Aiemmin epilepsiaa sairastava ei saanut mennä naimisiin ja vammaisia on kohdeltu historiassa muutenkin kaltoin. Onko kenelläkään kokemuksia kaltoin kohtelusta etenkin yhteiskunnallissella tasolla tai julkisen terveyden huollon puolelta. Onko mielestänne tällä hetkellä voimassa lakeja, jotka vievät epilepsiaa sairastavilta ihmisoikeuksia pois (tarkoitan mm. liikkumisvapautta, itsemäärämisoikeutta, suojantarvetta). Kuulisin mielelläni kokemuksistanne. Kiitos.
Historiallisia vääryyksiä
Tutkii historiaa
3451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Virallisestihan asiat on paljon korjaantunu, mutta kyllähän ihmisillä on vielä vanhentuneita kaatumatauti- käsityksiä.. Mielestäni oma ala-asteen opettajani ei osannut suhtautua minuun aikoinaan normaalisti, hienovaraisesti sain kokea, että en ole samanlainen kuin muut..
Voin hyvin kuvitella kokemuksesi. Olen tosiaan kiinnostunut kuulemaan myös kokemuksiani, sen lisäksi, että mitä todella on ollut. Itse tunsin aivan samanlaista suhtautumisvaikeutta opettajien taholta. Uimaan en saanut käsittääkseni mennä, koska opettaja oli laiska. Sittenpä kävelin ulkona yksinäni ja vaikka olin todella hyvä uimaan, en koulussa saanut sitä tehdä.
Toisena esimerkkinä: Vanhempani ja lääkärini yrittivät kieltää jo 10 vuotiaana polkupyörälläajoni, mutta onneksi olin itsepäinen ja ajan vielä tänä päivänäkin vallan mainiosti polkupyörällä vaikka talvellakin.
Toivon lisää kokemuksia! Olkaa hyvä ja avautukaa.
Sairastin lievää epilepsiaa ja olin uskovainen. Aikanaan laki kuitenkin kielsi avioliiton minulta ja mahdollinen morsiammeni hylkäsi siksi minut, vaikka rakkautta olisi riittänyt. Koin tuon vääränä ja vieläkin ajattelen, että olisiko ollut parempi mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa. Itse koin sen vääryytenä, mutta nykynuoret kyllä eroavatkin. Ehkä ei asia sittenkään ollut kamala... silti suren asiaa. Yhteiskunta kielsi minulta "onnen".