Avasin silmät ja kyyneleet alkoivat valua. Mulla on ihan mielettömän kova ikävä sua. On otettava rauhoittavaa, jotta pystyn huilaamaan vielä vähän. Nyt on iskenyt eron lopullisuus taas vasten kasvoja. Et tiedäkään, kuinka paljon olisin halunnut olla kanssasi. Ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun tunnen tätä kovaa kipua vuoksesi. Nyt on pysyttävä erossa, jottei koko homma ala alusta. Tiedätkö, en kestä, en jaksa. Sanotaan, ettei kellekään anneta enempää, mitä jaksaa kantaa. Sen sanon, ettei minun olisi pitänyt edes syntyä tänne.
Kova ikävä
Anonyymi
8616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Koeta kestää. Sivusta
Kiitos, tuntematon. Sitä olen yrittänyt, kestää. Tuntuu että olen yrittänyt aina vaan kestää. Pystyn feikkaamaan itseäni aina välillä siihen, rakennan elämääni ja uskon itsekin, että nyt menee paremmin. Kunnes taas putoan alas.
En tiedä onko tämä ainainen yrittäminen se pahin ansa. Kuvittelen välillä, että olen voimaantunut ja tuntuu, että elämä lyö vähän vielä kovempaa sen jälkeen. Ei ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä tätä näe. Voin paremmin silloin, kun olen hyvässä seurassa. Mutta yksin ollessani, näen että tämä elämä on suuren suuri valhe, jossa minä en vaan jaksa näytellä enää mukana.
Olen joutunut pettymään aina ja kaikessa. Ehkä tähän vaikuttaa se, että olen saanut pettyä niissä läheisissä ihmissuhteissa, niissä oloissa, joihin synnyin. Monet luulee, että olen syntynyt hyvään perheeseen ja sukuun. Mutta sieltä käsin on petetty minua pahimmin. Ei niistä valheista pysty millään toipumaan enää ehjäksi. Kulissit.
Ja vaikka olen löytänyt uusia ihmissuhteita, jotka voisivat olla kuin perhe. Niin olen sittenkin vielä ihan erilainen, kuin he. Ei ole sellaista perustaa, mille pystyisi rakentamaan. En päästä ihmisiä lähelle, kuin näennäisesti. Se on sitä itseni suojelemista. Ihminen on lopulta ihan yksin. Ja se kaikki olisi vain hyväksyttävä. Vaikka olisikin ystäviä, ei heiltä voi odottaa sellaista, mikä on itsessään oltava jo valmiina rakennettuna.
Miten voisin rakentaa itselleni ehjän identiteetin? Minulla oli jo tässä vaihe, jossa tunsin vahvistuneeni ihan oikeasti ja oli ihan hyvä olla omissa nahoissani. Kunnes taas kaikki sortui ja tuntuu tosiaan etten jaksa kannatella elämääni tässä valheen ja petosten maailmassa. Enkä voi näyttää heikkouksiani muille, koska sen jälkeen he eivät arvosta minua enää.
Minusta tuntuu, että ihmiset haluavat aina jotain jollain lailla toiselta. Entä kun ei minulla ole heille mitään antaa, mikä on minun osani tässä? En haluaisi kaupankäyntiä, mutta sitähän tämä on, vaikka muuksi sitä yrittäisi selittää. Pyyteettömyyttä en ole nähnyt. Siellä on aina jotain taustalla. Ihan aina.
Siksi minäkin erakoidun mielelläni, kun inhoan tuota kaupankäyntiä. Miksei vaan voi olla ihminen ihmiselle ilman mitään perkeleen venkoilua ja kaupustelua...
vaikka+olisi+pyyteetöntä+sekään+ei+kaikille+riitä
Tuttu kipu, ja tuttu tunne joka aamu kun avaan silmät 😭 Pahalta tuntuu, mutta jatkettava vaan on eteenpäin.
Ensinnäkin heikkouden näyttäminen on vahvuutta eli sinä uskallat olla myös heikko.
Meidän ihmisten ei kannattais rakentaa elämää menneisyyden mukaan. Voi sietää perheen toimintatapoja, muttei sitä tarvitse hyväksyä. Tästä lähtökohdasta voi alkaa rakentamaan omaa arvomaailmaa ja samaan aikaan surra mennyttä.
Pian huomaatkin pärjääväsi omillasi etkä sairastu vahvuuteen. Sillä todella vahvat itkevät ja nousevat ylös aina uudestaan ja uudestaan. Elämänkokemuksen myötä itkut vähenee ja esiin astuu tieto siitä kuinka monenlaisia ihmissuhteet ovat. Elämä on paha, mutta paljon enemmän hyvä kun sen sellaiseksi rakentaa.
Pyyhi kyyneleet, uusi päivä on edessäsi.
Ja vielä itsekin erontuskan kokeneena, tiedän että siitä selviää.
Olette juuri eronneet parisuhteesta?