Tähän aikaan vuodesta pimeä tulee aikaisin. Olen käynyt lenkkeilemässä pimeällä, kun valoisalla ei ole ehtinyt. Myös Raamatussa puhutaan pimeässä kulkemisesta. Raamatun aikaan pimeys oli tavallisempaa: valonlähteitä oli vähän, ja ne olivat kalliita. Silloin vertauskuva pimeässä kulkemisestakin oli ymmärrettävämpi. Vasta lenkkeillessäni olen tajunnut, kuinka todellinen ja osuva vertauskuva se on.
Minulle mieluisinta on hölkätä syrjäisempiä kyläteitä. Peltojen keskellä avarassa, mutta pimeässä, tähtitaivas näkyy hyvin. Juostessa pohtii sen valtavuutta, äärettömyyttä, käsittämättömyyttä. Tajuaa, kuinka mitätön henkäys ihminen kaikkeuden keskellä on.
Kylätie vie kauemmaksi ja muuttuu metsätieksi. Mieleen hiipi pelkoja. Hevosen hirnahtelu tien vieren laitumella säpsäyttää. Pimeä saa mielikuvituksen laukkaamaan, ja hevosen ääntelykin kuulostaa pedon murahtelulta. Tulee mieleen psalmin 23 sanat: ”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.” On turvallista kulkea pimeässä tai muualla pelottavassa ympäristössä, jos voi luottaa kaikkivaltiaan Jumalan suojelukseen ja turvaan.
Koira haukkuu talon pihalla. Pimeässä sekään ei kuulosta räksytykseltä vaan turvalliselta ”hallin haukulta”. Jumalan sanan julistaja on tällainen paimenkoira, jonka haukku voi antaa pelkäävälle ihmiselle rauhaa. Pedot pysyvät loitolla, ilmoitetaan oikea suunta ja kutsutaan turvaan.
Metsätie kapenee ja muuttuu lopulta poluksi. Polku on kapea, ja pimeään metsään eksymisen vaara on suuri. Onneksi mukana on otsalamppu, jonka voi sytyttää. Johanneksen evankeliumissa Jeesus opettaa: ”Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa.” (Joh. 12:35). Tämäkin kohta Raamatusta saa lenkilläni konkreettisen sisällön.
Pimeässä kulkeva harhailee eikä tiedä suuntaa. Jumalan sana on valo, joka antaa päämäärän. Se on kuin pellon takaa, asutun talon ikkunasta kajastava valo: “Tule tännepäin täällä on elämää ja täällä on turvaa.” Jumalan sanan valo paljastaa pimeyden ympäriltämme ja myös itsestämme. Se ei ole kuitenkaan kelmeää valoa, joka ainoastaan paljastaisi vikamme ja virheemme. Siihen sisältyy myös lämpö ja kutsu. Kutsu sisälle kotiin, lämpimään, hyväksyvään armon ilmapiiriin. Kutsu Jumalan valtakuntaan.
Antti Koivisto
Minulle mieluisinta on hölkätä syrjäisempiä kyläteitä. Peltojen keskellä avarassa, mutta pimeässä, tähtitaivas näkyy hyvin. Juostessa pohtii sen valtavuutta, äärettömyyttä, käsittämättömyyttä. Tajuaa, kuinka mitätön henkäys ihminen kaikkeuden keskellä on.
Kylätie vie kauemmaksi ja muuttuu metsätieksi. Mieleen hiipi pelkoja. Hevosen hirnahtelu tien vieren laitumella säpsäyttää. Pimeä saa mielikuvituksen laukkaamaan, ja hevosen ääntelykin kuulostaa pedon murahtelulta. Tulee mieleen psalmin 23 sanat: ”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.” On turvallista kulkea pimeässä tai muualla pelottavassa ympäristössä, jos voi luottaa kaikkivaltiaan Jumalan suojelukseen ja turvaan.
Koira haukkuu talon pihalla. Pimeässä sekään ei kuulosta räksytykseltä vaan turvalliselta ”hallin haukulta”. Jumalan sanan julistaja on tällainen paimenkoira, jonka haukku voi antaa pelkäävälle ihmiselle rauhaa. Pedot pysyvät loitolla, ilmoitetaan oikea suunta ja kutsutaan turvaan.
Metsätie kapenee ja muuttuu lopulta poluksi. Polku on kapea, ja pimeään metsään eksymisen vaara on suuri. Onneksi mukana on otsalamppu, jonka voi sytyttää. Johanneksen evankeliumissa Jeesus opettaa: ”Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa.” (Joh. 12:35). Tämäkin kohta Raamatusta saa lenkilläni konkreettisen sisällön.
Pimeässä kulkeva harhailee eikä tiedä suuntaa. Jumalan sana on valo, joka antaa päämäärän. Se on kuin pellon takaa, asutun talon ikkunasta kajastava valo: “Tule tännepäin täällä on elämää ja täällä on turvaa.” Jumalan sanan valo paljastaa pimeyden ympäriltämme ja myös itsestämme. Se ei ole kuitenkaan kelmeää valoa, joka ainoastaan paljastaisi vikamme ja virheemme. Siihen sisältyy myös lämpö ja kutsu. Kutsu sisälle kotiin, lämpimään, hyväksyvään armon ilmapiiriin. Kutsu Jumalan valtakuntaan.
Antti Koivisto
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onko jumalan valtakunnassa myös pyykinpesukoneen luukussa oleva ikkuna tervattu, kuten myös täällä maan päällä on tapana tehdä?
Onko raamatun kannen musta väri vihje tuon opuksen pimeydestä ja pahuudesta jota se edustaa?