Pienestä pitäen olen pitänyt itseäni jotenkin tavallista erikoisempana, että olen suuri tekijä. Tunteita ei ole vahvasti mitään tai ketään kohtaan. Pyrin mielistelemään ja imartelemaan tai valehtelen, jos siitä on minulle hyötyä jossain asiassa. Tykkään olla omissa oloissani varsin paljon ja olen kiinnostunut itsestäni. Samaan aikaan en ole koskaan ymmärtänyt ja tuntenut itseäni, sillä minulla on erilaisia rooleja kunkin ihmisen kohdalla. Usein sanon toista ja ajattelen toista. Olen salavihainen, puhun selän takana. Joskus pahimman raivon vallassa olen äärimmäisen impulsiivinen ja ajattelematon ja viha on äärettömän vahvaa.
Minulle ei pysty sanomaan "ei". Se voi olla pieninkin asia ja siitä pitkä vihamielisyys.
Olen äärimmäisen epäluuloinen luonne ja pidän kaikkien asioiden yksityiskohdista ja neuroottisesta järjestyksestä.
Monet esineet ovat minulle tärkeämpiä kuin sen hetkinen kumppani.
Minulle ei pysty sanomaan "ei". Se voi olla pieninkin asia ja siitä pitkä vihamielisyys.
Olen äärimmäisen epäluuloinen luonne ja pidän kaikkien asioiden yksityiskohdista ja neuroottisesta järjestyksestä.
Monet esineet ovat minulle tärkeämpiä kuin sen hetkinen kumppani.
Vastaukset 47
Vanhimmat
No mitäs sinä suuri tekijä ja muita parempi erikoisuus sitten olet elämässä saavuttanut? Menikö se ammattikoulu edes läpi?
Olet yhtä sairas kuin aloittaja.
Katso vähemmän psykopatiaa ja muita persoonallisuushäiriöitä glorifioivia trillereitä ja käy terapiassa, jos tuntuu tarpeelliselta.
Pisteet rehellisestä itsetilityksestä, edes täällä. Muusta en niin osaa sanoa, sääli heitä jotka tiellesi joutuvat.
Voin rehellisesti sanoa etten ole aidosti rakastanut tai kunnioittanut tässä elämässä ketään muuta kuin äitiäni. Pitkään hänen kuolemansa jälkeen, jopa yhä, olen miettinyt syytä ja vihannut lukuisia ihmisiä, että miksi hän kuoli.
Ne kaikki tähänastiset parisuhteet ovat olleet hyvin pinnallista ja minun puolelta rakkaus ollut lähinnä teeskentelyä.
Niiissä ihmissuhdetöissä, joissa olen ollut, on helvetin rasittavaa esittää hyvää ja kohteliasta ja lirkutella sitä sun tätä, kun samaan aikaan kokee, että voi he***tti mitä pa*kaa ja odottaa tilipäivää.
No mutta jos olisit psykopaatti, niin asia olisi sulle ihan ok, eikä sun tarvitsisi keskustella kokemuksistasi jossakin hemmetin tunnepalstalla, neurotyypillisten kanssa, jotka eivät ymmärrä mitään kokemusmaailmastasi! Eli veikkaan, että ei ole psykopatiaa. Ettei vain olisi aspergerilaista itsesyytöstä? Vai tykkäätsä vaan trollaa?
Siis se on nimenomaan juuri niin, ettei kukaan ei tässä eikä nyt, eikä milloinkaan pysty ymmärtämään minun sisäistä maailmaani ja sen ajatusrakennelmia.
Ihan sama ymmärtääkö sua kukaan, se on epäolennaista. MUTTA miten selität sen, että pyydät neurotyypillisten mielipiteitä, tällaisella palstalla? Heidän pitäisi olla sulle pelkkiä kuhnureita, joiden mielipiteellä ei ole piirun piirua merkitystä.
Koska mulle on ihan v*itun sama mitä tänne kukakin kirjottaa
Ei ole ihan sama, kun avasit tuolla tavalla sydäntäsi. Mieti vähän, jos sulla onkin asperger. Jos onkin, niin voit sitten lopettaa tuon kurjistelun ja löydät keinoja ymmärtää itseäsi paremmin. Ihan kaikella kunnioituksella sanon tämän.
