Täällä kysellään usein miksi tavallisen ihmisen pitäisi välittää mitään näistä jutuista. Väittely kun käydään yleensä kiihkeimmin erilaisten aineiden laitonta statusta puolustavien ja vastustavien välillä.
Itse olen sitä mieltä, ettei kukaan voi suhtautua asiaan olankohautuksella ja "pidetään asiat varmuuden vuoksi samanlaisina" asenteella. Tai voi toki jos tuntee sen perustelluksi.
Itse, kun en mitään käytä, tunnen huumeiden koskettavan minua vain jos joku narkkari pöllii vaikka autostani stereot. Mitä silloin teen? Kiroan raivosta kaikille huumeille ja narkkareille ja toivon niiden katoavan? Kyllä, juuri näin. Auttaako tämä? No, ei auta.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Kieltolaki ei näytä auttavan. Kuinkahan paljon rahaa menee esimerkiksi hampun kotikasvattajien jahtaamiseen, vaikka suurin osa heistä todennäköisesti käyttelee sitä hyvin pienissä piireissä aiheuttaen tuskin mitään haittaa yhteiskunnalle. Ei minua ainakaan kiinnosta, että verovarojani haaskataan tuollaiseen poliisin voimavarojen turhaan käyttöön.
Näin aikuisena suurin pelkoni kohdistuu huumeissa tietysti lapsiini. Mitä heille tapahtuu tulevaisuudessa. Mielestäni asian voi kuitenkin kiteyttää seuraavalla tavalla. Toivon sydämestäni, että näin ei käy, mutta jos lapseni ovat joskus sellaisessa tilanteessa, että he haluavat kokeilla huumeita, niin uskon että he saavat niitä käsiinsä, olipa kieltolaki tai ei.
Tässä vaiheessa voi vain toivoa, että se tie ei vie heitä syvemmälle rikollisiin piireihin ja avun pyytäminen ei tunnu liian vaikealta. Niin kauan kuin kaikki huumausaineiden kontrolli on järjestäytyneellä rikollisuudella ja niin kauan kuin narkkareita pidetään vain rikollisina, on avun pyytäminen hyvin vaikeaa. Ja vaara joutua pikkuhiljaa oikeasti vaarallisten ihmisten kanssa tekemisiin kasvaa.
Vaikka sydämestäni toivon, etteivät lapseni ikinä tule huumeita kokeilemaan, pelkään silti enemmän mitä heille käy, jos he niitä kokeilevat tällaisessa maailmassa, jossa he niiden kautta tutustuvat alamaailmaan ja vieraantuvat yhteiskunnasta eivätkä uskalla pyytää apua sitä mahdollisesti tarvitessaan kuin, että he kokeilisivat niitä yhteiskunnassa, jossa kontrolli on nimenomaan yhteiskunnalla.
Vaikka varmaan jokainen vanhempi toivoo huumeiden häviävän maailmasta, niin tällainen toive on haihattelua. Totaalikiellot eivät näytä toimivan ja kaikki valvonnan lisäämiseen käytetyt resurssit ovat pois syrjäytyneiden nuorten hoitamiseen ja valistukseen käytetyistä resursseista.
Olisi siis helppo pysyä neutraalina ja ajatella, että "ei koske minua". Tämä koskee kuitenkin kaikkia. Jos ei suoraan, niin lähimmäisten kautta tai mahdollisesti siten, että itseltä varastettu omaisuus päätyy järjestäytyneelle rikollisuudelle. Viimeisen 30 vuoden aikana on nähty, ettei totaalikielto toimi vaan vahvistaa vain rikollisuutta.
Nyt pitäisikin ruveta miettimään mitkä ovat oikeasti toimivia toimenpiteitä huumeiden aiheuttamien haittojen kitkemiseksi yhteiskunnasta. Kannattaa muistaa, etteivät kaikki ole diilereitä tai narkkareita, vaikka ajaisivat valtavirran päihdepolitiikkaa vastustavia asioita.
Jos asian yhteiskunnalliset vaikutukset kiinnostavat, niin kannattaa tutustua ainakin Humaania Päihdepolitiikkaa yhdistyksen sivuihin. Kannattaa aloittaa vaikka "Usein kysyttyä" osiosta.
http://www.hppry.org/
Itse olen sitä mieltä, ettei kukaan voi suhtautua asiaan olankohautuksella ja "pidetään asiat varmuuden vuoksi samanlaisina" asenteella. Tai voi toki jos tuntee sen perustelluksi.
Itse, kun en mitään käytä, tunnen huumeiden koskettavan minua vain jos joku narkkari pöllii vaikka autostani stereot. Mitä silloin teen? Kiroan raivosta kaikille huumeille ja narkkareille ja toivon niiden katoavan? Kyllä, juuri näin. Auttaako tämä? No, ei auta.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Kieltolaki ei näytä auttavan. Kuinkahan paljon rahaa menee esimerkiksi hampun kotikasvattajien jahtaamiseen, vaikka suurin osa heistä todennäköisesti käyttelee sitä hyvin pienissä piireissä aiheuttaen tuskin mitään haittaa yhteiskunnalle. Ei minua ainakaan kiinnosta, että verovarojani haaskataan tuollaiseen poliisin voimavarojen turhaan käyttöön.
