Palstan vakikirjoittajat ovat ehkä seuranneet kirjoituksiani, joissa yleensä kommentoin näihin juttuihin, jossa mies ei ollut kosinut. Kertoilin niissä omia taustojanikin, kuinka olin kosinut miestä, mutta hän ei ollut antanut "kyllä" tai "ei" vastausta. Uuden vuoden aatoksi oli vähän puhuttu kihloihin menoa, mutta se kaatui miehen haluttomuuteen.
Vuoden alussa mies kuitenkin alkoi puhua eräästä tietystä päivämäärästä, jolloin hän saattaisi kosia minua. No niinpä sitten tapahtuikin, eli hän kosi minua kortin muodossa. Ongelma oli siinä, että me oltiin kummatkin kovassa kuumeessa, räkätaudissa, eikä voitu ajatellakaan silloin mitään sormusten ostoa. Silloin sanottiin yhden kerran, että hankitaan ne myöhemmin. Mies ei kuitenkaan halunnut "siirtää" kosintaansa, koska oli kerran luvannut kosia minua tiettynä päivänä.
No, tapahtumasta on nyt kulunut melkein kuukausi. Sormusasiaa ei olla otettu mitenkään puheeksi ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin en minä niitä sormuksia niin kaipaakaan, koska kihloissa voi olla ilman sormuksiakin.
Mutta on yksi isompi asia, joka tökkii. Nimittäin se, että mies ei ole kertonut kihlauksestamme kenellekään, ei edes omille vanhemmilleen. Kysyin asiaa häneltä, ja hän sanoi, että haluaa odottaa ennen kuin kertoo. Luonnollisesti, jos mieskään ei ole kertonut, en minäkään ole kertonut, joten tällä hetkellä kukaan ei meidän kahden lisäksi tiedä, että olemme kihloissa.
Vai olemmeko me?
Vuoden alussa mies kuitenkin alkoi puhua eräästä tietystä päivämäärästä, jolloin hän saattaisi kosia minua. No niinpä sitten tapahtuikin, eli hän kosi minua kortin muodossa. Ongelma oli siinä, että me oltiin kummatkin kovassa kuumeessa, räkätaudissa, eikä voitu ajatellakaan silloin mitään sormusten ostoa. Silloin sanottiin yhden kerran, että hankitaan ne myöhemmin. Mies ei kuitenkaan halunnut "siirtää" kosintaansa, koska oli kerran luvannut kosia minua tiettynä päivänä.
No, tapahtumasta on nyt kulunut melkein kuukausi. Sormusasiaa ei olla otettu mitenkään puheeksi ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin en minä niitä sormuksia niin kaipaakaan, koska kihloissa voi olla ilman sormuksiakin.
Mutta on yksi isompi asia, joka tökkii. Nimittäin se, että mies ei ole kertonut kihlauksestamme kenellekään, ei edes omille vanhemmilleen. Kysyin asiaa häneltä, ja hän sanoi, että haluaa odottaa ennen kuin kertoo. Luonnollisesti, jos mieskään ei ole kertonut, en minäkään ole kertonut, joten tällä hetkellä kukaan ei meidän kahden lisäksi tiedä, että olemme kihloissa.
Vai olemmeko me?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vanhojen Suomi-filmien sanoin olette salakihloissa, kun kukaan teidän lisäksenne ei tiedä asiasta eikä sormuksia käytetä kihlauksen ulkoisena merkkinä.
Kuten tuossa jo sanottiin, olette salakihloissa :) Tosin Seiskan mukaan salarakas on ihminen, jonka tietää koko Suomi, tai ainakin Seiskan lukijat. En sitten tiedä, kuinka monen pitäisi tietää kihlauksesta, että se olisi virallisesti salakihlaus.
Vakavasti puhuen ei ole mitään merkitystä sillä, kuinka monelle olette kertoneet kihlauksestanne. Jos olette sopineet avioliitosta, olette kihloissa vaikkette siitä kenellekään kertoisi.
Jos toinen kosi ja sinä vastasit myöntävästi olette kihloissa. Jos ette sen jälkeen ole purkanut kihlausta. Sen ei ole väliä oletteko kertoneet kenellekkään tai onko teillä sormuksia. Ei se oli kihloihin menemistä, että kertoo kaikille, että me olemme kihloissa.
Eräs ystäväni meni salaa naimisiin. Kukaan lähipiiristä ei tiennyt, että he ovat kihloissa (ei vanhemmatkaan). Ja naimisiinmenostakin siis kuulivat jälkeenpäin.
Jos asia vaivaa sinua niin kysy miksi hän ei halua kertoa kenellekkään? Jos ei sitten ole jo kertonut syytä.
Onneksi olkoon!
Sanotaanko näin, että parempi salakihlat kuin teinikihlat. :)
Mutta itse asiassa ajatus mennä salaa naimisiin kyllä kiehtoo. En haluaisi olla mitenkään keskipisteenä ja asiasta voisi myöhemmin ilmoittaa tiedotuksen luontoisesti.
Mun serkku meni naimisiin.. sillä ja naisella oli jo vauva ollu n. 5 kk. ja sit ne oli menny naimisiin ja ei KETÄÄn sukulaisia yms siellä. Vanhemmilleen oli lähettäny vaan TEKSTIVIESTIN, että ollaan ny naimisissa.. voi Räkäpallo...
Mulle tuli ystävältä tekstiviesti (oli lähettänyt useammalle), että ovat menneet naimisiin. Vanhemmilleen he kyllä kertoivat henkilökohtaisesti. Eli menivät kylään ja ilmoittivat uutisen. Myöhemmin pitivät sitten kahvitilaisuuden.
Mä lähettäisin ehkä häämatkalta kortin... Viimeisenä lomapäivänä tai jotain, ettei kortti ehdi perille silloin kun on vielä matkoilla. Jos siis menisin salaa naimisiin.
omalla kohdalla kosinta tuli vappuaattona ja humalaisia oltiin molemmat... puhuttin häistä ja muista... mitenköhän.. Mahtaako mies ajatella vielä samoin... Kysyin aamulla, että onko hän nyt aivan varma, vastaus oli että kyllä. Mutta vaikutti hieman epäröivältä... Olisi kiva olla varma hänen tahdostaan kihlautua. kai se selviää..
Aika kauheeta, jos joku on ensiks oottanut kauan kosintaa (en tiedä oletko sinä) ja sitten kun kosinta vihdoin tapahtuu pitää vielä miettiä, että oliko se toinen tosissaan.
Kyllähän se humalatila antaa aihetta epäillä. Mutta jos selvinpäinkin vielä on sitä mieltä niin... Mutta itse en suostuisi humalassa ja (tai) humalaisen kosintaan. Pyytäisin kosimaan selvinpäin.
Oletko kysynyt mieheltä, että koska hän on ajatellut että häät pidetään jne.? Hankitteko sormukset? Jos mies häitä suunnnitellessa, sormuksia hankkiessa jne. on vielä epäröivä tai ei kerro kellekkään kihlauksesta tms. niin voi ehkä olla epäilystä.
Mitenkähän sen varmuuden nyt sitten saisi...? No kai hän kertoo, jos ei halua kanssasi kihloihin. Et kuitenkaan ole siihen pakottamassa? Jos hän on vain hämillään hetken aikaa.
Toivottavasti asia selviää ja pääset nauttimaan kunnolla kihlauksesta. Ja olemaan onnellinen siitä.