan tykkää nukkua tilassa jossa on liian valosaa. Ja nukuin ihan hyvin. Mä luin sen gradun mikä oli verkossa ja se oli tosi mielenkiintoinen. Täytyy printata se joskus ja lukea vielä uudelleen mut se mikä pisti silmään oli just tuo että usein selällään nukkuessa tapahtuu noita unihalvauksia. Mä yritin nukahtaa selälleni ihan piruuttani, mut ku oon tottunu kylelläni nukkumaan niin ei siitä sitten tullut mitään ja ehkä hyvä niin.
Tosiaan nukuin ihan hyvin eikä nyt tullu mitään vastaavanlaisia. Mutta tää juttu on alkanu kiinnostamaan nyt niin paljon että aion yrittää jossain vaiheessa sopivan väsyneenä nukahtaa esim. iltapäivällä selälleni ja kattoo sitten että tulisko sellainen unihalvauksen omainen tila. Halvaus kuullostaa tosi pelottavalta mutta ei kai siinä mitään.
Kiitos vielä kaikille ja hyvää wappua kans! Varokaahan ottamasta liikaa ettei tuu sitten "liskojen yö"! :)))) - Satakieli
Ihmismieli on kummallinen. Ei huoneessasi ketään/mitään ollut. Aivosi vaan kiksaa. Niin käy kaikille joskus. Tieteellisesti todistettu juttu.
- ......
Meinasin juuri sanoa samaa, että kyseessä voisi olla unihalvaus.
- minäkin.....
Tiedän tunteen, itselleni käy kovin usein noin.
Ja se tuntuu pelottavalta. Jos noita alkaa ilmetä jatkuvasti pitäisi varmaan pyytää lääkitystä nukahtamiseen. Se on todellakin eräänlainen unihalvaustila. Siinä tuntee olevansa hereillä, mutta todellisuudessa ei ole ja siinä näkee kaiken aivan selvästi ja jopa noita "mörköjä" voi nähdä ja juuri se siitä tilanteesta tekeekin pelottavan.
Yhteen aikaan minulla oli noita "unia" harvase yö ja pelkäsin mennä nukkumaan ja menin lääkärille , sain unilääkettä ja pikkuhiljaa nuo mörköunet katosivat.
Toivotaan, että pääsit tällä yhdellä säikäyksellä, että et tarvitsisi lääkitystä.- Tabu
Nukahtamislääkkeenä hyväksi olen kokenut Atarax-nimisen allergialääkkeen, jota kyllä kirjoitetaan ihan nukahtamiseenkin koska se on niin väsyttävä. Ei kehitä riippuvuutta. Ei joudu valvomaan puolihulluna puolta yötä, ja jos herääkin yöllä, nukahtaa suht nopeasti. Miinuspuoli että joskus nukkuu sitten liian pitkään ja olo voi olla pöpperö. Unia näkee kyllä ihan normaalisti.
Kannattaa ottaa juuri silloin kun menee nukkumaan.
"Oikeita" unilääkkeitä kantsii varoa, niitä kun ottaa voi nähdä vaikka näkyjä, ja sitähän tuskin tässä nyt halutaan. - minäkin...
Tabu kirjoitti:
Nukahtamislääkkeenä hyväksi olen kokenut Atarax-nimisen allergialääkkeen, jota kyllä kirjoitetaan ihan nukahtamiseenkin koska se on niin väsyttävä. Ei kehitä riippuvuutta. Ei joudu valvomaan puolihulluna puolta yötä, ja jos herääkin yöllä, nukahtaa suht nopeasti. Miinuspuoli että joskus nukkuu sitten liian pitkään ja olo voi olla pöpperö. Unia näkee kyllä ihan normaalisti.
Kannattaa ottaa juuri silloin kun menee nukkumaan.
"Oikeita" unilääkkeitä kantsii varoa, niitä kun ottaa voi nähdä vaikka näkyjä, ja sitähän tuskin tässä nyt halutaan.Nukahtamislääkkeisiin tulee helposti riippuvuus se on totta, mutta juuri tuo atarax on väsyttävä "antihistamiini" ja ei aiheuta riippuvuutta, myös monet ns. rauhoittavat tai unilääkkeet saattavat aiheuttaa juuri noita unihalvauskohtauksia. Toinen mikä niitä aiheuttaa on stressi tai pitkäaikainen alkoholin käyttö.
- ghosts
Elina oletko pelannut viimeaikoina spiritismiä tai kutsunut henkiä tai jotain muuta sellaista?
itse olen 20v ja kutsunut henkiä ja herännyt yöllä kun jokin liikkui sängyn lähellä. se oli harmaa hahmo lähes läpinäkyvä noin 170cm pitkä.
unta se ei ollut. hahmo katosi kun nousin sängystä ylös. hahmo joka vieraili luonasi on joko joku esim kuollut serkkusi tai kuollut asukas joka on siinä ennen asunut. kerro oletko kuullut ääniä esim koputuksia yms. odotan vastauksia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1453116- 1082553
- 512541
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2402208Koulussa opetetaan anaali- ja suuseksiä
"Kirjassa puhutaan varsin suorasukaisesti ”vehkeistä, flirttailusta, suostumisesta ja kieltäytymisestä, nautinnosta sekä4791866Mitkä on ne arvot?
Itselleni särähtää korvaan joka kerta kun kuulen arvoista ja arvomaailmasta. Olen miettinyt paljon, että mikä on se minu2491826- 1081820
Tavarakirppis lopettaa ilkivallan takia.
Tähänkö on jo Kajaanissa tultu? Onko lasten kuriomuus jo näin pitkällä, ei kait tätä aikuiset tee. Mikä on seuraava j91664Tätä et nähnyt tv:ssä: TTK-voittaja Anssi Heikkilä avautuu suhteesta Linnea Leinoon: "Sie annoit..."
Menikö voitto mielestäsi oikeaan osoitteeseen? Linnea Leino ja Anssi Heikkilä voittivat TTK:n vain 1,2 % erolla yleisöää151597R.I.P. Kristian Antila
Entinen huippumaalivahti ja -kiekkoilija menehtyi äkillisesti 44-vuotiaana. Kunnia muistolleen. https://www.iltalehti.fi241442