Nyt tiedän miltä tuntuu salassa vuodattaa kyyneleet,peittää surullinen olo ja väsymys kaikilta ympäröiviltä ihmisiltä.
Loikoilla sohvalla kaikessa "rauhassa" lehteä lukien,kyyneleet kuitenkin silmistä jokena valuen.Itselleen myöntäen että olen väsynyt, väsynyt, väsynyt.
Puhelimessa läheisten kanssa niitä näitä höpinöiden ja toivoen ettei vaan sattuisi kysymään että mitä kuuluu.Eikä kyllä kukaan kysykään.Osaan viedä keskustelua niin että toinen saa sydäntää vuodattaa.
Kun on asettanut itselleen tavoitteen jaksaa,innostaa,innostua ja kantaa vastuuta kotona,töissä,iäkkäistä vanhemmista.
Kuitenkin ne kyyneleet helpotti ja tiedän että jatkossakin helpottaa.
On ihanaa voida myöntää edes itselleen olevansa välillä väsynyt ja antaa kyynelten valua.Tietäen että nousevan auringon myötä huomenna, koivunlehtien viheriöidessä toukokuulla energiavirta muuttuu toisensuuntaiseksi.Saan sitä enemmän kuin annan.
Loikoilla sohvalla kaikessa "rauhassa" lehteä lukien,kyyneleet kuitenkin silmistä jokena valuen.Itselleen myöntäen että olen väsynyt, väsynyt, väsynyt.
Puhelimessa läheisten kanssa niitä näitä höpinöiden ja toivoen ettei vaan sattuisi kysymään että mitä kuuluu.Eikä kyllä kukaan kysykään.Osaan viedä keskustelua niin että toinen saa sydäntää vuodattaa.
Kun on asettanut itselleen tavoitteen jaksaa,innostaa,innostua ja kantaa vastuuta kotona,töissä,iäkkäistä vanhemmista.
Kuitenkin ne kyyneleet helpotti ja tiedän että jatkossakin helpottaa.
On ihanaa voida myöntää edes itselleen olevansa välillä väsynyt ja antaa kyynelten valua.Tietäen että nousevan auringon myötä huomenna, koivunlehtien viheriöidessä toukokuulla energiavirta muuttuu toisensuuntaiseksi.Saan sitä enemmän kuin annan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...kriisi ilm. ittelläkin päällä, vaikka taitaa olla jo 40 kriisi... Tuntuu, ettei mikään mene niin kuin haluaisi. Kun joku kyselee kulumisia, yritän peitellä todellista tilannetta. Kyselen enemmän kuin vastaan, johdattele jotta toinen puhuisi eikä itse tarvitseisi kertoa mitään.
Ehkä se on paremminkin jonkinlaista lievää masennusta, kuin ikäkriisiä...
kyllähän tää elämä on tavallaan yhtä kriisiä, mutta toisaalta myös erittäin upea kokemus jos sattuu omat voimat olemaan kondiksessa ja vaan uskoo että yllä aurinko paistaa risukasaankin...toivon Sinulle voimia löytää se mielekkyys vaikkapa aamuisisista hetkistä kun aurinko paistaa kahvikuppiisi ja linnut laulaa... joskus se on pienestä kiinni!!!
Kriisit ja matalat fiilarit muistaa...
Jos niitä ei olis, ei niiden välillä oleva tasainen elämä ja arki tuntuisi yhtään miltään. Siis lupa rypeä väliilä. Ole itsellesi armollinen.
No lohduttaudu sillä ettet ole ainoa lajissasi aika masentavaa rutiinia tää on täälläkin... töitä himaan ja kaikkien sekä omaks yllätykseks taas takas töihin...