Mitä tehdä ?

Onko hän itse hyväksynyt asian, että hänellä voisi olla syömishäiriö? Se hänen tulisi ensin ymmärtää. Sitten varaatte vaikka yhdessä terveyskeskusesta ajan, yleislääkäri ohjaa eteenpäin. Tärkeää on olla tukena eikä jättää häntä yksin; lääkärissäkin voit olla mukana, jos hän tuntuu sitä haluavan.

Syömishäiriöstä voi parantua vain jos itse ymmärtää olevansa sairas. Tie tämän ymmärtämiseen voi joskus olla pitkä ja tuskallinen.

Suosittelisin tutustumaan aiheeseen enemmän (lukemalla aiheeseen liittyvää kirjallisuutta), jotta voit paremmin ymmärtää sairastunutta ja jotta voit ehkä luotettavammin määritellä minkälaisita ongelmista hän kärsii.

Itse yritän tukea lähipiirin ponnisteluja kohti parempaa tulevaisuutta lähinnä tarjoilemalla erittäin kevyttä mutta monipuolista ruokaa pienenpienissä erissä sekä tapaamalla heitä rauhallisilla kävelylenkeillä ja houkuttelemalla edes joskus tekemään jotain sellaista joka veisi ajatukset kokonaan pois omasta vartalosta esim. osallistumalla taide- tai musiikkijuttuihin.

Olen kyllä tosi huono neuvomaan kuinka kohdella ihmistä, joka ei myönnä ongelmaansa kun muistan vielä hyvin miten tyytyväinen olin itseeni sairaana en vain kyennyt ymmärtämään että minulla olisi voinut olla joku ongelma, olinhan niin ihana, suosittu ja hallittu tyttö.

Omista "heräämisen hetkistä" seuraavat kolme ovat olleet vaikuttavimpia:
- tajusin etten fyysisesti pysty suoriutumaan normaaliponnistuksista kun pyörryin lomalla uima-altaan pohjalle auringonoton lomassa ja poikaystävä soitti hädissään ambulanssin paikalle
- tajusin että oma kroppa ei enää toiminut normaalisti kun olin vaihtanut suihkut kylpyihin koska ihooni sattui liikaa kun vesipisarat osuivat siihen
- kun oma äitini purskahti itkuun ja alkoi voida pahoin nähdessään vartaloni saunassa ensimmäistä kertaa kuukausiin

Anteeksi jos viestini oli liian yksityiskohtainen, toivon kuitenkin koko sydämestäni onnea, iloa ja toivoa kaikkien sairastuneiden ja heidän läheistensä elämään. Yrittäkää tukea toisianne kuten parhaaksi näette, kaikilla on mahdollisuus voida paremmin :)

Niinkuin joku jo kirjoitti pitkän pätkän pelkkää asiaa, niin yritä olla toistamatta muita. :)

Se on aina hyvä, kun ymmärtää itse, että nyt on jokin vialla. Itse ymmärsin ja mä oon niin väsynyt kantamaan tätä taakkaa yksin, varsinkin kun tämä on lähdössä taas käsistä. En enään pysty olemaan kuten ennen. Meninpä sitten koulukuraattorin juttusille. Tässä jonkin ajan päästä saan ajan nuorisoneuvolaan. Se on varmaan 16-22 vuotiaille ja sieltä löytyy psykoliginen puoli ja se terveydenhoito puoli. Itse menen käymään kummassakin.

Pelottaa vaan ihan sikana tuo tuleva. Jos joudun esimerkiksi terapiaan. Kamalaa, kun haluaa parantua, mutta toisaalta ei. ;