Moi=)
Mua pelottaa nää kaikki tutkimukset mitä pitää raskausaikana tehä. Muutenkin lääkärit pelottaa ja pilleritkin lopetin sen takia, että ei tarvi käydä siellä ronkituttamassa itteeni, vaikka tiesin, että kuukautiskivut, kamalat sellaset alkaa taas. Nyt sitten satun olemaan raskaana. Tiedän sen, vaikka testissä en ole vielä käyny ja pitäs nyt käydä kun menkatkin on jo kuukauden ja 14 päivää myöhässä. Mutta on kaikkia muitakin raskausajan oireita. Pissattamista, rintojen arkuutta, yökkäilyä(en ole oksentanut). Pahoinvointia oli pari viikkoa sitten mutta se hävis=) On kauheeta väsymystäkin..saatan kesken päivän nukahtaa ilman mitään rasitusta sillä en ole töissä enkä koulussa. Olen 24 vuotias. Vaavi oli toivottu. Mies sanoo, että tee sitten abortti kun noin paljon pelkäät, mutta ihan sama...en minä senkään takia pystyis sairaalaan menee. Samanlaista ronkkimista sekin=( Eli mun on pakko käydä siä tutkimuksissa ja synnyttää tämä lapsi. Odotan sitä jo kovasti=) Mutta pelkään lääkäreitä, verikokeen ottamisesta ei tuu mitään, papa-koetta ei ekan kerran jälkee saatu ees otettuu, kun sattu niin paljon ekalla kerralla. Mä meen ihan "lukkoon" alapäästä nykyään yhdynnässäkin ja jännittää. Samanlailla kun mua ronkittas=( Tämä on meidän seksielämääkin häirinnyt. Mitä teen? Millasia tutkimuksia raskauden aikana tehään? Älkää sanoko, että miksi teitte lapsen..sillä haluumme molemmat tätä. En vain voi mitään lääkärikammolle=( Auttakaa??
...ja joskushan se lapsi on tehtävä.
Mua pelottaa nää kaikki tutkimukset mitä pitää raskausaikana tehä. Muutenkin lääkärit pelottaa ja pilleritkin lopetin sen takia, että ei tarvi käydä siellä ronkituttamassa itteeni, vaikka tiesin, että kuukautiskivut, kamalat sellaset alkaa taas. Nyt sitten satun olemaan raskaana. Tiedän sen, vaikka testissä en ole vielä käyny ja pitäs nyt käydä kun menkatkin on jo kuukauden ja 14 päivää myöhässä. Mutta on kaikkia muitakin raskausajan oireita. Pissattamista, rintojen arkuutta, yökkäilyä(en ole oksentanut). Pahoinvointia oli pari viikkoa sitten mutta se hävis=) On kauheeta väsymystäkin..saatan kesken päivän nukahtaa ilman mitään rasitusta sillä en ole töissä enkä koulussa. Olen 24 vuotias. Vaavi oli toivottu. Mies sanoo, että tee sitten abortti kun noin paljon pelkäät, mutta ihan sama...en minä senkään takia pystyis sairaalaan menee. Samanlaista ronkkimista sekin=( Eli mun on pakko käydä siä tutkimuksissa ja synnyttää tämä lapsi. Odotan sitä jo kovasti=) Mutta pelkään lääkäreitä, verikokeen ottamisesta ei tuu mitään, papa-koetta ei ekan kerran jälkee saatu ees otettuu, kun sattu niin paljon ekalla kerralla. Mä meen ihan "lukkoon" alapäästä nykyään yhdynnässäkin ja jännittää. Samanlailla kun mua ronkittas=( Tämä on meidän seksielämääkin häirinnyt. Mitä teen? Millasia tutkimuksia raskauden aikana tehään? Älkää sanoko, että miksi teitte lapsen..sillä haluumme molemmat tätä. En vain voi mitään lääkärikammolle=( Auttakaa??
...ja joskushan se lapsi on tehtävä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Kannattaisikohan sinun yrittää hakea apua pelkoihisi jonkun sortin terapiasta. Kuulostaa sen verran vakavalta, ettei oireilu taida rajoittua pelkästään raskausajan tutkimuksiin. Miten hammaslääkärit? Verikokeet? Verenpaineen mittaaminen?
Soita ensialkuun vaikka äitiysneuvolaan, ja puhu hoitajalle avoimesti peloistasi! Sinua voidaan varmasti auttaa!
Hei! Soita nyt ihmeessä äitiysneuvolaan ja kerro mikä on tilanne ja saat ajan. Minuakin on aina ärsyttänyt kaikki ronkkimiset ja siksi olen aina pyrkinyt naislääkärille, jotenkin se on helpompaa mennä sille.( aina ei onnistanut)Mut pakkohan se on iteensä hoitaa.
Neuvolassa ei tehdä muuta kun otetaan pissanäyte, hemoglobiini, paino ja verenpaine. sitten jutellaan kaikesta mieltä askarruttavista. Riippuu tietysti neuvolantädistä. Kaksi kertaa on lääkärineuvola tarkastus( sisätutkimus) ja muuten sitten kuunnellan vatsan päältä sydän ääniä ja mittaillaan vatsan kasvua mittanauhalla ja verenpainetta yms. Ultrakin tehdään vatsan päältä vko 18-20 mun kokemuksen mukaan.
Niin ja sieltä neuvolasta voidaan ohjata sitten juttelemaan kaikista peloista asiantuntijan luo. Itse odotan ekaa muksua, viikoja 25 ja kaikki muuten on mennyt hyvin, mutta sitten tuli kaikenmaailman pelkoja ja hain apua ihan reilusti neuvolalääkäriltä, joka ohjasi minut oikeaan osoitteeseen.. Tällä hetkellä saan terapiaa ja keskityn vaan omaan ja vaavin hyvinvointiin. Että kyllä se tästä.Olen ihan varma että pääset pelostasi, kun juttelet siitä neuvolassa, vaikka voin kuvitella että se on vaikeaa...
Kaikkea hyvää sinulle ja aurinkoisia kevätpäiviä!