Mitä todella haluamme..?

vierittää vastuun tekemisistämme muiden harteille! Nykyajan naisilta ja miehiltä puuttuu rohkeus ottaa vastuu omasta elämästä ja niiden ratkaisuista, on helpompi selitellä asioita ulkoistamalla ne.

Aivan totta. Ennen vanhaan puotipuksu pystyi elättämään vaimon ja lapset. Ja hyvin pärjättiin.

Pitäisi ihan laskea, tämän päivän inflaatioon ja rahan arvoon suhteuttaen, miten tänä päivävänä sama onnistuisi.
Olisi ihan tutkittu fakta.

Tämmönen karkea tosiasia kun on, että tänä päivänä ei pärjää yhden ihmisen palkalla. Ehkä tosi hyvätuloisen palkalla: pääministerin, ison pomon tai vast., palkka riittäisi. Mutta ei puotipuksun, ei postikuskin, ei varastomiehen. Ei kirvesmiehenkään palkalla, vaikka heillä hyvät palkat onkin.

Kyse ei ole siitä, että haalittaisi maallista mammonaa ja krääsää, autoja, telkkareita ja uusia muotivaatteita. Kyse on siitä, että yhden ihmisen palkka ei riitä
-asumiseen, olipa se vuokra tai omistus
- ruokaan
-vaatteisiin
-työmatkakuluihin (se toinenhan käy töissä)
-tv-lupamaksuun
-sanomalehteen
-puhelimeen
- lääke- ja sairaalakuluihin silloin kun niitä on
-sähkölaskuun
-vesilaskuun
-mahdolliseen autoon, jos auto on pakollinen (joskus on välimatkojen takia)
- fillareihin ja niiden ylläpitoon ja huoltoon

Ei kait ole tarkoitus, että kotona lasten kanssa ollessa ei ole lupaa lukea lehtiä, seurata aikaa, käydä missään.. siellä "jossain" käyminen maksaa ja vaatii vaatteet myös sille aikuiselle. Ihan lattialuutuissa ei kukaan viitsi kulkea.

Huolisitko juttukumppaniksi tai ystäväksi leikkipuistosta ihmisen, jonka habitus muistuttaa pultsarin habitusta: tukka ruuhottaa epäsiististi, vaatteet on rikki ja huonot ja vanhanaikaiset, lapset samannäköisiä, rattaat on vinot vanhat vaihtolava-löydöt...
Jos rahaa ei omaan itseen saa käyttää, tai sitä ei ole, lopputulos on tuo.
Shampoot ja pesuaineetkin maksaa, niitä ei voi ostaa jos ei ole rahaa....

Minulla on ollut etuoikeus olla kotona lapsen täytettyä 2 v. Sitten on PAKKO mennä töihin. PAKKO siksi, että viihdyn kotonakin hyvin, enkä ole työorientoitunut. En mene tekemään uraa, vaan pakertamaan tasaisesti toistensa kaltaisia päiviä tekijäportaan tasolle. PAKKO siksi, että tämän enempää ei asuntolainaamme voi venyttää minimimaksuilla. On alettava maksamaan kunnolla. PAKKO siksi, että tämän pienempään emme oikeastaan mahdu. Porukkaa huushollisa on, nyt on tilaa kaikille ja se tuo elämänlaatua. PAKKO koska lapsi alkaa jo kaivata leikkikaveria toisista lapsista. PAKKO siksikin, että alan tulla mökkihöperöksi yksin ollessani - en ole yrityksistäni huolimatta saanut live-kavereita, en kuulu siihen lastenvaunukolonnaan joka tukkii jalkakäytävät. PAKKO koska mies tekee jo nyt niin sairaan pitkää päivää, jotta minä voin olla kotona - myös hänen työpäivänsä tulevat helpottumaan. PAKKO koska miehen palkalla yksin emme tämän kauempaa pärjää.
Eikä meillä ole mitään luksusta. Ei ole edes videoita. Meillä on niin mielettömän vaatimaton elämä, ei lapin lomia, ei ulkomaanmatkoja - ei edes minun töihin paluun jälkeen, mutta toivon että pystyn maksamaan edes hiukan tätä asuntoa tai muuten helpottamaan miehen taloudellista ahdinko, hän on tiukilla nyt.

kyllä jäisin ehdottomasti kotiin jos voisin taloudellisesti. Asutaan vuokralla, pienessä asunnossa, mitään isoja lainoja ei ole. Mutta eläminen on niin hiivatin kallista. Töihin oli pakko lähteä.

