Jännittäjä-tyyppinä on joskus vaikeaa, esimerkiksi kahvipöydässä. Minulla ei ole kahvikuppineuroosia mutta muuta jännitystä. Ikävä tunne on kun kyläpaikassa istutaan kahvipöydässä ja pieru lähtee kiertämään mahassa. Siinä sitten kärvistellä ja puristaa kankkuja yhteen. Jos lähtee liikkeelle tulee varma pamaus, jos istuu paikoillaan niin kituu. Vessaan kun pääsee niin ilmat tulee paukkuen ryöppynä pihalle. Olenkin huomannut, että hyvä laittaa vesihana valumaan niin kukaan ei kuule *porilaisten marssia*.
Toinen on kun alkaa sanomaan jotain niin joku kovaäänisempi puhuu samaan aikaan päälle. Joskus joku kysyy niin mitä sulla oli asiaa. Jos se oli vitsi niin tilanne meni ohi ja myöhäistä kertoa enää.
Hikisellä kädellä ei ole mukava tervehtiä ketään. Kun huomaan mahdollisen tervehdyksen olevan lähellä kuivaan kuin huomaamatta kämmenen housun lahkeeseen.
Ei tässä muuta ku joskus niin jännittää.
Toinen on kun alkaa sanomaan jotain niin joku kovaäänisempi puhuu samaan aikaan päälle. Joskus joku kysyy niin mitä sulla oli asiaa. Jos se oli vitsi niin tilanne meni ohi ja myöhäistä kertoa enää.
Hikisellä kädellä ei ole mukava tervehtiä ketään. Kun huomaan mahdollisen tervehdyksen olevan lähellä kuivaan kuin huomaamatta kämmenen housun lahkeeseen.
Ei tässä muuta ku joskus niin jännittää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oli hyvä ja hauska kirjoitus. Olet selviytyjätyyppi.
Tuo voi tuottaa suunnatonta tuskaa kun asian kanssa painii päivittäin. Uskon jännittäjän luopuvan oireistaan vaikka heti jos pääsisi.
Sinulle on opetettu että olet olemassa vain muita varten ja silloinkin olet hieman tiellä.
Sinulla on ikävä noidankehä: jännitys lisää pieretystä ja pieretys jännitystä.
Tunnettuahan on että meillä kaikilla on suolisto. Pieru kutsuilla on moka, mutta voi se olla vitsikin. Kuinka sen nyt ottaa.
Röyhkimykset kyllä huomaavat kyyristelevät elkeesi ja tulkitsevat ne luvaksi keskeyttää puheesi. Sano vain röyhkimykselle: "kenen on puheenvuoro".
Asiaa Matti.W.