haikeuden tuntua ja uinuvaa hiljaisuutta kuin huopatossutehtaalla, mutta kun yksi kansio sulkeutuu toinen avautuu ja kaikelle on määräaikansa tässä maailmassa ja jokainen yksilö on muistuttamassa ihmisen ainutlaatuisuudesta ja opettamassa meitä jostain mistä emme ole ennen tienneet. -etunimellistetty
Ilmassa on
Anonyymi
15677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 18 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Noinhan se on! Mulle kaikki muuttumiset on aina ihan ok, en tiiä sellainen mä vaan oon. Olen saanut elämältä kaiken mitä olen halunnut, se riittää!
Hienoa kuulla, vaikka saamiset tai ansaitsemiset ei tässä se ydinsanoma sinänsä ollutkaan. Karma ei tosin tottele ihmisten lakeja ja hyvä jos tiedät tämän😉 Vitsit on kohta vitsailtu ja niiden syvempi merkitys kai ymmärretty
Jaa no minä en ole saanut yhtään mitään mitä olen halunut. Olen saanut vain niitä asioita mitä joku muu on ajatellut että on hyvä että saan. Vähän niin että opettaja haluaa antaa minulle sellaisen lahjan että opettele ulkoa historiankirja.
No mutta, ajattele positiivisen kautta- sinulle on annettu mahdollisuus oppia ja tätä etuoikeutta ei ole kaikilla. Sisältää monia kerroksia ja syitä olla kiitollinen ja/tai vastaanottavainen. On esimerkiksi globaali näkökulma ja sitten se toinen näköpulma.
Kiva juttu varmasti opettajien kannalta. Upseereidenkin kannalta on kiva juttu kun saavat tienata elantonsa opettamalla tappamaan.
Ei täällä kouluttajat pääse loppumaan.
Mulla sama juttu, en ole saanut mitään mitä olen toivonut, salassa haaveillut, ei pientäkään asiaa toteen käynyt. Paljon ollut surua ja murhetta, epäonnistumisia, uuden suunnan valintaa jne... Elämä on kovalla kädellä kouluttanut, pistänyt useat kerrat polvilleen ja siipeen on tullut useita kertoja. Ei tullut kohdalle rakkautta, ei omaa perhettä, eikä muutakaan mitä muille on tullut. Ehkä jotkut asiat on ennalta kohtaloon merkitty, ei itse pysty asioihin vaikuttamaan vaikka kuinka räpiköisi vastaan, virta vie just sinne mihin on tarkoitettu. Ehkä tämä elämä on mulle oppimisläksy seuraavaa elämää varten, ehkä silloin mulla on parempi onni mukana kuin tässä on ollut.
Meidän pitäisi olla tyytyväisiä sille mitä meillä on. Tällaista tulee Nenäpäivä tapahtuma ja siellä juuri näytettiin kun anna-liisa Tilus jutteli Afrikassa kolmen pikkupojan kanssa, joista vanhin, vain 7-vuotias huolehtii kahdesta nuoremmasta. Poika sanoi, että hymyilee vain harvoin ja että on onnellisemmillaan kun heillä on ruokaa, jota ei joka päivä ole. Suurin unelma tällä lapsella on kuolla pois. Haastattelija ja minäkin itkin 😥
Jos olisin ollut Tiluksen tilalla niin olisin varmasti päättänyt alkaa perheen taloudellisen tilanteen pysyväksi tukijaksi, jos se vain mitenkään olisi ollut mahdollista. Tietty tuohon keräykseen voi antaa rahaa.
Pelkkää lässytystä. Ei jatkoon!
Kirja tai kansio pysyy aukinaisena kun sille uskaltaa antaa tunteensa ja sisimpäänsä. Kirja ei etene, jos sinne ei ole valmis mitään kirjoittamaan. Tyhjät sivut huutaa yksinäisyyttä ja toivottomuutta. Ei sellaisella valinnalla luoda kirjaa, jota kukaan jaksaa lukea pidempään.
Jos kirjan jättää nurkkaan lojumaan, joku ehkä jossain huomaa sen ja haluaa kirjoittaa yhteistä tarinaa.
Jos on liian haikea mieli, kannattaa mennä itseensä miettiä onko omat valinnat olleet oikeita ja haluaako yrittää tosissaan pelastaa sitä mitä oli tai olisi voinut olla. Jos haluaa, alkaa olla kiire.
Jokainen tarina saa aina jatkoa, tässä uudessa elokuvassa roolit laitetaan uuteen jakoon, käänteet ovat muuttuvia. Ja aiempi osa määrittelee tätä uutta. Pääsin viimein lentämään :)
Silmät kiinni vähän ennen pilkkopimeää..
Viimeisiä kansioita kohti Matt. 25: 40
Onko uusia käänteitä vai meneekö eri kansioon?
Kyllä on luvallista avata vanhakin kansio jälleen, jos sen katsoo tarpeelliseksi. Siksi vanhatkin kansiot kannattaa arkistoida huolella ja rakkaudella. Kiitos hienoista sanoistasi!