Eka poika oli ja on yhä 2v. kiltti kuin enkeli, ei koskaan mitään ongelmia. Tämä toka, 6kk, on ollut painajainen, nyt on 10. hyvä päivä putkeen, ensimmäisen 5,5kk aikana yhteensä 3 hyvää päivää. Ekat 3kk ei nukkunut koskaan, huusi vuorokaudet ympäriinsä, sen jälkeen ainoastaan päivät ja illat eli n.16t/vrk. Nukkui ainoastaan yöllä, vain yhden kerran omassa sängyssä, muuten sitterissä. Jos koitti muualla, jatkui huuto aamuun saakka.
Neuvolan tätikin oli sitä mieltä että harvoin näkee näin hankalia tapauksia, itse en ole koskaan tavannut.
Ei koskaan, ei missään, ei misään asennossa, ei edes sylissä ollut hyvä olla, ei vaunuissa, EI YHTÄÄN MISSÄÄN ollut tyytyväinen. Jatkuvaa huutoa, vikinää tai itkua, aivan ilman syytä. Rasittavaa oli myöskin se, ettei koskaan voinut tietää että entäpä jos juuri nyt sattuu olemaan jokin hätä, kun kerran huusi aina. Aivan sama antoiko huutaa (kuten neuvolassakin neuvottiin) itsensä väsyksiin, eipähän väsynyt. Jaksoi huutaa tunteja ja tunteja putkeen, syömisen ajan hiljaa ja sitten taas jatkettiin.
Ja toinen suuri ongelma oli se, ettei vauva koskaan tuntunut nukkuvan. Jos joskus syliin nukahti, nukkui max. 10min. Ainoastaan kerran nukahti itsekseen, monen tunnin itkun ja huudon jälkeen. Yöt menivät, kuten sanottu, sitteriä keikuttaen, heräili vähän väliä siinäkin.
Vanhempi poika oli pakko laittaa tarhaan, kun itselläkin hajosi pää, niin ei viitsinyt isompaa poikaa pitää kotona jatkuvaa kiukuttelua kuuntelemassa. Hänelle ei riittänyt aikaa, kun piti koko ajan yrittää jotain, IHAN MITÄ TAHANSA, että tämä huutaja olisi ollut edes hetken hiljaa. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Koskaan ei voinut edes kauppaan lähteä, saatika bussiin tai kavereiden luo tätä huudattamaan.
Lääkärikin sanoi että kaikki on kuten pitääkin. Mitään syytä kiukutteluun ei ollut. Jos ja kun joku samassa tilanteessa oleva lukee tämän, annan neuvon: älä luovuta vaikka mieli tekisi, ainoa mikä auttaa on aika. Päivä kerrallaan, koskaan et tiedä vaikka huominen olisi normaali eli hyvä päivä. Tämä voi kestää kauankin, meillä puoli vuotta, mutta joku päivä vauva vaan päättää ryhtyä lopullisesti kiltiksi. Jaksamista kaikille kohtalotovereille!
Neuvolan tätikin oli sitä mieltä että harvoin näkee näin hankalia tapauksia, itse en ole koskaan tavannut.
Ei koskaan, ei missään, ei misään asennossa, ei edes sylissä ollut hyvä olla, ei vaunuissa, EI YHTÄÄN MISSÄÄN ollut tyytyväinen. Jatkuvaa huutoa, vikinää tai itkua, aivan ilman syytä. Rasittavaa oli myöskin se, ettei koskaan voinut tietää että entäpä jos juuri nyt sattuu olemaan jokin hätä, kun kerran huusi aina. Aivan sama antoiko huutaa (kuten neuvolassakin neuvottiin) itsensä väsyksiin, eipähän väsynyt. Jaksoi huutaa tunteja ja tunteja putkeen, syömisen ajan hiljaa ja sitten taas jatkettiin.
Ja toinen suuri ongelma oli se, ettei vauva koskaan tuntunut nukkuvan. Jos joskus syliin nukahti, nukkui max. 10min. Ainoastaan kerran nukahti itsekseen, monen tunnin itkun ja huudon jälkeen. Yöt menivät, kuten sanottu, sitteriä keikuttaen, heräili vähän väliä siinäkin.
Vanhempi poika oli pakko laittaa tarhaan, kun itselläkin hajosi pää, niin ei viitsinyt isompaa poikaa pitää kotona jatkuvaa kiukuttelua kuuntelemassa. Hänelle ei riittänyt aikaa, kun piti koko ajan yrittää jotain, IHAN MITÄ TAHANSA, että tämä huutaja olisi ollut edes hetken hiljaa. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Koskaan ei voinut edes kauppaan lähteä, saatika bussiin tai kavereiden luo tätä huudattamaan.
Lääkärikin sanoi että kaikki on kuten pitääkin. Mitään syytä kiukutteluun ei ollut. Jos ja kun joku samassa tilanteessa oleva lukee tämän, annan neuvon: älä luovuta vaikka mieli tekisi, ainoa mikä auttaa on aika. Päivä kerrallaan, koskaan et tiedä vaikka huominen olisi normaali eli hyvä päivä. Tämä voi kestää kauankin, meillä puoli vuotta, mutta joku päivä vauva vaan päättää ryhtyä lopullisesti kiltiksi. Jaksamista kaikille kohtalotovereille!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.