Minkä kurjistelun? Sanoin vain kuten asia on.
Eikohän oikein hyvä psykoanalyytikko pysty.
Harmi vaan Suomessa ja oikeastaan muuallakin on melko harvassa ihmisiä jotka ovat psykoanalyyttisesti riittävän älykkäitä muodostamaan abstrakteja käsityksiä monimutkaisimmista syväpsykologisista rakenteista.
Minä olen pelkkä harrastelija, mutta voin sanoa, että kuulostat mielenkiintoiselta, ehkä vähän petomaiseltakin. Taidat pitää itsessäsi juuri siitä?
En itsekkään pidä teennäisestä, pakkopullaisesta lirkuttelusta, se on todella rasittavaa, vaikka tavallaan ihan kiva, että ihmiset haluavat tsempata hyvään fiilikseen. Ehkä sinulla pieni asennemuutos helpottaisi sosiaalisia velvotteitasi?
Perheenjäsen tai ystävä, jonka kanssa ei tarvitse vetää roolia, on arvokkainta elämässä. Olet varmaan ollut todella yksinäinen äitisi poismenon jälkeen.
sivusta
En tiedä mikä mutta jokin minun selkäpiitäni karmii kun luen.
Kuulostaa rankalta
Asspergerit voivat olla älykköjä ja sosiaalisesti kömpelöitä, mutta myös paljon muutakin.
Ihan kuka tahansa voi olla ihan mitä tahansa siihen ei vaikuta tittelit, taustat tai diagnoosit.
Kyllä aika isosti vaikuttaa. Mersulla ja Ladalla on iso ero. Samoin kirurgilla ja siivoojalla. Niin on myöskin vaikkapa neurootikolla tai psykootikolla.
Voi luoja tota ymmärryskykyä.
Et sinä sen erikoisempi mies ole. Vain harmaa tallaaja muiden joukossa.
Tavallista sairaampi sanoisin.
Jaa, moni luulee olevansa jotain erikoista, suurin osa kuitenkin taviksia!
Ap häiritseekö jokin?
Sekö että tunnistan sinut? Näen lävitsesi käytös on liian ontuvaa valheet huonoja.
Hakeudu hoitoon ”hyvä ihminen”.
Oon huomannut. Siksi tunteeni laantuikin erästä kohtaan. Siis se et välttämättä ole sinä 😄 Mutta hyvänä ihmistuntijana eräs mies on juuri tällainen. En jaksa enää kauheasti keskustella hänen kanssaan. En luota.
Voi harmi sitä naista jonka saat. Mahtaa olla oikea saalis ;D
Keskustelet itsesi kanssa
Ai kaksi samanlaista ;D no sitten ansaitsette toisenne ;D
Kiitos hyvästä viihteestä ;D
Aspergeriin ei ainakaan sanota kuuluvan epärehellisyys, pelaaminen.
Ja Aspergereilla katsotaan olevan tunteita kyllä.
Voiko samalla ihmisellä olla monta erilaista tilaa, rajatilainen eli epävakaa ainakin impulsiivinen
Minun mielestä ap ei todellakaan vaikuta aspergerilta...
Narsismiin ja sosiopatiaan taipuva psykopaatti lähinnä, jos näin kapeasti voi jotain yleistajunnallisesti kuvailla parin itsekeitetyn lauseen perusteella.
Analyyttisemman tutustumisen jälkeen tuskin sanoisin näin, kärjistämiset vaimenee siinä prosessissa pelkiksi psyyken kulmissa pyöriviksi pölypalloiksi.
Sanotaan, että ääritaipumuksiltaan psykopatiaan turvautuva, vakavamielinen ja ylirehellinen, josta huomattavia sosiaalisia vaikeuksia käytännössä.
Muuten normaali, läheisiä ihmissuhteita syvästi arvostava ja korkea moraalinen, itsetunto ja tunne-elämä ei ole rakentunut täysin normaalisti aikuisen tasolle, johon mahdollisesti syynä pitkä regressiivisesti aktiivinen äitisuhde. Tästä on ehkä tullut vaikeuksia saavuttaa seksuaalinen syvä tunneyhteys kumppaneihin, koska seksuaalisuudessa tarvittava regressio on äitisuhteen hallitsema.