Näin aikuisena suurin pelkoni kohdistuu huumeissa tietysti lapsiini. Mitä heille tapahtuu tulevaisuudessa. Mielestäni asian voi kuitenkin kiteyttää seuraavalla tavalla. Toivon sydämestäni, että näin ei käy, mutta jos lapseni ovat joskus sellaisessa tilanteessa, että he haluavat kokeilla huumeita, niin uskon että he saavat niitä käsiinsä, olipa kieltolaki tai ei.
Tässä vaiheessa voi vain toivoa, että se tie ei vie heitä syvemmälle rikollisiin piireihin ja avun pyytäminen ei tunnu liian vaikealta. Niin kauan kuin kaikki huumausaineiden kontrolli on järjestäytyneellä rikollisuudella ja niin kauan kuin narkkareita pidetään vain rikollisina, on avun pyytäminen hyvin vaikeaa. Ja vaara joutua pikkuhiljaa oikeasti vaarallisten ihmisten kanssa tekemisiin kasvaa.
Vaikka sydämestäni toivon, etteivät lapseni ikinä tule huumeita kokeilemaan, pelkään silti enemmän mitä heille käy, jos he niitä kokeilevat tällaisessa maailmassa, jossa he niiden kautta tutustuvat alamaailmaan ja vieraantuvat yhteiskunnasta eivätkä uskalla pyytää apua sitä mahdollisesti tarvitessaan kuin, että he kokeilisivat niitä yhteiskunnassa, jossa kontrolli on nimenomaan yhteiskunnalla.
Vaikka varmaan jokainen vanhempi toivoo huumeiden häviävän maailmasta, niin tällainen toive on haihattelua. Totaalikiellot eivät näytä toimivan ja kaikki valvonnan lisäämiseen käytetyt resurssit ovat pois syrjäytyneiden nuorten hoitamiseen ja valistukseen käytetyistä resursseista.
Olisi siis helppo pysyä neutraalina ja ajatella, että "ei koske minua". Tämä koskee kuitenkin kaikkia. Jos ei suoraan, niin lähimmäisten kautta tai mahdollisesti siten, että itseltä varastettu omaisuus päätyy järjestäytyneelle rikollisuudelle. Viimeisen 30 vuoden aikana on nähty, ettei totaalikielto toimi vaan vahvistaa vain rikollisuutta.
Nyt pitäisikin ruveta miettimään mitkä ovat oikeasti toimivia toimenpiteitä huumeiden aiheuttamien haittojen kitkemiseksi yhteiskunnasta. Kannattaa muistaa, etteivät kaikki ole diilereitä tai narkkareita, vaikka ajaisivat valtavirran päihdepolitiikkaa vastustavia asioita.
Jos asian yhteiskunnalliset vaikutukset kiinnostavat, niin kannattaa tutustua ainakin Humaania Päihdepolitiikkaa yhdistyksen sivuihin. Kannattaa aloittaa vaikka "Usein kysyttyä" osiosta.
http://www.hppry.org/
Vastaukset 3
Vanhimmat
-Itse, kun en mitään käytä, tunnen huumeiden koskettavan minua vain jos joku narkkari pöllii vaikka autostani stereot. Mitä silloin teen? Kiroan raivosta kaikille huumeille ja narkkareille ja toivon niiden katoavan? Kyllä, juuri näin. Auttaako tämä? No, ei auta.-
Jos naapurinnarkkari äijä pöllii mun autostereot niin en minä kiroa raivosta vaan lähinnä pistää hymyilyttämään. Ai miksikö?
Nooh soitto vakuutustarkastajalle: tarkastaja tarkastaa vauriot ja muutaman päivän päästä kolahtaa korvausrahat tilille.
Miksi siis kiroaisin raivosta?
No, onnistuitpa loistavasti poimimaan kaikkein epäoleellisimmat pointit asiasta.
Et varmaankaan laske menettämääsi aikaa ja vaivaa minkään arvoiseksi. Ja sinulla ei sitten omavastuutakaan ole vai. Paljonkohan muuten vakuutusmaksut laskisivat, jos kaikki narkkareitten tekemät ryöstöt vähenisivät vaikka neljäsosaan nykyisestä?
Muutaman tunnin aika ei elämääni muuta suuntaa ei toiseen ja omavastuunosuuden vakuutustarkastaja vähentää korvausmäärästä.Eikä putoo bonukset.
kyllä on jokakerta, kun automurto on sattunut kohdalleen ihan hyvän tilin tehnyt.
Ei muutakuin tervetuloa vaan kaikki narkkaripellet yölliselle vierailulle pihamaalle.