Se on jotenkin niin jännää että kun on miljardeja ihmisiä, niin toisilla tunteet tulee ja ollaan rakastuneita tai ihastuneita. Sitten tunteet menee ja on suruisaa tai miksei myös helpotus kun ne laantuu tai hiipuu pois tai muuten kokee tunteiden olleen huono asia. Elämä on yhtä tunteiden pääosaa, joillakin ei taas tunteet sovi sitten ollenkaan, vähän sama kuin esimerkiksi huono viinapää tai absolutismi. Itse koetan etäännyttää itseni kaikista tunteista tältä erää kun ne ovat tuoneet paljolti vain huonoa. Jos huomaankin että nyt tunne viisari värähtää niin äkkiä takapakkia ettei vaan tule taas huonoa.
Että mikä on nyt sitten se juttu
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itsellä menee samalla tavalla, heti torppaan tunteet pois päältä, ettei kukaan ennenkään ollut musta kiinnostunut, niin ei tuokaan voi mun näköisestä kiinnostua ja jatkan elämää eteenpäin. Monesti on sitten selvinnyt ettei kyseinen tyyppi piitannut musta minkään vertaa eli olin ollut oikeassa alusta pitäen. Tiedän nykyään senkin ettei kukaan mua ystävänään pidä, olen vaan tietyn ajan hyödyksi kunnes joku muu, parempi, korvaa mut. Jos jotain olen oppinut, niin pitää vaan torpata tunteet, tunteettomana pärjää elämässä paremmin, ei satu niin pahasti ja jos joku loukkaakin tarkoituksella, osaan olla välittämättä, ajattelen, ettei tuo ollut ensimmäinen jonossa, eikä edes viimeinenkään, kuori vahvistuu vaan ja luonnekin kovenee siinä sivussa, olen sitten samanlainen kuin muutkin, en piittaa muista kuin pelkästään itsestäni.