Olen paljon pohtinut lapsettomuuteen liittyviä kysymyksiä. Näkemykseni on, että lestadiolaisessa yhteisössä lapsettomuus tai perheiden vähälapsisuus on enemmän ympärillä olevien ihmisten ongelma, kuin siitä "kärsivän" perheen.
Lapsettomalla tai vähälapsisella perheellä voi olla omasta mielestään todella hyvin elämässä asiat, mutta ympäristö yrittää saada heidän elämästään ongelmaa.
Olen välillä myös ajatellut, että onko kaikki pohjimmiltaan kateutta? En tiedä, mutta pettynyt olen ja monesti tässä yhteisössä vallitsevaan ajatteluun lapsista ja perheistä.
En uskalla tuoda omaa mielipidettäni esiin, kuin joittenkin harvojen ihmisten seurassa.
Lapsettomalla tai vähälapsisella perheellä voi olla omasta mielestään todella hyvin elämässä asiat, mutta ympäristö yrittää saada heidän elämästään ongelmaa.
Olen välillä myös ajatellut, että onko kaikki pohjimmiltaan kateutta? En tiedä, mutta pettynyt olen ja monesti tässä yhteisössä vallitsevaan ajatteluun lapsista ja perheistä.
En uskalla tuoda omaa mielipidettäni esiin, kuin joittenkin harvojen ihmisten seurassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen kuunnellut lapsettomien kipuja, ja voin sanoa sen, ettei ole totisesti helppoa monellekaan olla lapseton vaikka lapsia haluaisi.
Eli lapsettomuus on tahattomasti lapsettoman todellinen koko minuutta rassaava ongelma, ei niinkään ympäristön.
Jos on tällainen lakihenkinen ympäristö, jossa rakkaudeton pakkolisääntyminen on voimassa, kuten mooseksenuskoisilla vanhoillislestadiolaisillakin on, niin tietenkin nuorten -vanhemmat pelkäävät- lastensa joutuvan helvittiin kun eivät noudata tällaista ihmisten pakkolisääntymisoppia.
Mutta nämä pelot ja kauhu johtuvat siitä, etteivät he tiedä lainkaan mitä rakkaus ja armo Jeesuksessa Kristuksessa merkitsevät.
Rakkaus kun ei tunne ollenkaan sanoja pakko
taikka pelko. Rakkaus päivastoin vaatii meitä hylkäämään jumalattoman menon.
Ja kaikenlainen ihmisten omiatuntoja sitova lakihenkinen pakkovalta on jumalatonta menoa sanan varsinaisessa merkityksessä. Sellainen menio saa polttoaineensa oman vanhurskauden saatanasta.
Ja näitä tällä tavoin raa'asti rikottuja ihmisiä, jotka suorastaan kiljuvat rakkautta osakseen, heitä on vilisemällä juuri lestadiolaisuuspalstalla. Vihollinen on särkenyt Jumalan työtä julmasti.
Saatana on pannut kristityt vain kyttäämään toinen toisiaan, mitä vikaa on lähimmäisessä, sen sijaan että he ylistäisivät vapaina armahdettuina syntisinä Jeesusta Kristusta.
He unohtavat tyystin, että syntiset on armahdettu Jeesuksen Kristuksen veren kautta, USKOLLA omistetun. Toisin sanoen eivät ole itse kokeneet sitä ollenkaan, tai ehkä korkeintaan pätkittäin, ripittäytymisen yhteydessä.
Heidän vanhurskautensa kun on tekemisessä ja täyttämisessä, kun elävät lainvanhurskaudessa.
Nyt he vain kiljuvat että sinä ja sinä, te siellä menette helvettiin ja siellä te myös pysytte. Tämä taas johtuu siitä, että lain alla elävän ihmisen olo on kamalan sietämätön ja rauhaton. He ovat omanvanhurskauden vankeina
tietämättä sitä itse.
------------------------------------------
On tietenkin eri asia jos ei haluakaan lapsia.
Eikä kukaan taatusti halua lapsia yli voimiensa.
Onhan se jo lapsenkin kannalta kauheta syntyä tähän maailmaan, jos äitikin on aivan loppu, eikä hän jaksa hoitaa, saati iloita hänestä ja rakastaa hellien lastaan.
että olen siis itse sen yhteisön sisällä oleva ja tiedän, ettei todellakaan ole helppoa olla lapseton. Vastasit vähän asian vierestä tai sitten ulosantini oli heikkoa.
Tässä yhteydessä oli mielestäni hyvä puhua myös ongelmasta nimeltä lapsettomuus.
Tietyt lestadiolaiset tosiaan tarkkailevat lähimmäistensä syynytyksiä. Ehkä siinä on myöskin pelkoa, sillä tällaiset ihmisen uskovat ehkäisijän putovan ilman muuta helvettiin.
Vanhoillisuudesta erotetaan pois ne henkilöt, jotka puuttuvat "luonnonjärjestykseen". Eräs ystäväni joutui sattumalta tällaisen tapauksen todistajaksi noin kaksi vuotta sitten.