Pieni joulutarina

Olipa pirteä pakkaa aamu ajattelin kunkatsoin ikkukasta. Puut oli valkosena pakkasen aiheuttamasta jäästä. Lunta tuskin oli lainkaan maassa. Pakkasta oli varman noin 20astetta ajattelin. Heräilin tapanimukaan ja laitoin vattet päälle lähdin pienelle kävelylenkille. Ulkooven avattuani huomasin että ilma oli todella raikas. Onneksi ei pururadalla tuule paljon. Lähden kävelemään puru ratalik oli paikka paikoin valkoinen pakkasen aiheuttamasta jäästä. Toki oli satanut jotain valkoista taivaalta. Mutta se oli heti sulannut jossain puiden all oli lunta. Kävelin kädet taskussa vaikka käsissäni oli käsineet. Kylmä pisti ytimiin. Hengitin kylää ilmaa mutta se herätti hyvin sai veren kiertämään ja ajatukset luistamaan. Vastaan ei tullut juuri kukaan eipä taida olla kukaan niin hullu kun minä. Metsässä poruradwn vieressä oli koira seisoi siinä yksin. Näin että sillä oli kaulapanta. En uskaltanut lähestyä koska en uskalla. Koira lähti seuraaman minua katselin muutaman kerran taakse. Ja se. Vaan seurasi. Olin jo koti portaissa kun käskin sen seurata avasin ulko oven ja se seurasi minua. Yhdessä kapusimme 3 kerrokseen. Oveni taakse. Avsin sen ja se pujahti sisään. Mietin mitäs nyt tässä. Mutta päätin ensin tehdä aamiaista. Minulla oli jääkaapissa 4 viipaletta pekonia. Ja 2 kanan munaa. Paistoin ne ja laitoin puliksi. Toisen puolen laitoin lautaselle ja laitoin lattialle ja käskin syödä. Toisen puolikkaan söin itse. Siinä oli tän päivän ruoka ajattelin pakkitli tyhjä. Kaapissa kauraryynejä ja kuivattuja herneitä. Teet ja vähän sokeria. Pöydällä puolikas näkkäri paketti.
Laitoin puoli litraa herneitä likomaan että huomenna voisi tehdä hernekeittoa. Sitten on vielä toikoira ajattelin. Kenenkä se mahtaa olla laitoin syvään lautaseen vettä. Ja laitoin sen lattialle. Koira tuli juomaan sitä. Huomasin sillä kaulapannan. Kääntelin sitä. Kaulapannassa olevassa metalli lapussa oli numerosarja. Päätteli n sen oleva puhelin numero ja soitin siihen. Ei vastannut ketään. Voi että. Jostain täytyi saada tietää omistaja tuskin noin iso koira elää pitkään mun alla ja kahdella pekonin siivulla. Päätin lähteä pankki automaatille katsomaan tilini saldoa. Puåettuani avasin oven ja koira pujahti siitä mukaan kävelimme kirpeässä pakkaus säässä 2 km pankki automaatolli onneksi se oli silsätiloissa sinne päästyämme avasin oven. Kyllä lämmin ilma tekee hyvää. Näppäilin tunnus luvun ja sldo näytti 3.6 euroa. Ei. Hymyilyttänyt. Sanoin koiralle mitä nyt tehdään. Voisi sillä saada paketin jauhelihaa. Jälkeemme tuli mummo joka heti märmätti että koiraa ei saa pitää vapaana. Katsoin häntä. Ja naurahdin. Lähdimme kävelemään kohti k kauppa minä edellä ja koira seurasi. Löntystelimme pikku hiljaa eteen päin
. Koska minulla ei ollut mihinkään kiire. Kaupalle päästyäni kävelin vain sisään koira minua seuran yi kestänyt kauankaan kun myyjä tuli sanoo ettei kaipaan saa tuoda koiria. En viitsinyt jäädä selittelee vaan kävelin jauheliha tiskille. Siellä oli pieni paketti jauhelihaa 3.4 euroa. Siinä vaiheessa kauppias tuli luokseni ja sanoi ei tänne saa tuoda koiria. Kerroin hänelle että koira on aamusta asti seurannut minua ja en tiedä kenen se on. Tulin ostamaan viimeillä rahoilla meille ruokaa. Sitten hän vaan sanoi että minun pitää viedä se pois. Menin kassalle ja muut asiakkaat mulkoilivat minua ja koiraa. Mutta sain kun sainkin jauhelihan maksettua. Onhan nytten ruokaa ainakin täksi päiväksi. Lähdimme kävelee kohti kotia. Mutta päätin poiketa m marketissa siellä on aina joku kavella jos he tietäisivät kenen se on
. Avasin oven menimme sisälle jolloin kassassa ollut neiti sanoi että tänne ei saa tuoda koiria. Sanoin hänelle että koira ei ole minun se vaan seuraa minua. Ja olihan siellä porukkaa kysyin heiltä tietävätkö kenen koira on. Puristelivat päätään. Hetken braattailtuani lähdin kotia kohti. Ei taida tulla mitään puhuin koiralle. Muutakunköyhien joulu. Mentiin sisälle ja yritin uudestaan soittaa numeroon.