Rakkautta ei ole olemassa, se on huomattu, vai enkö ole tarpeeksi puoleensavetävä. Ikinä ei saa mitä toivoisi elämältä, ei koskaan ja haaveet kaatuu kerta toisensa jälkeen. Mistä se johtuu, että on saanut näin huonot kortit elämälle, niillä kun ei voi kuin hävitä. Ei ole fiksua ajatella pitäisikö päivät vain deletoida päihteillä, mitä muutakaan jos kaikki on aina vain totaalisen huonoa. Ehkä sitä voisi olla sitten edes sen pienen hetken iloinen, kun unohtaa sen kaiken huonon, mitä elämä on tarjonnut ja jatkuvasti jatkaa sen tarjoamista. Olen vain jo niin surullinen tähän kaikkeen, siihen mitä olen ja mitä minulla on muille tarjottavaa. Parempi vain olla sitten lopun elämän sekaisin, ei se ainakaan huonompi vaihtoehto voi olla, se jos jokin on varmaa.
Miten voikin tuntua ettei maailmalla ole enää mitään tarjota itselleni
Anonyymi
21138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Enpä tiedä. Mielestäni päihteet vievät vain entistä alemmaksi. Mitä jos laittaisit poikki ja tilalle virkeempää toimintaa kuten urheilu ja lukeminen? Mieti kuinka voisit kohentaa elämääsi ja saada hyviä asioita että olisit tyytyväisempi. Elä murehdi sitä mikä nyt puuttuu vaan panosta itseesi. Katsele seuraa eri paikoista rauhassa. (Kuntosali, kirjasto, lenkkipolku?) Mieti kuinka vastenmielistä olisi baarista joku tuntematon humalainen seuraksi ottaa. Kun jättää kokeilematta ei tarvitse katua.
Voi hyvinkin olla että kun vähiten odotat kohtaatkin sopivan ja mukavan kumppanin mieleisten asioitten merkeissä.
Kokemuksesta elettyä ja koettua, mainitsemasi asiat eivät ole koskaan mihinkään vieneet. Kyllä itse vain näen, jos ihminen kokee ettei ne lenkit, ravinnot ja muut ole koskaan aiemminkaan saaneet pilkettä silmäkulmaan ja hymyä huulille, niin miksi ne yhtäkkiä saisi. Ja sehän siinä olisikin, kun nämä mainitsemasi asiat ovat aina ennenkin olleet merkityksettömiä, niin silloinhan se seurakin on merkityksetön. Ei kyllä olen jo sen päättänyt ettei rakkautta vain kertakaikkiaan ole olemassa, en ole koskaan kokenut mitään siihen viittaavaa, en tunteita tai muutakaan. Psykologia kuvittelee vieläkin seksin ja seksuaalisuuden olevan osa jotain suurta kokonaisuutta ihmismieltä tutkiessa, miksi olisi jollei mikään kuvitelma tai koettu ole koskaan realismia. Silloinhan kaikki on vain tekaistua fantasiaa ja kuvitelmaa, eli suoraan sanottuna täyttä paskaa. Se on ihan sama mitä täällä koittaa tehdä, niin se joko todella huonoa tai merkitysetöntä.
Ei auta kun katsoa siihen suuntaan mistä sen hymyn ja nauramisen ilon voi pieneksi hetkeksi löytää, eli ne päihteet. Silloin voi sanoa edes sen pienen heyken rakastavansa jotain, sitä itseään. Joidenkin on tätä vaikea ymmärtää, ja unohtaa kaikkien olevan identtisiä, koska jotkut eivät vain saa sieltä lenkkipolulta tai jostain porkkanan palasesta sitä iloa.
Jokainen on oman elämänsä Markku
Kyllitar?
Mitä vajukkeja täällä oikein käy öisiin arvailemassa ja nimittelemässä tuntemattomia edes kirjoittajan sukupuolta tietämättä. Jos kuuluisi jollain tavalla minun porukkaan, niin hajoaisi myötähäpeästä ja aktuaalisesta häpeästä.
Usein väsyneenä noin tunteekin noin klo 1 yöllä. Jos usein päivisin kun niin merkki masennuksesta. Ajatusvinouma siis.
Mikä se semmoinen masennus oikein on? Jos ei elämässä tapahdu koskaan mitään hyvää niin eihän siinä mistään masennuksesta ole kyse vaan elämässä ei vaan tapahdu koskaan mitään hyvää ja sellainen sitten alkaa vitu*tamaan.
Niinpä. Ei se masennusta ole, eikä silloin kummene mennä märisemään jollekin lekurille, kun on huonoa onnea ollut elämässä, eikä se tilanne parane lääkkeitä syömällä. Eikä ketään edes kiinnosta mun jutut muutenkaan, tuskin edes terapeuttiakaan. Eikä auta itkeä sitäkään ett on liian rumalla ulkonäöllä rankaistu, ei se kummene masennuslääkkeitä napsimalla, ei se estä ketään loukkaamasta mua jatkossakin liian rumasta ulkonäöstä, samalla tavalla haukutaan kuin ennenkin. Yks tuttava märisee mulle sitä, kun ei muka ketään löydä, tietää olevansa nätti, miehet on kiinnostuneita siitä olleet aina, itse on mulle sanonut ettei miehet ikinä kiinnostu mun näköisestä naisesta, silti mä tsemppaan häntä vaikka en hänelle kelvannut ystäväksi asti, just liian ruman ulkonäköni takia.
