huono itse tuntovainoaa elämääni

Mä oon melkein 17. Musta tuntuu siltä että mä elän täällä ihan turhaan kun en jaksa opiskella vaikka lukiossa olen. Numerot pomppii 10 neloseen.
Mä oon rakastunu(tai ihastunu) yhteen jätkään joka asuu Kotkassa. Se pyys viimeviikolla mua tulemaan joskus käymään. Se sanoo että rakastaa mua. Niin ihana...
Se on tosin nähny mun kuvani(tavattiin netisä), mut mä en sen. Se lähettää kuvansa mulle ennen kesälomaa, jollon mä tuun käymään siellä. Pelottaa jos se on ihan kamalan näkönen. Mä tahdon ihan kamalasti nähä sen, mut jos se ei pidäkkään musta kun näkee mut luonnossa ja pettyy mun ujoon luonteeseen. Ollaan me puhuttu puhelimessakin. Oi ku sillä on ihana ääni! niin sulonen.
Ootko sä miettiny onko sun exäs sen arvonen? Minkä takia se sut jätti? Noh, minä oon kun mikäkin paras puhuja...joskus mä olen vieläkin exän kans sillain kun se mulle soittaa....en osaa sanoo ei...ujostuttaa ja pelottaa että se suuttuu tai jotain. Nykyään sillä on kyllä tyttöystäväkin...tuntuu kamalalta olla osana pettämisessä.....mä en vaan voi/pysty sanomaan ei...

Olen mies, mutta mulla oli sama juttu ja monta vuotta ,olin tulla hulluksi koska rakastin naista olimme jus" menny naimisiin ajattelin että nyt kaikki muuttuu hyväksi ! 2 viikko häiden jälkeen tapahtui ihan älytön juttu se miten nyt voi toista loukata kaikkien eniten eli oli kännissä erehtynyt miehestä, minä itkin ! mutta samalla vahvistuin mitä enempi kärsin ! eikä hän olisi tehnyt mitään loukkaavaa tai olla välittämättä mutta aina kun hän tai me juotiin niin vaimo hävisi hän oli 24 vuotias kaunis nainen ja kyllä täällä on pokaajia koska hän oli sen luontoinen että petti humalassa minä en koskaan koska rakastin häntä ja hän oli mielessäni aina ! sitten olin kypsä kun me molemmat olimme yrittäjiä niin rahaa oli käyttää mutta meillä oli omat yritykset ! muutin omaan asuntoon salaa ja äkkiä päivällä jokin sisällä sanoi että on jätettävä hänet nyt ja niin tein ! vaikeata oli mutta halusin olla terve päästäni ! meni 4 kuukautta hän soitti ja kertoi olevansa raskaana ja minä olen isä ja se kaikki olikin totta minä olen isä ! muutimme yhteen taas mutta 2 kk ennen kuin tyttö syntyi vaimo uhkaili veitsellä ja oli seköpää ja kävi psygiatrilla ja sai lääkkeet ! mutta mikään ei muuttunut lähdin karkuun noin 2kk ennen tyttäreni syntymää ulkomaille koska halusin poistaa vaimon mielestäni sekä otin avioeron enkä tavannut vaimoani kuukausiin hän unohtui tuli toinen elämääni ihana nainen jota rakastin ja hän rakasti minua.Nyt ex vaimo on lihava alkoholisti,eikä enään kaunis ! eikä ole tyttäreni huoltaja ! en ole tekemisissä x kanssa, Lähde väkisin pois niin juttusi unophtuu ja ole väkisin jonkun mukavan ihmisen kanssa jota voit rakastaa tai vain ja rakastella niin se toinen unohtuu aivotoiminnasta,älä missään nimessä soita hänelle kännissä hävitä numerot pois ja pelasta itsesi ! hyvää kesää sinulle :)

Pakko kyllä myöntää, että minä olin joskus aivan samassa tilanteessa. Onneksi nykyään on kuitenkin jo helpottanut aika paljon.

Se on kyllä kamalaa, kun ei voi olla oma itsensä. Aina saa pelätä, että joku arvostelee tai moittii. Sitä vain haluaisi olla niinkuin muutkin. Ja jos ei sellainen ole luonnostaan, on pakko alkaa esittämään. Ja se esittäminen sitten taas alkaa muuttumaan päivä päivältä raskaammaksi. Lopulta ei edes itse tiedä, millainen oikeasti on. Tulee aivan selainen olo, kuin eläisi kahta eri elämää.

Toivotaan, että sinä onnistuisit ex-poikaystäväsi suhteen.

Ensimmäisenä sinun kyllä kannattaisi alkaa luottaa itseesi. Sillä mitä enemmän jännität, sitä suuremmalla todennäköisyydellä teet jonkun virheen. Nyt vaan otat positiivisen asenteen ja ajattelet, ettei mikään voi mennä vikaan. Siitä se itsetuntokin alkaa pikkuhiljaa kohoamaan.

Moi, mulla on kanssa moinen itsetunto-ongelma, joka monilla teistä on myös olemassa. Minun itsetuntoni on hyvin heiveröinen. Olen hyvin masentunut ja maanis-depressiivinen deeku.

.. että tiedän miltä tuntuu, sillä et kuiteskaan usko mua. Oma ujous on pikku hiljaa alkanu karisemaan pois, ku ei vaan enää jaksa välittää mitä muut ajattelee. Ihan samahan se on, mitä muille mun elämä kuuluu ku en miekään sotkeudu niitten elämään.

Ei psykologeista tai koulukuraattoreista mitää apua ole, ei ainakaa, jos ne nyökyttelee samalla tavoin päätään ku joku lelukoira... Kuitenki olo helpottaa kertomalla omia ajatuksia ystäville tai purkamalla itteään tuntemattomana vaikka tänne. Kerron salaisuuden; ujoudesta pääsee pois, mutta se edellyttää, että oppii luottamaan uudestaan ihmisiin. Ja luottamuksen saa takaisin vain jos ite sitä haluaa, vaikkakin se voi ciedä aikaa...

Stemppiä sulle exäs kans! Toivottavasti saatte välinne selvitettyä ja voitte taas olla onnellisesti yhdessä. Ja jos ei onnista, nii sure, mutta muista unohtaa! Enpä usko että exäs maailman ainoa jätkä on, vaikka susta nyt siltä tuntuiski... Koetahan pärjätä ja hyvää vappua!!!

Rohkeasti vain...antaa mennä...Minäkin olin ujo, mutta ajattelin aina, että kuka elää minun puolesta jos en minä itse!Sinä olet oman elämäsi herra, eikä kukaan voi olla sinua parempi, koska sinä olet SINÄ!- ja voit tehdä mitä vaan...Ajattele että ihan sama mitä muut ajattelee sinusta, nekin on vain ihmisiä, eikä mitään yli-ihmisiä, Kaikki ihmiset tekee virheitä, ja unohtaa virheensä, sun pitää tehdä miten haluat, jos mokaat omasta mielestä, unohda samantien ja yritä uudestaan...Jos olet ujo, toisilla nousee itsetunto taivaaseen, mutta vaikka esittäisit rohkeaa, susta tulee oikeasti rohkea, muut jäävät sinun varjoon.Lippu korkealle vaan.Minä olin ujo, ja en enää jaksanut olla ujo, se oli sama kuin vankila.Unessakin ihminen uskaltaa...Uskalla todellisuudessakin!!!!!!