Kissanpennun kohtalo

Heippa pentu, vastaan nyt vähän ikävällä tavalla, mutta mitä luulet että emosi omistaja enää pystyy vaikuttamaan kohtaloosi sen jälkeen kun pentu on luovutettu? Ainoastaan etukäteen voi yrittää löytää mahdollisimman hyvän kodin, mutta siinäkään ei aina luulo ole tiedon väärtti, eli erehdyksiä tapahtuu. Koti pennuille kuitenkin täytyy yrittää löytää, kissat ovat jo niin kalliita elättejä, että ei niitä pysty suurta laumaa elättämään, jos on tarkoitus tarjota hyvät ruuat ja hiekat ja kaikki eläinlääkärin palvelut. Tämä kasvattajan näkökulmasta. Toki voi yrittää neuvoa, mutta mitään sanavaltaa ei itse asiassa enää ole.

Maailmalla matkustellessani olen havainnut, että haittaeläin kissa saa ansaitsemansa käsittelyn. Kun villiintyneet kissat poikivat esim. hotellien käytäville lämpimissä maissa, hotellisiivoojat keräävät aamuisin pennut ja panevat ämpäriin, jossa on pesuainetta ja kissa pääse autuaammille maisemille.

Aha. Jaa. Vai niin. Onkohan näinkin, että kissa on hyvin kiva lemmikki, muulloinkin kuin pentuna. Edellinen eli jonkin matkaa toistakymmentä vuotta.
Nykyinen on hieman yli 2 vuotias, pennusta asti ollut.
Käytiin syksyllä lääkärilläkin, sairastui. Toipui hyvin lääkittynä. Ja mikäs on elellessä. Kunnollista kissanruokaa, vettä, vessa. Ei tarvitse olla pakkasissa, vaan saa nauttia lämmöstä.
Erääseen kissaryhmään laitan säännölleen kuvia ja videoita kissan touhuista, ja voinnista- näin näkevät aikanaan pennun myyneetkin, miten kissa voi.

Ei aikoinaan käynyt edes mielessä moinen. Vasta myöhemmin aloin miettiä mitähän pennuille kuuluu ja ovatkohan enää edes elossa.
Siihen aikaan ei kännyköitä ollut kuin harvoilla. Oli oltava tyytyväinen että joku otti pennun itselleen. Se oli työn takana. Niin ihania kuin pennut ovatkin en kissatarhaa voinut ajatella itselleni. Hyvä että ajat ja asenteet muuttuvat.