Ei kai sitä voi päättää rakastua kehenkään. Rakastuu jos rakastuu.
0Äänestä
Anonyymi
Eihän sitä päätetä kehen rakastuu ja milloin. Tällä hetkellä, rakastuneena, en pysty muita katsomaan ja ajattelemaan ollenkaan. Tunteet eivät ole aitoja, jos rakastuu heti toiseen.
0Äänestä
Anonyymi
En osaa enää rakastaa ketään erään ihmisen jäljiltä 🍀
0Äänestä
Anonyymi
Mulla on käynyt tuo sama. Liian monta kertaa jäin tiejyrän alle, noin vertauskuvannoillisesti. Rakastan minä ihmisiä, mutta se on erilaista rakkautta. Olen todella kiitollinen, että olen saanut ystävistä uuden perheen. Se on paljon enemmän, kuin mitä olen ikinä elämässäni saanut. Nyt koitan vain nähdä sen, mitä mulla on. En sitä, mitä puuttuu.
Kaikkeni teen etten enää ikinä rakastu kehenkään. Rakastuminen vie vaan mielenrauhan ja lopulta terveydenkin.
Liian lyhyt elämä sellaiseen kärvistelyyn. Ystävänä eläminen riittää.
0Äänestä
Anonyymi
Olen miettinyt joskus tuota samaa. Tai sen rakkauden pitäisi tuntua hyvältä ystävältä, kotoisalta rinnallakulkijalta, aidolta ihmissuhteelta johon on myös vetovoimaa johon ei aika ja vaikeudet arjessa vaikuta. Ei jatkuvaa tunteissa vellomista vaikka tunteita olisi.
Olen miettinyt joskus tuota samaa. Tai sen rakkauden pitäisi tuntua hyvältä ystävältä, kotoisalta rinnallakulkijalta, aidolta ihmissuhteelta johon on myös vetovoimaa johon ei aika ja vaikeudet arjessa vaikuta. Ei jatkuvaa tunteissa vellomista vaikka tunteita olisi.
Kunhan on luotettava ja hyväksyy mut itsenäni. Siinä jo tarpeeksi kykenemistä.
0Äänestä
Anonyymi
Mistäpä sen tietää? Kai sitten kun osuu sopiva kohdalle.
0Äänestä
Anonyymi
Nå då, vi ska se !
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei kai sitä voi päättää rakastua kehenkään. Rakastuu jos rakastuu.
Eihän sitä päätetä kehen rakastuu ja milloin. Tällä hetkellä, rakastuneena, en pysty muita katsomaan ja ajattelemaan ollenkaan. Tunteet eivät ole aitoja, jos rakastuu heti toiseen.
En osaa enää rakastaa ketään erään ihmisen jäljiltä 🍀
Mulla on käynyt tuo sama. Liian monta kertaa jäin tiejyrän alle, noin vertauskuvannoillisesti. Rakastan minä ihmisiä, mutta se on erilaista rakkautta. Olen todella kiitollinen, että olen saanut ystävistä uuden perheen. Se on paljon enemmän, kuin mitä olen ikinä elämässäni saanut. Nyt koitan vain nähdä sen, mitä mulla on. En sitä, mitä puuttuu.
Kaikkeni teen etten enää ikinä rakastu kehenkään. Rakastuminen vie vaan mielenrauhan ja lopulta terveydenkin.
Liian lyhyt elämä sellaiseen kärvistelyyn. Ystävänä eläminen riittää.
Olen miettinyt joskus tuota samaa. Tai sen rakkauden pitäisi tuntua hyvältä ystävältä, kotoisalta rinnallakulkijalta, aidolta ihmissuhteelta johon on myös vetovoimaa johon ei aika ja vaikeudet arjessa vaikuta. Ei jatkuvaa tunteissa vellomista vaikka tunteita olisi.
Kunhan on luotettava ja hyväksyy mut itsenäni. Siinä jo tarpeeksi kykenemistä.
Mistäpä sen tietää? Kai sitten kun osuu sopiva kohdalle.
Nå då, vi ska se !