Se, ettei pysty normaaleihin ihmissuhteisiin, ei vielä tarkoita, ettei arvosta ja toivo niitä itselleenkin. Psyyken mekanismit, hänen tapauksessaan ilmiselvästi defenssit ja hieman epäterveet tunnesidokset kaataa suhteet epätasapainoon jo heti ensihetkestä lähtien ja niin sitä mennään taas kaasu pohjassa kohti Helvettiä!
sivusta
Erään+tutkimuksen+mukaan+26+%+ihmisistä+on+psykopaattisia+piirteitä,+varmaan+ne+voivat+yhdistyä+muuhunkin+persoonallisuushäiriöön.
Kaikissa ihmisissä on ääripiirteitä, ne ovat ihan luonnollisia.
Sitten tulee kärjistyneitä luonteita, kun ääriolosuhteissa joutuu turvautumaan äärimmäisiin keinoihin selvitäkseen ihan materialistisesti tai psyykkisesti. Ja tässä selviytymisellä tarkoitan ihmisen omaa sisäistä maailmankuvaa siitä minkä hän kokee selviytymiseksi. Esim tiettyjen psyykkisten tärkeiksi tuntemien mekanismien säilytyksen tai muistojen säilyttämisen ensisijaisina tunnekokemuksina...
Että sellasta. Joillekkin se äiti voi olla elämän ainoa todella tärkeä ihminen, ihan oikeasti. On paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan koe ainuttakaan todella syvää ja lämmintä ihmissuhdetta ja silti juuri sellaisia hakuaisivat.
Minullakin on ollut tähän asti vain yksi sellainen suhde. Olen kyllä avoin uusille vastaaville suhteille, mutten itse henkkoht juurikaan kiinnostu ns normaaleista suhteista, koen ne ajanhaaskaukseksi ja olen mieluummin yksin.
Siinä suhteessa ymmärrän ap.ta enkä tuomitse. Rakastan itsekkin huonekalujani ja välitän niistä enemmän kun mahdollisista pinnallisista ihmissuhteista.
Kyllä niin on, että äitini kuolema mursi kokonaan sen mitä oli. Enkä tosiaan ole aidosti ketään rakastanut tai kunnioittanut kuin häntä.
Monta kertaa elämässäni on noussut pintaani suuri viha, miten ja kenelle kostaa tuo kuolema.
Olen pahoillani menetyksesi johdosta.
Rakkaan menettäminen on pahin asia maailmassa.
Sinun vihasi on selviytymismekanismi, jolla nyt yrität selviytyä ilman äitisi fyysistä läsnäoloa.
Kulutat itsesi aivan turhaan nyt loppuun vihaamalla. En usko, että äitisi koskaan haluaisi sinulle noin pahaa oloa, hän olisi varmasti ihan kauhuissaan, jos tietäisi ja erittäin huolissaan sinusta.
Äitisi rakkaus sinua kohtaan ei kuole koskaan. Se on aina sinun ja hän on aina äitisi.
Menetykseen kuuluu paljon erilaisia tunteita jotka pitää tuntea läpi ja käsitellä, että ne pääsevät purkautumaan terveesti. Nyt ylikorostat vain vihaa jota tunnet.
On myös suru, murhe ja pelko. Pelko siitä, miten pärjäät ilman läheistäsi ja löydätkö ikinä rakkautta joka tuntuu oikealta ja hyvältä.
Surutyösi hänen kuolemansa johdosta vaikuttaa olevan yhä kesken. Anna itsellesi aikaa ja tilaa kokea rehellisesti muitakin menetykseen liittyviä tunteita kun viha. Älä koita kokea näitä tunteita muiden ihmisten kautta, se on väärin ja ehdottomasti pahentaa tilannettasi.
Omista päivässä vaikka tunti surulle, kuuntele musiikkia ja muistele äitiäsi, koe tunteita ja itke hänen menetystään. Käy joskus hänen haudallaan ja paikoissa joissa yhdessä kävitte. Puhu hänestä kauniisti muille. Koita muina aikoina keskittyä sitkeästi omaan elämääsi nyt.
