En ole koskaan ollut mustasukkainen yhdestäkään harvoista tyttöystävistäni. Siihen ei ole ollut tarvetta, sillä olen luottanut heihin ja tietääkseni tätä luottamusta ei myöskään ole petetty. Sen sijaan olen ankaran mustasukkainen entisistä tyttöystävistäni, sekä niistä joista olen kiinnostunut mutta joiden kanssa minulla ei ainakaan vielä ole suhdetta.
Jos tavanomainen, omaan puolisoon kohdistuva mustasukkaisuus on jonkinlaista omistamisen tai vartioimisen tarvetta, niin mitä on tämä minun mustasukkaisuuteni, jolla ei ole sitäkään puolustusta että mustasukkaisuuden kohteella olisi jotain velvoitteita minua kohtaan? Olenko vain ilkeä ja pahantahtoinen ihminen, joka ei salli muille rakkautta silloin kun on itse sitä vailla? Mikä minussa on vialla ja miten sen voisi korjata?
Pystyn pitämään mustasukkaisuuteni täysin sisälläni, jossa se sitten kalvaakin kuin syöpä. En kyttäile kenenkään menemisiä tai tee muutakaan salapoliisintyötä, saati että häiritsisin kenenkään elämää, järjestäisin kohtauksia tai edes tekisin mustasukkaisuuteni asianomisille tiettäväksi.
Muille en siis aiheuta ongelmia, mutta miten pääsisin eroon itselleni aiheuttamistani ongelmista? Olen jo reilusti yli kolmikymppinen mies ja minä en kohta enää jaksa tätä.
Jos tavanomainen, omaan puolisoon kohdistuva mustasukkaisuus on jonkinlaista omistamisen tai vartioimisen tarvetta, niin mitä on tämä minun mustasukkaisuuteni, jolla ei ole sitäkään puolustusta että mustasukkaisuuden kohteella olisi jotain velvoitteita minua kohtaan? Olenko vain ilkeä ja pahantahtoinen ihminen, joka ei salli muille rakkautta silloin kun on itse sitä vailla? Mikä minussa on vialla ja miten sen voisi korjata?
Pystyn pitämään mustasukkaisuuteni täysin sisälläni, jossa se sitten kalvaakin kuin syöpä. En kyttäile kenenkään menemisiä tai tee muutakaan salapoliisintyötä, saati että häiritsisin kenenkään elämää, järjestäisin kohtauksia tai edes tekisin mustasukkaisuuteni asianomisille tiettäväksi.
Muille en siis aiheuta ongelmia, mutta miten pääsisin eroon itselleni aiheuttamistani ongelmista? Olen jo reilusti yli kolmikymppinen mies ja minä en kohta enää jaksa tätä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Erosin poikaystävästäni jo muutama vuosi sitten. Niin kauan kun minulla on joku säätö ja olen itse onnellinen eivät hänen tekonsa hätkäytä. Kun taas olen itse yksin, hänen kuulumisensa uudesta ihanasta tyttöystävästä ovat kuin myrkkyä. Silkkaa kateellisuutta, myönnän. On vain vaikea hyväksyä, että monen vuoden seurustelun jälkeen minun paikkani on korvannut toinen, vaikkei minulla häntä kohtaan tunteita olekaan.
Tulevia kohtaan.. hmm. Tapailen tällä hetkellä erästä poikaa. Emme seurustele, hänellä ei ole mitään velvotteita minua kohtaan. Olen todella mustasukkainen sisälläni hänen naisystäviään ja ex-tyttöystäviään kohtaan. Paikkani hänen rinnallaan ei ole vielä vahvistunut, joten oloni on epävarma.
Ehkä näistä saat jotain vinkkiä.
Ei se mitään anna, jos ei otakkaan! Rohkeasti vain tekemään asian eteen kotain konkreettista...