Onks täällä ketään muuta joka pelkää kuollakseen kuolemaa? Vaikka elämä ei ole aina herkkua, niin elämä sinällään on niin suuri ihme että siitä ei voisi olla luopumatta. Ehkä jos olisi hirveitä tuskia tai silleen, mut miks siihen tilanteeseen pitää joutua. Kuollaan miljoona vuotta, eletään häviävä hetki ja sitten kuollaan taas miljoona vuotta. Mikä on pointti!? Ja sit tietysti pelottaa et mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.. Teille uskovaisille ja uskonnon vastustajille haluan sanoa että Raamatun mukaan ihminen on maan tomusta otettu ja palajaa takaisin maan tomuksi. Mihinkään pilvenreunalle ei siis Raamatunkaan mukaan mennä heti kuoleman jälkeen istuskelemaan, vaan ylösnousemukseen asti kaikki saavat levätä rauhassa. Näin mä oon raamatusta selvästi ymmärtäny. Mut mitä sitten ylösnousemuksessa tapahtuu ja kuka joutuu minnekkin on mulle vielä vähä auki.. Siitä on kai vähän eri tulkintoja. Mun mielestä Raamattu on looginen Johanneksen ilmestykseen asti, mut sit menee yli meikäläisen ymmärryksen.
Kuolemanpelko
forever young
3278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..psykologin sönköille haluan sanoa vielä et mä en ole niin naivi et tyytyisin johonki selitykseen et kyse on vain mun omien pelkojen hallinnasta tms. Tottakai kaikki ihmiset pelkää kuolemaa (useimmat naivisti tiedostamattaan) mut todellinen realisti todella TIEDOSTAA kuolevansa (jos ymmärrätte eron),eli ei torju ikäviä ajatuksia mielestään. Tiesittekö että erään maineikkaan elämänkertakirjailijan mukaan Josif Stalinkin poikkesi luostarissa vähän ennen kuolemaansa. Jännä juttu miten jotkut ihmiset ottavat kaiken huomioon.
Ei kai sitä kuolemaa kannata liikaa murehtia, muuten jää vielä elämä elämättä. Jos ole nuori ja terve, älä murehdi joutavia.
Voihan se joskus kuolema ihmistä hirvittää, kun se on jokseenkin lopullinen asia, ja tiedä vaikka kävisi kipeästi ennen kuolemaa. Vanhemmiten, kun saa elämässään jotain aikaan, sitä lopulta hyväksyy kuoleman ja voi todeta "kyllä kai tästä jo joutaisi kuolla pois."
Ja Raamatun satuja ei kannata sotkea kuolemaan.
Lisätään vielä pirusillaan mietelause pohdittavaksi: "Kuolemanpelko on elämän pelkoa."
Itse en pelkää kuolemaa, oikeastaan odotan sitä ja se taitaakin olla ainut kokemus, jota todella kaipaan ja jonka haluan kokea.
Paljon viisauksia, paljon sanoja, paljon nokkelaa lyriikkaa. Totuus on raadollinen, raamattu satua, ei ole mitään lyyristä viisautta.
Saduissa on toki ripaus totta ja totta on se, että maan tomusta (atomit) meidät on rakennettu ja sinne palaamme (seuraavaan maijaan tai mattiin on yhdistynyt paljon atomeita aikaisemmin eläneistä.
Kuolemanpelko saa monesti ihmisissä apeirofobioottisia piirteitä.