Olen 13 vuotias poika, jonka vanhemmat on eronnee ja asun äitini ja isäpuolen luona, vaikka haluisin asua isän luona. Puhuin jo 10 vuotiaana kerran isälle muutosta (asiaa ei oikein käsitelty paitsi että sanottiin että kun olet 13 voit vaikuttaa missä haluaisit asua). En voi sietää isäpuoltani ja hän käyttäytyy usein rajusti minua kohtaan, että fyysisellä ja henkisellä väkivallalla. Kotini säännöt eivät myöskään mielestäni sovi kasvavan teinipojan tarpeisiin kuten nukkumaanmenoaika tasan 21.00. Säännöt ovat myös liian täsmällisiä ja joustamattomia. On myös muita syitä mitä en nyt tässä halua jakaa mutta toivoisin että voisitte kertoa mitä kannattaisi tehdä.
Ps. olen yrittänyt puhua äidilleni joka on yrittänyt puhua isäpuolelleni. On tapahtunut positiivista muutosta mutta asiat eivät ole vielä ihan niinkuin toivoisin . Joudun myös kuulemaan huutoa jokatoinenpäivä pinimmistäkin asioista kuten että mihin kohtaan pesukoneessa laitetaan lautaset🤦.
Auttaisitteko minua ja kertoisitte mitä pitäisi tehdä .
Ps. olen yrittänyt puhua äidilleni joka on yrittänyt puhua isäpuolelleni. On tapahtunut positiivista muutosta mutta asiat eivät ole vielä ihan niinkuin toivoisin . Joudun myös kuulemaan huutoa jokatoinenpäivä pinimmistäkin asioista kuten että mihin kohtaan pesukoneessa laitetaan lautaset🤦.
Auttaisitteko minua ja kertoisitte mitä pitäisi tehdä .
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sen verran nuori olet, että vähän muiden armoilla olet. Sen verran vanha kumminkin, että sinun pitäisi saada päättää kumman vanhemman luona asut. Melkein juttelisin isän kanssa ja mietitte mitä voi tehdä. Isä hoitaa asioita sosiaaliviraston ja sinun äidin suuntaan ja toivottavasti saa siirrettyä ensisijaisen huoltajuuden itselleen.
Harvinaisen aikuismaisesti kirjoitettu. Varhaisteini ei noin ilmaise asiaansa.
monesko "alaikäisen" tekemä aloitus tämä on tästä aiheesta...?