Parinkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa ettei kannata välttämättä valita kissaa, anna kissan valita itsesi :) Todella monet pentueet ovat tehneet hauskan tempun kun joku tulee heitä valitsemaan. Toiset jäävät taka-alalle ja yksi tulee esittäytymään ja yleensä lähteekin kyseisten ihmisten matkaan, ja eiköhän omistajansa valinnut kissa ole onnellinen? :) Lisäksi kannattaa ottaa pentu noin 8 viikkoisena vastoin yleistä luuloa että sen pitäisi olla 12 viikkoa, silloinhan se on jo "iso" kissa, tottunut sen perheen rutiineihin ja ihmisiin. Paremmin se tottuu ja kiintyy nuorempana, eikä ole pahaksi sille mitenkään.
Kissan ottoa harkitsevalle:
Kitten
1606133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 33 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 160
Vanhimmat
Minä myös valitsin pentuni sillä periaatteella, että ensimmäinen joka tulee nuuhkimaan lähempää otetaan. Kahden ihanan kissan omistaja. :)
Se on aina vaikeinta kun pitää lähettää pienet uusiin koteihinsa, mutta hyvä mieli tulee kun katsoo miten kissa valitsee omistajansa ja melkein nukahtaa tämän syliin kun lähdetään kohti uutta kotia :) Näin meillä useasti. Tai kun ei-sylikissa pentu löytää "sen oikean ihmisen" ja käpertyy tämän syliin nukkumaan ja pysyy vaikka miten kauan, kehrää ja nauttii :)
Olen samaa mieltä siitä, että kannattaa antaa kissan valita sinut, silloin tiedät valinneesi oikean kissan. :)
Kissan täytyy kuitenkin olla vähintään 12 viikkoinen, jotta kissanpentu on tarpeeksi evästetty suureen maailmaan ja suureen muutokseen. Milloinkaan ei kannata ajatella niin, että kissanpentu "leimautuu" parhaiten ihmiseen mitä aijemmin se riistetään emoltaan.. Tämä ei toimi kissan kohdalla. Koiranpennut toki luovutetaan 8 viikkoisina, mutta koira on eri kuin kissa.. Väitänpä että vielä jokseenkin yleinen luulo ja väärä luulo on että kissanpennun luovutusikä on 8 viikkoa. Tämän ikäisillä pennuilla tiedetään esiintyvän häiriökäytöstä joka saattaa jatkua vielä aikuisiällä, jos ne on erotettu emostaan juuri tärkeässä sosiaalistumisvaiheessa.
8 viikkoisena on kaikki pennut lähteneet meiltä, sukulaisille ja tuttaville sekä ventovieraille. Niin sukulaiset kuin tuttavatkin ovat kehuneet kuinka ihania kissansa ovat, myöskin niiltä ventovierailta on tullut kiitosta jälkeenpäin, ovatpa kiikuttaneet kisunsa näytillekin joskus. Eikä ole häiriökäyttäytymisiä, pariinkymmeneen vuoteen. Kyllä ne häiriökäyttäytymiset johtuu jostain ihan muusta.
en ota kantaa luovutusikään, mutta huomaan itse että meidän tuleva norski kolli oli melko arka vielä 8 viikkoisena, 10 ja 11 viikkoisena oli jo tosi reipas, no ensi pe sen einarin saamme luoksemme,ihanaa. kysymys koskeekin sitä, että onko normaalia, ettei 12 vko pentu halua olla kamalan kauaa sylissä, vai tuleeko kissastamme ei sylikissa, va onko se vain että kaikki muu kiinnostaa siinä isässä? haluaisin niin sylikissan, tottuuko kissa, kun paljon sylissä pidetään?onko keinoja millä totuttaa sylikissaksi?
Ei kahdeksanviikkoinen hirveän arka saisi olla, siinä iässä meidän pentumme ovat ainakin aina olleet rohkeimmillaan, vanhemmiten tajuavat pelätä enemmän. Kaikki uusi vain kiinnostaa kahdeksan viikon ikäistä. Ei pennuista monikaan ole sylikissa. Omani oli pentuna sylikissa muttei enää kuin silloin kun itse haluaa, toinen ei ollut mutta nyt koko ajan sylissä. Jotku pysyy sylikissana pienestä asti,toiset ei-sylikissana. Riippuu aivan kissasta, kannattaa tietenkin pitää hyvänä ja sylissä aina kun viihtyy.
niin kasvattajan mielestä kun se on ainoa pentu,on tosi reipas, musta se oli arka, mutta mulla ku ei kisuista kokemusta ole. arkana tarkotin lähinnä kun sylissä ei viihtynyt. kyl se ain tuli viereen tuijottaa, mut sylis ei malta olla. no toivotaan et siit sylikisu tulisi. ainakin ne on rauhallisia luonteeltaa ni vois vaik viihtyykin..
