Sen verran kohelsin, että fiksauduin sinuun, vaikka menihän siinä aikaa. Olen eräänlaisessa kuopassa, josta ei pääse enää pois, vähän kuin ruostunut avain lukossa, tai toisin päin. Ihan miten haluat, ruostunut avain olen sulle kuitenkin, se, jonka nakkasit mäkeen.
Nyt on tunnelukko päällä
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Enpäs nakannutkaan. Kävin teettämässä siitä vara-avaimen, ettei vaan katoa minulta.
Tiesin, että olen avain, jonka voi vaihtaa vara-avaimeen.
Klooni, jossa ei ole ruostetta. Niin.
Se olet sinä usko jo.
Koska ja kuka on sinut nakannut pois?
Et korjannut. Tai siis mitteen fiksauksua ei oo ollut eikä tapahtunut.
Tykkeen edelleen yhdestä tai kahdesta.
Näitä en uskonut näkeväni ja kun SINUSTAKKOON EI SAA SELVEE
.
Jokatauksessa, olin jo kuudennella kuulla .
Ei sussa ole ruostetta, enää. :), eikä ollut omaa syytäsi mitenkään.
Oletko uskaltanut kertoa tuon hänelle noin ymmärrettävästi?
No lukkoon meneminen ei ole vakavaa, ehkä jotain lukkosulaa hätätapauksessa voi käytttää.