Osaisitkohan auttaa minua? Sisälläni on jokin pohjaton suru joka saa mieleni matalaksi. Voisiko olla mahdollista että jokin vanha 'muisto' pitää minua tavallaan otteessa. Vai olisiko tällä tunteella jokin muu tarkoitus, sydän tuntuu niin raskaalta. En osaa kirjoittaa tuntemuksistani oikein hyvin, mutta jotenkin uskoisin sinun ymmärtävän mitä tarkoitan. Olenko kenties väärällä polulla??
Energiahoitaja
sutru
2117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei Sutru!
Olet ymmàrtààkseni siirtymàssà uuteen vaiheeseen elàmàssàsi ja alitajuisesti teet jo surutyòtà nykyisen elàmàsi kanssa. Kun tyò on tehty, olet valmis myòs elàmànmuutokseen ja jàttàmààn taaksesi ne asiat, joita nyt tiedostamattasi tyòstàt.
Sydàmen raskaus kestàà aikansa, joten anna sen olla. Keskity asioihin, jotka tuovat sinulle hyvàà oloa ja anna alitajuntasi hoitaa surutyò kaikessa rauhassa.
Rakkaudella,
energiahoitaja
Muutos on kyllä tervetullut, tämä väsymys alkaa käydä jo hieman voimille. Energiani ei taho riittää edes niihin asioihin mistä saisin hyvän olon. Näistä 'pakollisista' tehtävistä yritän suoriutua, mutta voimia se kysyy. Lähettäisitkö minulle pienen energia paketin tähän 'osoitteeseen'?
Luin tuon sinun kirjoituksesi näkemisestä, olen samaa mieltä kanssasi. Itsekkin mietin, olenko oikealla tiellä, tällaisessa 'suvanto' vaiheessa tulee niin kärsimätön tunne, eikä malta odottaa asioitten etenemistä, silloin tuntuu siltä että kysymykset tulvii päässä ja ajatukset harhailee sinne ja tänne. Ennustus tosin useimmiten menee mönkään ehkä tarkoituksella, jotta oppisi huomaamaan mistä on kyse.. siis luottamaan itseensä ja tekemään valintoja oman polkunsa suhteen.
Lämmöllä kiittäen..