Joku saattais ajatella että mitä mä valitan ja niin mä oikeestaan ajttelen itsekkin, mutta toisaalta minua vaivaa miksi äiti ei huuda mulle enää? Olen ollut nyt tavallista hirveämpi puhelinlasku oli aikas suuri ja olin parin jätkän luona yötä humalassa, lintsasin koulusta ja luokanvalvoja soitti äitille.. Jtn vastaaavaa mutta huutoa ei kuulu.. Voihan se olla tietenkin, että äiti ajattelee että oon jo toivoton tapaus.. Se on kuitenkin äiti ja mä tietäsin et jos se huutas tai ees korottas ääntä nii se olis terve mutta ei.
Äiti ei huuda enää..
Ninni
71812
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä äitisi mielessään sulle huutaakin, mutta ajattelee, että itse tiedät mitä tyhmyyksiä olet tehnyt.
Mitä se huutaminen auttaisi, ei mitään. Terve äitisi varmaan on ja varmasti rakastaa lastaan.
Äitisi odottaa milloin itse tulet juttelemaan...
eli tavoitteeseen on nyt päästy. alat itse reagoimaan että hei haloo, onko tässä järkeä=) äitisi huutamattomuus sai silmäsi auki että äitisi ei ehkä enää kauaa jaksa. silläkö olet äitisi huomion aina hakenut että teet jotain hölmöä ja on kivaa kun saa äidin huutamaan? nyt huomaat ettei äiti enää huuda, joten alapa ottaa siis vastuuta itse omista tekemisistä. kaikilla on näin paljon parempi olla. et ole enää varmasti ihan pieni lapsi, joten ala vastata omista teoistasi. et ole toivoton tapaus vaan kasvamassa. hyvä! tsemppiä =)
että se on aatellu et -paskat-kun ei kerran usko-niin pilatkoon sitten ittensä-omapahan on elämänsä-
Mee vähän ittees, niin ymmärrät.
Niin niin. Kyllä me äitin kanssa jutellaan aika paljon, mutta siitä kun äitillä on ollu -tas vaihteeks kivaa treffeillä ja kun se sitä ja se tätä. kaverit sanoo et mun pitää olla vaa tyytyväisiä et kai mä vaan tyydyn sitten ns. "kasvamaan"..
sinuun eikä oo rakstanut sua oikeastaan ikinä.Tai ei ainaskaan sen jälkeen kun huomas miten aivottoman pennun oli saanut aikaan.
Kyllä se äitis varmaan terve on, sillä on vaan huutokiintiö tullut täyteen kun on huomannut, ettet sillä tokene. Ja huutamisesta tulee hemmetin huono olo vaan molemmille. Jos juttelemaan pystytte, niin asiat ovat hyvin ja se kantaa pidemmälle kuin huuto ja melskaus.
Itselläni kolmas murkkulapsi vaiheessa, en huuda kun ei auttanut edellistenkään kohdalla ja tämä viimeinen on huomattavasti rauhallisempikin. Poju on ylpeä kun en menetä malttia, kehuu kavereillekin joiden äidit mesoo ja silti poika on kuunnellut sanomisiani ja keskustellen yhdessä pohdittu tekemisiänsä/ tekemättä jättämisiään ja luulen että tämä linja on parempi kuin huuto ja mekastus!!
Ei huutaminen auta mitää. Mun täti huutaa sen lapsille jokasesta asiasta ja ku sanon siitä äitille se sanoo että asiat hoidetaan puhumalla, koska huutamalla ne ei mee perille.