Kun olet surrut ja käsitellyt tunteitasi rauhassa tarpeeksi, ne lopulta väistyvät ja rakkaus ja hyvät muistot tulevat jälleen päällimmäiseksi. Joten surutyö kannattaa tehdä!
Jokaikinen suhde, joka on loppunut, on päättynyt erittäin rumasti. Ja olen todellakin antanut sen näkyä ja kuulua. Se ovat eksät saanneet tuta, kun olen mustamaalannut koko elämän. Sen siitä saa palkakseen kun yrittää kieroilla minun kanssa.
Voin sanoa, että vaikka eksäni saisivat sairaskohtauksen jossain jonka sattumalta sattusin näkemään, esim kaatuisivat jadulla saaden jonkin kohtauksen, niin en auttasi, vaan kulkisin ohi
😆😆😆👎
Mistä tuo kostonhimo kumpuaa?
Mitä he ovat sitten tehneet, että noin jaksat kantaa kaunaa?
Täytyy myöntää, että tietynlaista tyydytystä olen saanut joka hetkestä ja asiasta, joilla olen pystynyt nolaamaan ja häpäisemään tai kokonaan murskaamaan näiden "uusia alkuja". Ovatpahan oppineet sen, kenen kanssa leikkiin ryhtyivät ja nähneet, että kun aion kostaa, se ei puheeksi jäänyt. Sillon kun aika on, sillon isketään heikkouksiin.
Niimpä, tyydytystä nimenomaan. Rajua ja kokonaisvaltaista tyydytystä.
Taisin osua pika-analyysissani yllättävän oikeaan kohtaan?
Jossei hyvässä, niin pahassa? Koet siis suhteissa ehkä kostonhimon seksuaalisuutta tyydyttävämmäksi ja keskityt siihen?
Regressio tarkoittaa sitä, että tunnet itsesi jälleen lapseksi, pääset kaikista ulkoisista paineista ja olet avoin ja positiivinen, täysin vapaa ilmaisemaan itseäsi, ikäänkuin flow-tilassa, ymmärrätkö?
Normaalisti 5-vuotiaana lapsi alkaa eriytyä äidistään ja kehittää muitakin sosiaalisia kontakteja. Tuossa iässä äidin kasvatuksen tukemana hän alkaa mieltää äidin omaksi persoonakseen, eikä itsensä jatkeeksi. Jos äiti on liian uhrautuva, eriytyminen jää vaillinaiseksi josta on paljon vaikeuksia myöhemmissä elämänvaiheissa.
Äiti voi olla myös liian omistava ja koittaa täyttää aikuisen tarpeitaan lapsen kautta, jos ei saa niitä terveellä tavalla tyydytetyksi. Esim jos aviomiestä ei ole tai hän on etäinen.
Näin syntyy hieman epäterve äitisuhde. Siinä ei varsinaisesti ole mitään pahaa, kukaan ei tarkoita mitään pahaa, tilanne vaan päätyy tähän.
Kasvaessaan ihminen muodostaa paljon suhteita, joissa syntyy regressiota sitten esim leikeissä, harrastuksissa, Tavallisesti tämä siis tapahtuu useiden ihmisten kanssa, jolloin regressio ei leimaannu yhteen henkilöön.
Olet ollut merkityksellisessä suhteessa vain äitiisi, omien sanojesi mukaan. Siis regressiosi on voimakkaasti leimaantunut häneen henkilökohtaisella tasolla. Hänen kanssaan olet vapaa ja saat olla oma itsesi. Sehän on tavallaan ihan hyvä ja kaunis asia.
Jotta seksuaalisuus olisi täysin tyydyttävää, syvästi tyydyttävää, tarvitset myös siihen regressiota. Regression laukaisee luottamus ennen kaikkea. Saat olla oma itsesi ja vapauttaa seksuaalisen halusi ja toteuttaa itseäsi seksuaalisesti omalla tavallasi.