Hyvin kirjoitit aloittaja. Et ole ainoa, joka on saanut huonot kortit. Niillä se elämä pitää kumminkin pelata loppuun asti. Kaikki eivät voi olla voittajia. Paremmat kortit seuraavassa elämässä.
Et sinä kysy mitään. Ainoastaan ilmaiset pettymystäsi. Vastaaminen on tuuleen huutamista koska olet jo päättänyt mitä mieltä olet asioista ja sen mukaan teet. Rakkaus ei ole sinun toteamuksellasi olemattomaksi tehty. Rakkaus on olemassa niille ketkä siihen uskovat ja siinä kasvavat. Jeesus opettaa että tulee rakastaa vaikka olisi kuinka huonosti omat asiat. Siinähän ihmistä juuri koetellaan.
Surullista. Minäkin samaistun osaan kirjoittaneista.
Juu, sama homma. Lopulta mua lakkasi kiinnostamasta yhtään mikään, kun kaikki asiat on olleet vaan sitä pään seinään hakkaamista. Ja kutakuinkin kaikkea on kokeiltu. Päihteitä ei kestä kroppa enää, muuten olisin sekaisin kaiket päivät, niin edes unohtaisi itsensä hetkeksi. Loppua tässä odottelen, kun vaan tulisi pian.
Minusta taas elämä on kuin ikuinen lounasbufee
Eipä ollut mullakaan onnea rakkaudessa, en ollut tarpeeksi puoleensavetävä. Minkäpä tuota ulkonäölleen voi, mentävä tällä mikä on annettu. Haaveet ei toteutuneet, ei ne pienimmätkään. Ollut paljon epäonnea, suruja ja murheita, kai nekin on ennalta kohdalle merkittyjä nuokin jutut. Kaikkeen ei ole itse pystynyt vaikuttamaan, elämä on heittänyt välillä kapuloita rattaisiin, pitänyt vaan yrittää selvitä siitä mitä on eteen tullut. Usko parempaan tulevaisuuteen on jo hävinnyt, nyt elän päivän kerrallaan, ilman toiveita ja haaveita, yrittäen selvitä tästä elämästä. Tottunut jo siihenkin ettei tullut ketään vierelle kulkemaan ja siihenkin ettei ystäviäkään ollut missään vaiheessa, en osannut olla niinkuin olisi pitänyt osata olla kelvatakseni muille, olin liian tylsä ja tavallinen ja olin liian ruma kuoreltani. Mun pitää vaan vahvistaa henkistä muuria ympärilläni, muututtava kovemmaksi ja kylmemmäksi niinkuin muutkin, kestääkseni paremmin tässä kovassa ja kylmässä maailmassa. Vielä en ryyppäämään ratkea, vaikka olen masentunut ja ahdistunut ja itken välillä yksinäisyyttäni, en olisi enää hengissä, jos viinan olisin lohdutukseni valinnut. Sattui vaan paskat ja huonot kortit kohdille, niillä on mentävä mitä ylhäältä on käsiin annettu.
Päihteet vievät vain pahempaan elämään ja tuhoon.
Mitäpä jos kokeilisit myönteistä asennetta elämään ja ihmisiin?
Antaisit itsellesi mahdollisuuden rakastua ja rakastaa?
Silloin voisit löytää ystäviä ja rakastetun. Tsemppiä sinulle.
Et voi tietää miten joku esim.aloituksen kirjoittaja on yrittänyt suhtautua kaikkeen, ollut avoin ja myönteinen muita kohtaan, uskonut, ett kyllä kaikki järjestyy ja tulee niitä hyviäkin asioita kohdalle. Elämä ja muut ihmiset voineet viedä uskon elämään ja ihmisiin.
Omalla kohdalla ulkonäkö ollut isoin este siihen ettei ketään tullut kohdalle, olen liian ruma, ei siinä sen kummempaa syytä ollut. Ei ole omaa kuvitelmaa tuo rumuus vaan on sanottu aivan suoraankin ett olen ruma, luontaantyöntävän näköinen ja nuo sanat on tullut ihan tuttavien suusta. Rumuuteni takia en kelvannut ystäväksi, mun seurassa ei kehdattu näyttäytyä ihmisten ilmoilla. Työnsaantikin ollut työlästä tällä ulkonäöllä, nätimmät kelpasivat ilman mitään työkokemusta tai koulutustakaan kauppoihinkin töihin, kuka nyt rumaa naista haluaa kassalla tai myyjänä katsella...ei kukaan ja se on fakta nykypäivänäkin. Parempi se on näin ruman unohtaa rakastumiset kokonaan ja jättää ne nätimmille naisille, he saavat jopa vastakaikuakin, rumemmalla ei sellasta tullut, joten se siitä. Pitää vaan pärjätä yksinänsä, pakkohan se on, kun ei ole ystäviä tällä pärställä saanut😂😂.
Kun ette usko että tällä kaikella kärsimyksellä on tarkoitus. Kun ette usko,että oman oppikoulunne juuri näistä pska ähtökohdista oppimaan tulitte. Kun ette usko tuonpuoleiseen,siihen mitä oikeasti olette. Kun ette usko rakkauteen hyvään ja positiivisuuteen.
Kun ette osaa olla onnellisia kaikesta siitä mitä teillä on vaan itkette sitä mitä teillä ei ole. Siinä on onnettomuutenne syy. Jo syntymä suomeen on lottovoitto vai afrikan köyhänäkö mieluummin puunjuuria jyrsisit? Hävetkää.
asiaa..
Tota se on korpimailla. Muuta!