Olen kyllä hieman ujokin, mutta se ei ole varsinainen ongelma. En vain keksi puhumista. Kun olen tuttujen ihmisten seurassa, ei tälläistä ongelmaa ole. Olen itsevarma ja syvällinen ihminen ja tykkään pohdiskella asioita monelta kantilta ja keskustella henkeviä. Mutta vieraampien ihmisten kanssa kun pitäisi lörpötellä pinnallisista ja hauskoista asioista. Menen aina jotenkin lukkoon enkä keksi puhumista jos joudun kaksin vieraan/puolitutun kanssa. Isommassa porukassa juttu lentää koko ajan eteenpäin ja kun minulla on tapana mietiskellä asioita, juttu menee ohi ennen kuin ehdin sanoa mitään. Vaikuttaa varmaan että nökötän vain paikoillani eikä minua kiinnosta. Oikeasti mieleeni jää paljon asioita, esim. työkaverini eivät varmaan arvaakaan kuinka paljon heidän asioistaan tiedän/muistan. Miten ihmeessä saisin pohdintavaihteen pois päältä joskus ja mitä puhumista keksisin? Tiedän että vaikutan äärettömän tylsältä tyypiltä vieraampien silmissä.
Mitä puhumista
keksisi
3581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon tekstin... On se vain kumma kun jotkut ihmiset keksivät puhumista aivan omituisistakin tai ihan tavallisistakin jutuista vieraiden jne kanssa, ja saavat siitä aikaan pitkän keskustelun. Itse jos ajattelen sanovani jotain, ajattelenkin sitten että paskaako se tuota henkilöä kiinnostaa, ja useasti jätän sanomatta. Omista henkilökohtaisista asioista ei viitsi alkaa tuntemattomille puhumaan, koska pelkään antavani itsestäni "itserakkaan" kuvan, mutta toisaalta en osaa kysyäkään tuntemattomalta mitään luonnollisia kysymyksiä... Varsinkaan jos ikäeroa on enemmänkin. Itse olen siis melkein parikymppinen nuorimies. Tosin pari olutta nautittuani juttelen kenen kanssa vaan mistä vaan. Harmi kun en koe vain sitä samaa huolettomuutta selvinpäin.
Sama täällä, joku kuvasi tuntemuksia juuri niinkuin itsekin kuvailisin...
Vaikeaa se on, tiedän.
Kun luin tekstiäsi tuli vain mieleen ajatus, että tuohon kuulostaa aivan minulta täysin. Mitä nyt olen asiaa pohdiskellut niin varsinaisesti en ole ujo ihminen, mutta olen vain hiljainen mietiskelevä ihminen joka juurikaan ei päästä suustaan ihan mitä tahansa. Muut näkevät minut tylsänä, itse tiedän että en ole tylsä ihminen mutta silti tämä alkaa olla paha ongelma. Ennen minulla oli paljonkin kavereita tällä hetkellä yksi josta en osaa sanoa viettääkö hän aikaa kanssani säälistä minua kohtaan vai nauttiiko jopa hän minun tylsästä hiljaisesta seurastani. Ennen olin tällainen vain tuntemattomia ihmisiä kohtaan, mutta nykyään olen kaikkia kohtaan. Omassa viisi henkisessä perheessänikin on vain kaksi henkilöä joille pystyn puhumaan yhtään enempää.. siis äitille ja toiselle veljelle.. toisen veljen kanssa en ole pystyny puhumaan varmaan 10 vuoteen yhtään mitään muutakuin sen "moi" kun nähdään. Just äsken tupakilla mietiskelinkin et jos saisin vaan tän mun suun avautumaan mun ajatusten tahdissa. Puhumaan mitä ajattelen enkä ajattelemaan mitä puhun niinkuin nyt. Sekin vielä kun tämä jatkuva "olen hiljainen, olen tylsä, olen plää plää plää, vittuko vituttaa" fiilis on mun päässä 24h niin ei tunnu kivalta.. tulipa tekstiä..