Hapanvelli, kaljavelli, hiekkakakku, kapakeitto, klimppisoppa, kropsu,
lehikaiset, mutti, ruishuttu, posso, pihkamaito, maitokeitto, lepuska,
hernepöperö, muikiainen, lanttusupikas, leipäjankki, rättänä ym.
Jos linkitys onnistuu, linkissä on 80 perinneruokaa (monta sivua), niitten lempinimet,
alue, kuvaus ja tietoa
https://www.vahvike.fi/sites/default/files/perussivu-pdf/Perinneruuat_.pdf
Mitä haluaisit maistaa ?
Rättänä kuulostaa hyvältä, se on mustikkakukkoa, jota voi syödä kermavaahdon kanssa.
lehikaiset, mutti, ruishuttu, posso, pihkamaito, maitokeitto, lepuska,
hernepöperö, muikiainen, lanttusupikas, leipäjankki, rättänä ym.
Jos linkitys onnistuu, linkissä on 80 perinneruokaa (monta sivua), niitten lempinimet,
alue, kuvaus ja tietoa
https://www.vahvike.fi/sites/default/files/perussivu-pdf/Perinneruuat_.pdf
Mitä haluaisit maistaa ?
Rättänä kuulostaa hyvältä, se on mustikkakukkoa, jota voi syödä kermavaahdon kanssa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Onkohan näistä osa ns. pula-ajan ruokia ? Osa kuulostaa melko oudoilta
kuten leipäjankki, maitoon keitetty verileipä.
Kyllä on suomen kieli mielenkiintoinen ja rikas!
kampsu, rössi, rössy,
rössö, kisko, lepäkäs,
porvakas, prettu,
verivanukas, roppana,
verikisko, verimämmi
onkin veripalttu, herkkuruoka puolukoitten kanssa. En ole 40 vuoteen saanut syödä.
Joukossa on nimeltä hyvin tunnettuja ruokia, joita vieläkin syödään mm. karjalanpaisti ja silakkalaatikko.
Elanto myi verivanukasta 60-luvulla. Muistan, että puolukkahillon kanssa se oli lapsien mielestä hirmu hyvää. Parempaa olikin kuin veriletut, joita jo silloin sai valmiina ostaa.
Verivanukas?
On verileipää, palttua (veripalttua) kampsua, eli nimiä verilettujen ohella, valmistuotteista joita verestä valmistetaan ja myydään.
Verileipää en ole viime vuosina kaupasta löytänyt, sen korvaa veripalttu, joka ei ole yhtä hyvän makuista kuin vanhan ajan kampsupaistissa. Siinä verileipää keitetään maidossa!
Verileipä paistetaan kuin ruisleipä, kypsäksi ja kuivaksi, palttu on sellaista puolikiinteää.
Joku on etsinyt perinneruokien nimiä, eitaida tietää kaikesta mitä ne ovat, eikä maistanut!
Perinneruokia maakuntien mukaan, osa ihan karjalasta ja venäjältä.
Ihan tavallisia tämän päivän ruokia on tuossa paljon. Kesäkeitto, hernekeitto, karjalanpaisti ym. Nuo blinit ei ole suomalaista, vaan venäläistä perinneruokaa.
Kyllä meillä aikoinaan itäisessä Suomessa blinejä tehtiin. Voi perinneruoka olla kotoisin alunperin muualtakin ja tullut perinteeksi Suomessa. Melkein kaikki ruuat ovat saaneet vaikutteita monista maista. Ehkä mämmi ei ? Vai onko se on suomalaisten alunperin ?
Ei ole Tapolan mustamakkarakaan alunperin suomalaista puhumattakaan tamperelaista.
Verimakkaraa tiedetään valmistetun jo antiikin aikana.
Mustamakkara on myyvempi nimi kuin verimakkara.
Verimakkaraa valmistettiin ennen syksyisin teurastuksen
aikaan lihasta, verestä sekä ryyneistä tai jauhoista.
Musta makkara varmaan kohta kielletään rasistisena.
Persu on tyhmä. Persu ei pysty erottamaan asioita toisistaan.
nm. Black Friday. Revi siitä.
Riivinrauta siinä säkenöi!
Persuna ihminen on tyhmimmillään.
Mustikkakukon eli rättänän kerrottiin laittamassasi linkissä olevan savolainen perinneruoka, mutta ei sitä ole valmistettu ainakaan täällä Sisä-Savossa.