Luottamussuhde rakentuu yhdessäolosta, tutustumisesta, negatiivisten puolten kohtaamisesta ja käsittelystä jne, tiedät kyllä varmasti mitä luottamus on, uskon, että se merkitsee sinulle paljon, koska olet saanut äitisuhteessasi kokea syvää luottamusta.
Nyt on vain niin, että defenssisi ja sosiaalinen kokemattomuutesi vaikeuttavat suhteitasi, etkä osaa rakentaa niitä tyydyttävälle tasolle.
Tässä et ole mitenkään poikkeava! Kuka täälä osaisi, hahhah, saatika olisi kykenevä edes syvään seksuaaliseen regressioon,hahhah!
Eli menet siitä mistä menet ja etsit tyydytyksesi kostomeiningistä. Tässä on käyttämäsi psykopaattinen selviytymismekanismi. Korvaat sillä tervettä seksuaalisuutta.
Se, mitä voisit itse tehdä tilanteen parantamiseksi on, että opettelisit rakentamaan suhdetta terveelle pohjalle ilman defenssejä ja korvaavia mekanisneja.
Voin suositella kirjaa "Mars ja Venus- Seurustelun Taito" John Gray. Gray on parisuhdeterapeutti ja alan uranuurtaja 90-luvulla. Kirjaa saattaa löytyä divareista ja esim huutonetistä ja ainakin kirjastoista sitä saa lainattua.
Luettuasi kirjan, voit alkaa hankkia positiivisia kokemuksia seurustelusta. Vaikka ihan pieniäkin. Kerro, että haluat tutustua pitkällä kaavalla ihmisiin ja nauttia heidän seurasta, tämä laskee paineita.
Mitä tulee oman regressiosi eriyttämiseen äidistäsi, en voi antaa muuta neuvoa, kun koita ensin päästä flowtilaan yksin, ajattelematta äitiäsi, esim jossain harrastuksessa joka ei liity häneen mitenkään. Voit vaikka aloittaa uuden harrastuksen. Sitten seuraavaksi koitat päästä flowtilaan tekemällä jotain muiden kanssa. Tässä voisi esim toimia esim kokkauskurssi tai ryhmäliikunta. Seuraavaksi sitten kahden kesken toisen ihmisen kanssa. Ihan viimeiseksi seksuaalisesti. Tähän kaikkeen menee varmasti aikaa, älä kuvittele muuta. Psyyken mekanismit ovat aivojen fysiologiaan tiukassa yhteydessä, eikä aivojen ratoja muuteta viikoissa, puhutaan kuukausista ja vuosista. Mutts korvaavalla toiminnalla ne muuttuvat ja kehittyvät läpi ihan koko elämän.
Tuo tavaroiden käyttäminen korvikkeena viittaa siihen, että sosiaalisuus ahdistaa sinua ja tarvitset jotain vakaata stabilisoimaan itseäsi.
Voit sosiaalisen flowharjoittelun kanssa käyttää tätä taipumusta kevyesti viemään ajatuksesi pois äidistäsi ja helpottamaan painetta. Esim joku koru, vaikka rannekoru jonka olet itse ostanut juuri tätä tarkoitusta varten. Voit koskettaa sitä, kun tunnet epävarmuutta. Lopulta voit ehkä luopua korusta jos tunnet niin.
John Gray on kirjoittanut myös kirjan "Mars ja Venus vuoteessa", joka voisi tukea seksuaalista uudelleenrakennustasi erittäin positiivisella tavalla ja antaisi sinulle vähän etulyöntiasemaa suhteissasi seksuaalisesti, jos sinulla kerran on psyykkisiä vaikeuksia, niin olisi hyvä kehittää lisää positiivisia ominaisuuksia.
Äitini oli varmaan eräänlainen "jumala" minulle. Olin kuin verikoira kinmpussa, jos joku uhka hänellä oli. Myös lopun aikaa 5 vuotta olin hänen omaishoitaja, mulle itsestäänselvyus. Koin että hän hoiti minut, minä hoidan nyt häntä. Toki surin jänen hiipumista ja ikään kuin suljin mielestä, että sairaus tulee viemään hänet. Hän oli ainoa johon luotin. Hänelle uskalsi pihua kaiken. Ja todella tiesin, että hän rakasti minua poikanaan.
