Kinkkinen pulma taas, kerran aikaisemmin olin ihastunut varattuun ystävä naiseen palavasti, myöhemmin heille tuli ero. Siinä sitten tuli jossain vaiheessa kerrottua tunteistakin, mutta hän ei tuntenut mitään kohtaani ja myöhemmin katosi elämästä jonkun toisen matkaan. Sattuihan se kovinkin, koska ihastun todella harvoin.
Kelataan viisi vuotta eteenpäin nykyhetkeen. Tullut taas sama juttu eteen: varattu nainen. Ihastuin melkein ensi tapaamisesta. Tullaan hyvin juttuun. Hän on oikein kaunis ihminen fyysisesti ja henkisesti. Sellainen kuka yksinkertaisesti saa ajan pysähtymään silmiin katsoessa, ja ilmeisesti kumpikin pystyy olemaan oma hoopo itsensä toisen seurassa. Juteltiin niitä näitä ja hän esitteli todella upeita luomuksiaan. En tiedä millä mielellä hän sanoi, että olen ihana. Se sai kuitenkin kellot kilisemään ja muistuttamaan vanhasta vaarasta.
Nyt olenkin miettinyt, että pitäisikö vain olla tekemättömissä hänen kanssaan, etten taas polta siipiäni kuin Ikaros viistäessään liian läheltä Aurinkoa, jos hän joskus eroaa tai omat tunteeni häntä kohtaan voimistuvat enemmän. Toisaalta sitten taas ystäviä / kavereita minulla ei juurikaan ole erilaisen luonteen takia. Viihdyn aidosti vain harvan ihmisen seurassa.
Kinkkinen pulma tosiaan. Enimmäkseen tämä on vain ajatusten purkua ja omaa pähkäilyä, mutta mielipiteitä samanlaisista kokemuksista otetaan vastaan. Voivatko ne koskaan loppua hyvin kenenkään osalta?
Kelataan viisi vuotta eteenpäin nykyhetkeen. Tullut taas sama juttu eteen: varattu nainen. Ihastuin melkein ensi tapaamisesta. Tullaan hyvin juttuun. Hän on oikein kaunis ihminen fyysisesti ja henkisesti. Sellainen kuka yksinkertaisesti saa ajan pysähtymään silmiin katsoessa, ja ilmeisesti kumpikin pystyy olemaan oma hoopo itsensä toisen seurassa. Juteltiin niitä näitä ja hän esitteli todella upeita luomuksiaan. En tiedä millä mielellä hän sanoi, että olen ihana. Se sai kuitenkin kellot kilisemään ja muistuttamaan vanhasta vaarasta.
Nyt olenkin miettinyt, että pitäisikö vain olla tekemättömissä hänen kanssaan, etten taas polta siipiäni kuin Ikaros viistäessään liian läheltä Aurinkoa, jos hän joskus eroaa tai omat tunteeni häntä kohtaan voimistuvat enemmän. Toisaalta sitten taas ystäviä / kavereita minulla ei juurikaan ole erilaisen luonteen takia. Viihdyn aidosti vain harvan ihmisen seurassa.
Kinkkinen pulma tosiaan. Enimmäkseen tämä on vain ajatusten purkua ja omaa pähkäilyä, mutta mielipiteitä samanlaisista kokemuksista otetaan vastaan. Voivatko ne koskaan loppua hyvin kenenkään osalta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei tietenkään ole kavereita jos sä piirität varattuja naisia. Olet uhka.
Luetun ymmärtäminen taitaa olla aika nykypäiväinen ongelma. En piiritä varattuja naisia, se on vastoin periaatteitani. Vai pidätkö mahdottomana, että voisi olla mies ja nainen pelkkiä ystäviä ilman sen enempää?
Kavereita ei ole omasta tahdostani. Koska, no, kommentillasi vastasitkin jo tähän kohtaan.
Saanko kysyä että mitä luomuksia nainen esitteli sinulle?
Virtuaalisia rakennelmia. Niistä huomasi, että on nähty vaivaa ja käytetty aikaa niiden tekemiseen.