Kynttilät ikkunalla

Täällä myös. Muistan kun ennenvanhaan oli tapana juhlavalaista kaikki julkiset rakennukset. Koulussakin oli sytytetty valoit kaikkiin luokkahuoneisiin.

On ollut vuosia tuo tapa,
joka vuosi kyynelehdin itsekseni vaikka en tajuakaa miksi vieläki,
olen sota-ajan lapsi
kaiken alkeellisen monivivahteisen maalaiselämän nähneenä
ja osallistuneena jo lapsesta asti kaikkeen työhön maalla,
olin maalla sodasta turvassa,
mutta kaikesta olin jo lapsena perillä mitä maailmalla oli tapahtumassa,
muistan saksalaisten sotakoneet ilmassa,
silloin äitini huusi pois lapset pihalta,
isäni oli ylikersantti joukeenjohtaja sodassa, hän selvisi pinellä naarmulla elossa kotiin,
mutta sodan kauhut oli varmasti jättäny häneen omat jälkensä,
isäni oli fiksu älykäs koko kylän sydän
monitaituri sodan jälkeen, tiesi kaikesta kaiken, kyläläiset kävi häneltä hakemassa neuvoja omiin ongelmiinsa,
oli työnjohtajan työpaikallaan ,
osallistui myös kunnaliseen politiikkaan oman aikanaan,
maailman paras isä, kuin myös äitini oli,

nyt on jotenki paha mieli,
johtuu koronasta ja kaikista rajotteista, korona kauhua ollut jo kaksi vuotta ja jatkuu ties kuinka kauan,
nyt elämä on liian rajotteista,
en tiedä jaksanko tänä vuonna laittaa kyntilöitä ikkunalle,
onki ensimmäin vuosi jos jäävät nyt laittamatta,
haudalle kävin jo eilen viemässä kynttilän joka palaa yli sata tuntia,
ajatelin etten tänään jaksa kuitenkaan edes haudoille mennä,
kyneleet pursuaa väkisin nytki silmänurkkaan,
oli luoja auta ihmiskuntaa,

Kyllä poltan kynttilöitä muutenkin pimeän aikaan.
Näin itsenäisyyspäivänä laitan sinivalkoruutuisen pöytäliinan, jossa hapsut, keittiön pöydän päälle ja siihen sinivalkoisen kynttilän palamaan.
Parvekkeelle laitan pari lyhtyä.

Terkut vaa sinne Porvoon Näsinmäelle , siellä 100-vuotias sotainvalidi autuas isäni .-

Skånepåg