Olen akateemisen koulutuksen käynyt ja hyvin asosiaalinen ihminen. Tosiaan esineet ja sisäinen masilmani ovat minulle tärkeitä.
Sanon ihan suoraan, että olen suorastaan tunnekylmä muita ihmisiä kohtaan. Ja nekin suhteet, en koe että olen koskaan ollut rakastunut. Ikään kuin olisin seurustellut jonkin frendien kanssa. Hyvin onttoa. Ja ei siitä ole kiinni, eikö vastapuoli olisi rakastanut. Tosin olen erittäin epäluuloinen luonne, en usko monenkaan puhetta kylmiltään muutenkaan.
Saatoin pitää pariakin naista kuin kukkaa kämmenellä. Mutta........MUTTA, siinä kohti jos huomasin petosta tai vähintäkään vilppiä, käännyin heti. Niistä tuli samantien vihollisiani. Eikä se enää koskaan muuttunut. Näistä tajusin, etten ole rakastanut ketään, vaan vain tykästynyt heihin. Ja kyllä vain, jos konflikti alkoi, kosto on tuonut mulle tyydytystä parhaiten.
Hassua, minusta vaikutat todella avoimelta, et yhtään kylmältä ja epäluuloiselta.
Ehkä sinulla vain on niin hyvä käsitys siitä, miten syvä ja merkityksellinen yhteys molemminpuolinen rakkaus voi olla, ettet oikein tunne lämpiäväsi täysillä?
Triviaalit suhteet jäävät useimmiten melko pinnallisiksi ja rakkaus kokemuksellisesti on useimmiten itsekeskeistä mielihyvää. Useimmiten rakkaus koetaan yksilölliseksi tunteeksi, vaikka se ainakin omasta mielestäni on ehdottoman ensisijaisesti yhteinen tunnetila. Oman kokemukseni kautta voin sanoa, että syviin vesiin ei moni lähde uimaan suhteissa.
Inhoan ihmisiä jotka sanovat rakastavansa, mutta heille rakkauden kohde merkitsee pelkkää emotionaalista itsetyydytystä ja siinä kaikki.
Hieno asia tuo, että olit äitisi kanssa koko ajan, korvaamatonta. Kunnioitan tuollaista. Hänen matkansa täälä oli se ja sinä olit mukana tiukasti loppuun saakka❤
Kyllä siitä huuteluakin sai välillä kuulla kun mistään mitään ymmärtämättömät taukit nimittelivät mammanpojaksi ja niin edelleen. Kuitenkaan yhdelläkään näistä nilkeistä ei olisi ollut munaa tehdä sitä, minkä minä tein, että otin vastuin omaishoidosta ja kuoleman porteille, itseasiassa itse kuolemaan asti täsmälleen. Hyvä se on huudella kaikesta, mistä ei mitään tiedä milligramman vertaa.
Oli tietysti niitäkin, ketkä tämän tajusivat hyvin.
Eli+luottamus+on+sinulle+todella+tärkeää.+Kuvailit+jopa+omaa+omistautumistasi+koiramaisuudeksi.+Näetkö+siinä+liiallisen+reaktion+jota+ehkä+pikkuisen+itsekkin+epäilet+että+onko+ihan+täysin+ok?+Kuvailit+äitiäsi+myös+liioitellusti+"Jumalaksi".+Nämä+kokemukselliset+mielikuvat+kertovat+hieman+liian+tiiviistä+äiti-lapsi+sidoksesta.
Tuli vaan mieleen kun on tullut kaikkea luettua, että Hitlerin sanotaan aidosti rakastaneen ja huolehtineen syöpäsairaasta äidistään ja surreen tämän kuolemaa syvästi ja kauan. Muita samoja ihmissuhteita hänellä ei koskaan ollut. Ja hän tunsi silmitöntä vihaa läpi elämänsä sittemmin.
En siis rinnasta ap:ta Hitleriin, mutta tuli vaan mieleen kun luin hänestä joskus . -sivusta vain.
Kukaan ei tiedä ja tajua mikä ääretön raivo ja viha minun sisällä palaa ja kiehuu.