Oloni on kuin petetyllä koiravauvalla. Eli aika paljon olen saanu tuta kaupungissamme vallitsevan ikävän ilmapiirin. Aivan liian monta kertaa olen saanut ikään kuin märkiä rättiä päin naamaa. Pilkkakirveet lentää ja takerrutaan lillukan varsiin. Saatetaan tarttua kirjotus virheisiin ja ite ainakin olen pyrkinyt perkaamaan kirjoitus taitoani paremmaksi, ettei niihin takerruttais. Tunnustan että yhdyssanat eivät ole olleet minulle vahvaa heinää. Olen kuitenkin systematemaattisesti pyrkinyt kehittää kirjoitus taitoani parempaan. Voinko enää tunnustaa olevani ylpeä haapavetinen? Surukseni joudun toteamaan, etten tähän enää kykene. Kaupungissamme asiat on huonommalla tolalla kuin ikinä. Harvinaisen kiukkunen pitäjä, jossa ei hyvä heilu millään tasolla. Tai no jotain hyvää sentään on vielä jäljellä mutta ku, ne ovat niin vähissä ne hyvät asiat. Surukseni joudun toteamaan, että kaipaan täältä muualle. Pitäjämme on pahemman kerran paskoitettu!
Olin ylpeä haapatinen mutta nyt oloni on kurja!
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.