Kun olin pieni, ei meillä ollut mitään. Muistan jo aika aikaisin vannoneeni, että minun lapseni saavat normaaliin elämään kuuluvat asiat, kuten polkupyörät ja luistimet yms.. Lapset ovat julmia, ja omissa nahoissani sain sen kiusaamisena tuntea.

Myös esimerkiksi sairaalamaksut vievät paljon rahaa, ja mieluummin elätän itse perheeni kuin kuukausi toisensa jälkeen haen rahani toimeentulotukena.

Meillä on kaksi työss'käyvää vanhempaa, ja silti on rahat tiukassa. Elämme yksinkertaisesti, emme juhli ravintoloissa, emmekä myöskään lomaile...

Kyllä ne kulutkin kasvavat tulojen mukana, esimerkiksi päivähoitomaksut vievät puolet minun tuloistani. Sitten kun vielä maksat lasten silmälaseja yms muita pakollisia kuluja neljä kertaa vuodessa niin ei naurata.

Mutta silti olen ylpeä siitä, että haluamme elättää itse itsemme. Vapaa-aika meneekin sitten tiukasti lasten kanssa.

laskeskelisi. Miksi sitten vuosikymmeniä sitten ei tarvinnut kuin miehen käydä töissä? Oli oma talo (perintönä saatu yleensä) missä asui ehkä useampi sukupolvi. Oli peltoa ja lehmiä ja vihannesmaa, josta tuli talven ruuat samoin kuin niistä possuista ja lampaista ja kanoista. Äiti siis oli töissä kotona. Isä kulki polkupyörällä viikoksi monen kymmenen kilomtrin päähän töihin ja käväisi sitten sunnuntaina kotona.

Kyllä, lapsia ei tarvinnut viedä hoitoon. Ei niitä kyllä äitikään ehtinyt hoitaa. Keskenään he vain olivat. Vauva ripustettiin kapalossa seinälle roikkumaan äidin töiden ajaksi.

Nykyään joillakin on mahdollisuus olla kotona, toisilla ei. Itse asumme maalla. Auto on pakko olla, että mies pääsisi töihin. Ja vielä sellainen auto, millä pääsee joka päivä töihin. Asumme vuokralla, joten asuntolainoista ei saa lyhennysvapaita. Mahdollisuuksia ei ole omaan peltoon tai vihannesmaahan. Kaikki kulut on minimoitu, mutta eipä se miehen palkka riitä edes vuokraan, auton ylläpitoon ja muihin kuukausittaisiin menoihin kunnolla, puhumattakaan seitsemän henkisen perheen ruuista ja muista elämiskuluista kuluista.

Meillä ei ole mitään erityisiä lääkäri- tai lääkekuluja, ei puhelinta (miehellä työpuhelin), ei televisiota, ei tule sanomalehtiä. Lasten vaatteet kiertää omilla lapsilla ja saadaan niitä tutuilta. (Tosin eipä ne meinaa kovinkaan monella kestää)

Mitään turhia ostoksia ei tehdä mm sen takia, ettei oikein koskaan pääse täältä korvesta mihinkään ostoksille. Ruuat teen itse, samoin leivon. Täällä vietän eristyksissä lasteni kanssa äitiysloman loppuun ja sitten ollaan kaikki iloisia, kun nähdään vähän muitakin ihmisiä ja päästään taas kaupunkiin päivittäin hoitoon, töihin ja tekemään niitä ostoksia.