voisiko tässä olla ajatusta? Joku yöllä herätti ja tälläinen asia oli päässä.
Monesti mietimme kun kuulemme Jumalan Sanaa tai luemme, että ymmärrämmekö me oiken kuulemamme/lukemamme ja voimmeko uskoa omiin ajtuksiimme. Nyt se selvisi itselleni, (voimme ilmeisesti), meidän täytyy uskoa, että se on juuri oikein miten sen ymmärrämme ja se täyttää uskon nälkämme Jeesukseen ja antaa uskoa lujemmin.
Ajatuksiini tuli selitys, pienestä lapsesta jolla on nälkä, hän epäröimättä laittaa kaiken suuhunsa ja ei epäile sitä etteikö nälkä sillä lähtisi.
Hän ei osaa vielä valita onko se leipää mitä suuhuni laitan vain onko se hiekkaa, vaan hän uskoo nälän lähtevän sillä mitä hän syö. Jossain vaiheessa hän kuitenkin oppii huomaamaan sen, että se toinen on väärä syötävää ja se ei vie nälkää, ja hän ei sitä enään nälkäänsä syö, vaan syö sitä oikeaa nälän viejää.
Samoin meidän on uskottava, ilman epäilyjä siitä etteikö sydänmemme uskosta täytyisi, siitä mitä me omaan sydänmeemme syömme, ja mekään emme enään anna sijaa sille väärälle syömiselle, vaan syömme oikein sitä Jumalan Sanaa, siten josta se sydänmen nälkä täytyy, uskosta Jeesukseen, tie Jumalan hyvyyteen ja rakkautteen. Kun huomaamme sydänmemme täyttyvän rakkaudesta, niin silloin tiedämme syövämme oikein.
Monesti mietimme kun kuulemme Jumalan Sanaa tai luemme, että ymmärrämmekö me oiken kuulemamme/lukemamme ja voimmeko uskoa omiin ajtuksiimme. Nyt se selvisi itselleni, (voimme ilmeisesti), meidän täytyy uskoa, että se on juuri oikein miten sen ymmärrämme ja se täyttää uskon nälkämme Jeesukseen ja antaa uskoa lujemmin.
Ajatuksiini tuli selitys, pienestä lapsesta jolla on nälkä, hän epäröimättä laittaa kaiken suuhunsa ja ei epäile sitä etteikö nälkä sillä lähtisi.
Hän ei osaa vielä valita onko se leipää mitä suuhuni laitan vain onko se hiekkaa, vaan hän uskoo nälän lähtevän sillä mitä hän syö. Jossain vaiheessa hän kuitenkin oppii huomaamaan sen, että se toinen on väärä syötävää ja se ei vie nälkää, ja hän ei sitä enään nälkäänsä syö, vaan syö sitä oikeaa nälän viejää.
Samoin meidän on uskottava, ilman epäilyjä siitä etteikö sydänmemme uskosta täytyisi, siitä mitä me omaan sydänmeemme syömme, ja mekään emme enään anna sijaa sille väärälle syömiselle, vaan syömme oikein sitä Jumalan Sanaa, siten josta se sydänmen nälkä täytyy, uskosta Jeesukseen, tie Jumalan hyvyyteen ja rakkautteen. Kun huomaamme sydänmemme täyttyvän rakkaudesta, niin silloin tiedämme syövämme oikein.
Vastaukset 13
Vanhimmat
joo ajatelen asian samoin.
Ensin ajattelin, että kehtaanko edes tätä kirjoittaa, mutta sitten iski tarve kysyä myös muiden mielipidettä, kun kuitenkin on ihan yksin näiden omien ajatustensa kanssa.
Itsestänikin tuntui niin hassulle herätä yöllä tälläinen asia päässäni. Kai ne asiat voivat jäädä tuonne alitajuntaan surraamaan kun välillä täällä lueskelee näitä uskon keskusteluja, ja sitten unissaankin niitä ajattelee vaikkei itse siitä mitään tiedä.
Kiva että ymmärsit mitä tarkoitin:)
Kysymys ja vastaus oli hyvä, ja en missään tapauksessa halua sotkea ajatuksianne, enkä haluakaan kysyä teiltä, mutta jos joku uskovainen selittäjä voisi vastata tähän selkeään assosiaatioon, jatkoajatukseen.
Entä kun äidin rintamaitoa autuaasti imevä lapsi kasvaa isommaksi, koska se on välttämätön seuraus, mitä sitten tarjotaan ruuaksi, rieskaako (pohjoisessa olevaa tuhtia ohraleipää kutsutaan rieskaksi= maito), ja mitä se mahtaisi olla.
Joku, oliko se Paavali joka valittaa ja moittiikin seurakuntansa jäseniä vielä maidonlitkijöiksi, ikään kuin vahvempaakin evästä olisi ollut jo heille olemassa, ja kasvunvaraa.
Miten se oikein on arvoisat kamaelit?
Paha vastata, sillä onhan kyse lapsista, Jumalanlapsista.
Tuohon ei ole vastausta, eikä löydy vastaajaa.
tuon asian näet, ja miten siihen vastaisit?
Olisi ihan mielenkiintoista lukea.
Näen ja ymmärrän että ihminen on kasvava ja valtavasti kehittyvä olento, jonka tiedon ja totuuksien tarve muuttuu.
En sano että totuuksien pitää muuttua, ei sitä, vaan ymmärrys muuttuu niin kuin kasvavallakin. Siihen viitataan raamatussa mm. em. Paavali ja muutkin.
Kahden eri ihmisen maailma voi olla täysin erilainen, kuin yö ja päivä. Kumpainenkin voi olla yhtä hyvä ja rehellinen itselleen ja muille, mutta elämänymmärrys ja sen rajat ovat täysin erilaisia.
jotenkin noin sen pähkäilin, kysyin kun ei Paavalin sanomiset tuttuja, kun Raamattua olen niin vähän lukenut.
Ajatus oli itselläni, että toiselle ei välttämättä älytä tarjota/ ei osaa hakea sitä tuhdimpaa "evästä", vaan tyytyy siihen mitä on.
Toiselle taas tarjotaan sitä tuhdimpaa "evästä" ja hän osaa hakea myös sitä. Hän haluaa syödä lisää ei tyydy siihen vähään.
Mitä tarkoitat ymmärryksellä ja rajoilla?
sitä että, mitä enemmän saa ymmärrystä sitä enemmän haluaa ymmärtää. Raja ei tule vastaan, vaan se on rajatonta.
Tarkoittaa se hieman sitäkin, mutta elämä koostuu myöskin kokemuksista. Tieto ilman kokemusta on yhtä hyödytöntä kuin kokemus ilman tietoa. Näinhän se on lapsenkin kohdalla.
Ymmärretty kokemuksellinen tieto tuo tuskaa, kun taas tarkoituksellinen tietämättömyys turruttaa.
luulen että kuitenkin haemme.
kokemukset ovat elämän "rikkaus".
Kokemuksien kautta oppii ja se antaa ymmärrystä. Jos ei ole mitään kokenut, niin on hyvin vaikea ymmärtää asioita, vaikka tietoa olisi kuinka paljon.
Elämän kokemus auttaa mielestäni ymmärtämään myös näitä uskon asioita, sillä ilman kokemuksia ei voi tietää todellisuutta, vaikka kuinka sitä kirjasta lukisi/ tai joku kertoisi, ja ajattelisi että näinhän se on, mutta vasta kokemukset vievät todellisuuteen ja auttavat ymmärtämään asioita syvällisemmin.
Aivan oikein.