Mustikkapiirakka ja mustikkatahru ovat minulle tuttuja.
Linkissä mainittiin mykyrokka/ tappaiskeitto. Täällä tuota ruokaa kutsuttiin mykykeitoksi.
Se valmistettiin sianlihasta,- maksasta,- munuaisista ja- sydämestä. Myvyt tehtiin sianverestä, sipulista ja ohrajauhoista. Osa jauhoista voitiin korvata vehnäjauholla.
Lisäksi keittoon laitettiin perunoita.
Keitto keitettiin samoin kuin lihakeittokin, mutta siihen lisättiin myvyt.
Olen tuota keittoa valmistanut lukemattomia kertoja. Vimieisestä kerrasta on kuitenkin kulunut aikaa n. 25 vuotta.
Haluaisin sitä valmistaa ja maistaa, mutta raaka-aineita on vaikea enää löytää.
Kainuulainen (Hyrynsalmi) ystäväni kertoi, että siellä tappaiskeittoon eivät myvyt kuuluneet.
kylmätotuus
"Kun joku selittää alkuperäisestä suomalaisesta ruokakulttuurista,
minua alkaa vähän hymyilyttää", toteaa ruokakulttuuriin ja keittokirjoihin
paneutunut dosentti Maarit Knuuttila uudessa Yhteishyvä-lehdessä ja jatkaa:
"Tuhansien vuosien ajan ihmisiä in tullut ja mennyt ja ruokakulttuuriin on otettu vaikutteita idästä ja lännestä."
Puhdasta suomalaista ruokakulttuuria ei ole.
Ensimmäinen suomenkielinen keittokirjakin 1800-luvun puolivälissä oli käännös
ulkomaisesta teoksesta.
Suomalainen ruokaperinne on olemassa, vaikka "puhdasta" suomalaista ruokakulttuuria
ei ole. Tuskin millään muullakaan maalla on "puhdasta" ruokakulttuuria.
Pohjoinen ympäristö ja lyhyt satokausi näkyy perinneruuissa.
Tuoretta ei talvella ollut tarjolla. Ruoka perustui suurelta osin
maakellarisäilytykseen, suolaukseen, kuivaukseen, hapattamiseen (ja savustamiseen ?)
Mausteista hatarassa muistissani muistan lapsuudessani olleen meidän kaapissa vain maustepippuria, kardemummaa ja kanelia. Joskus vain suolaa, mitä en laske mausteeksi.
Joskus oli toppasokeria.
Sisämaassa liian kaukana vesistöistä asuessa tuoretta kalaa ei syöty koskaan.
Joskus ei ollut kuin maitovaristusta syödä.
Kuivia leivänpaloja pilkottiin pieniksi, jos sattui olemaan käntynpaloja, niin toi lisämakua.
Päälle kaadettiin kuumaa maitoa, annettiin hetki pehmetä ennen syöntiä.
Meilläkin syötiin tuota , sanottiin leipäressuksi.
Meillä tuota kutsuttiin maitolämmitykseksi.
Meillä oli myös lapsuudessa ruisleivän siivuja paistettu rasvassa, joko sian ihrassa, tai voissa, mutta sikaa ei ollut tarjolla, paitsi sitten kotona.
Nämä on vain muistoja kansakoulu ajoilta, jolloin asuimme siskoni kanssa sukulaisten luona.
Kaikkihan oli köyhiä, mutta minun kodissani oli sentään karja, kuten sikakin, joka jouluksi tapettiin ja sitä ennen oli se sianpään syltty, joka o nyt "aladoopi", joka ei todellakaan ole samanveroista.
Kapakala keittoa olen syönyt ja se olisi nyt herkkua, mutta mistä ne kapakalat saisi?
Meillä kuhia kuivattiin uunissa, joten siitä mielestäni nimitys "kapakala juontuu.
,
Mitään "myky" keittoa en ole ilmeisesti syönyt koskaan, vaikka veriletut on tuttu ruoka, kuten paisti, jossa olikin sitten maksat ja "mnuaiset" ja se maksa oli pahin.
Nyt osaan laittaa maksankin, mikäli "tuoreena" saan, aivan herkulliseksi.
Paljon on ruokia, jotka jääneet unholaan, mutta raakaa lanttua en kyllä järsi, ainakaan vielä!
Lantun jälttäminen oli lapsena suurta herkkua.
Oi voi, kyllä oli eroa nykyaikaan.