Tässä hommassa… tää on joku harha… Ei tää ole edes mahdollista siihen nähden että mitään ei ole koskaan ollut. Ja miks mä? Luulen että todellisuus ei ole sitä mitä sä nyt kuvittelet… olen ihan tavallinen pulliainen. Mun on vaikea uskoa että tää kantaisi kovin pitkälle oikeassa elämässä. En halua että kuvittelet liikoja, tuu alas kuvitelmista.. reippaasti.
Ei oo järkee
Anonyymi
19727
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Turoa kiinni
Aki ei pysty.
Turo on rakennettu, aki saa tulla
https://www.youtube.com/watch?v=8pDtlqNjRDw
Ok ok
Tavallisia pulliaisia kaikki ollaan, ilman mitään kuvitelmia. Realistisesti, mutta varmaan myös ilman järkeä. Mut eihän tunteilla ole järjen kanssa mitään tekemistä? Ja miksi sä?miksi sitä ihmettelet?
Et voi tietää mitä toinen kuvittelee. Voi olla ihan arkiset kuvitelmat! Yleensä onkin, ainakin aikuisella ihmisellä, joka on aiemmin ollut pitkässä suhteessa.
Normi ihminen osaa erottaa todellisuuden helposti. Palstaan en uhrais ropoakaan, ajatuksia saatan heittää ja laitankin sanoja koskettaviin ja mieltä koskettaviin. Mun todellisuus on just mua, enkä ähde kehittämään yli riman, saavuttamattomia ylikäännöksiä. Oikea elämä tulee kohdata oikeanlaisena. Pikkumausteet siinä sivussa kolahtavat tavispulliaiselle aina.
😂😂😂👍🏻
No sitähän nämä tavispulliaiset käy täällä arvailemassa, esim tuollaiset emojeilla keskustelijat, jos ei satsaa sanoja tai verbaaliset kyvyt on hieman alta riman, niin aina voi vedota siihen, ettei mulla näissä luilohaehoissa ole niinku sanoja kiinni👍
Luuletko että kukaan kirjoittaa tosissaan kuten yllä?
En luule, mutta tämä emojiverbalisti luulee ja se luulee tietävänsä vieläkin enemmän. Surullinen seinäruusu hän
Se, että olet mukamas tavallinen pulliainen ei merkkaa mitään. Voit olla vaikka keisari tai katuojan kasvatti mun puolesta.
Mulla oli mukavaa kun olin kanssakäymisissä sinun kanssasi. Sait minusta esiin sen hölmön hoopon innostuneen puolen. Pystyin olemaan oma itseni. Se on tärkeintä, ettei tarvitse olla kuin seipään nielaisseena.
Kemioiden kohdatessa ja saman aallonpituuden löytyessä olen myyty. Niin tapahtuu erittäin harvoin ja siitä henkilöstä ei haluaisi millään päästää irti. Se tunne on kuin koko sielu tanssahtelisi kesäiltana sateessa ja hyppelisi vesilätäköstä toiseen piittaamatta mistään mitä ympärillä tapahtuisi. Yksinkertaisesti; olisin onnellinen.
Kiitos. Mä huomasin sen kyllä silloin joskus ja mullakin oli tosi kivaa. Läikkyvä ilo sisimmässä ja ihan kuin maailmassa olisi ollut vain me kaksi. Unohtumattomia hetkiä. Voisiko ne vielä löytyä? Olen ollut vähän varovainen, niin kuin ehkä sinäkin.
Niin, sitten kun tietäisi kenen kanssa oikeasti on täällä keskustelemassa.
Olen ihan samaa mieltä tästä, paitsi yhtä lausetta en allekirjoita.
Siis tossa aloituksessa.
No en kovin hyvä ole edes kuvittelemaan mitään, mutta jokin aavistus kuitenkin ettei vaatisi paljoakaan että todellisuus selättäisi tuon vähän laimean ajatukseni siitä millaista olisi olla perillä tai kokea kaikki sitä edeltävää. Kun siinä todellisuudessa on kuitenkin minulle, varmaan muillekkin, aivan erityistä energiaa, joskus ihan jopa yli äyräiden tulvivaa, ehkä olet sen huomannutkin. Todellisuus tuntuu joskus aivan ylitodelliselta, kuvitelmani eivät tuohon yllä. Asiat vaativat aikansa todellistuakseen.
Mä todellistun nyt unten maille. Ei ole sun syy, mutta olen turhautunut kaikkeen. Se heijastuu myös tähän.
Tavallinen pulliainenkin voi olla jollekin maailman ihanin olento. Eräs nainen on juuri sellainen minulle, vaikka tiedän kyllä hänen olevan eri mieltä asiasta.