http://www.incatsuomi.fi/pennustaaikuiseksi.asp
"Suomen Kissaliiton sääntöjen mukaan alin kissanpennun luovutusikä on 12 viikkoa"
http://www.kattikamut.org/kampanjat.html
"Luovutusikäkampanja
Tiesitkö, että kissanpennun luovutusikä on 12 viikkoa?"
http://www.pesu.org/artikkelit.htm
"Kissanpennun luovutusikä on 12 viikkoa
Nykytietämyksen mukaan kissanpentujen oikea luovutusikä on 12 viikkoa niin rotukissoilla kuin kotikissoillakin. Valitettavasti vanha käsitys kahdeksan viikon luovutusiästä elää kuitenkin sitkeässä. Kissakirjoissa voi vielä olla vanhentunutta tietoa, ja myös kulttuurieroja esiintyy. Niinpä vastuullinenkin kissanomistaja voi erehtyä luovuttamaan pennut liian nuorina.
Kissanpentu tarvitsee emoaan noin 12 viikon ikään asti. Virheellisesti joskus kuvitellaan, että pentu on valmis eroamaan emostaan silloin, kun se osaa syödä kiinteää ruokaa ja on sisäsiisti. Nämä taidot pentu oppii usein jo viiden-kuuden viikon iässä, mutta tämä ei tarkoita sitä, että se olisi tuolloin valmis lähtemään maailmalle.
Pentu tarvitsee emon läheisyyttä ja turvallisuutta, ja emo opettaa pennulle "kissan tavat". Joskus kissoja pidetään pieninä koirina ja ajatellaan, että mitä nuorempana kissa tulee uuteen kotiin, sitä paremmin se leimautuu ihmiseen. Kissa on kuitenkin itsenäinen eläin, joka ei iästä riippumatta leimaudu ihmiseen koiran tavoin.
Kissojen luonnollinen elinikä on pidempi kuin koirilla. Tästäkin johtunee se, että kissa tarvitsee emoaan pidempään kuin koira. 12 viikon iässä vieroitetut kissanpennut yleensä sopeutuvat ongelmitta uuteen kotiinsa. Ne ovat tuolloin saaneet emoltaan riittävät eväät maailmalla selviytymiseen.
Toki kissat ovat yksilöitä, ja hyvinkin varhain emostaan eroon joutuneista pennuista voi kasvaa kelpo kissoja, joista ei näy, että ne olisi vieroitettu liian aikaisin. Mutta miksi riskeerata ja aiheuttaa pennulle (ja emolle) ylimääräistä stressiä, jos on mahdollisuus antaa pennun viettää turvallinen ja riittävän pitkä lapsuus emon kanssa?
On myös uuden omistajan etu, että kissa saa emoltaan riittävät opit elämää varten. Liian aikaisin vieroitetulla pennulla voi myöhemmin esiintyä mm. käytöshäiriöitä ja ongelmia sisäsiisteydessä. Ja kun ajatellaan, että hyvin hoidettuna kissa voi elää yli 20-vuotiaaksi, on todellakin kaikkien edun mukaista antaa pennun olla emonsa kanssa riittävän pitkään. Muutama viikko on ihmisen elämässä pieni aika, mutta pikkukissalle se saattaa turvata onnellisen elämän, kun se saa lähteä maailmalle reippaana ja emoltaan tarpeelliset opit saaneena."
Ei se sitten kovin arka ole jos vieressä pysyy ja utelias sentään on :) Pienet vaan on aika menijöitä vielä, ei malteta sylissä olla muutakuin korkeintaan nukkumassa hetki kun oikein väsyttää. Pitää sitten vain pitää sylissä sen kun pysyy, eiköhän siitä tule :)
Se on tätä nykyaikaa se, vanhat hyvät ajat ovat jääneet kun kissatkin sai vielä luovuttaa sopivan ikäisinä. Omat emokissamme alkavat niitä vierottaa jo kuuden viikon ikäisinä kun ne syövät ja tekevät astiaan, pari viikkoa ne sitten menevätkin jo ihan muualla kuin emokissat. Emot huokaisevat silminnähden helpotustaan kun pennut kahdeksan viikon jälkeen siirtyvät uusiin koteihin vaikka niitä on siihen asti hoidettu todella hyvin ja tiiviisti. Ei ne emotkaan jaksa niitä kasvattaa melkein aikuiskokoon ja mitä järkeä siinä olisi kun aikuiset ja pennut menevät omia teitään asunnossa?
Kokemuksiakin kun asiasta on paljon ennen tuollaisia idioottimaisia lakeja. Ensimmäinen kissamme tuli meille 5 viikkoisena (jottei tätä lopetettu), ei ollut muita kissoja. Tomera kissa kasvoikin, ja pärjäsi, pihallemme tulleet koiratkin saivat kyytiä koosta riippumatta. Tämän jälkeläinen jäi meille ja molemmilta meni pentuja sukulaisille ja tuttaville. Kahdeksan viikkoisina. Niin kahdeksan viikkoisina lähteneistä kuin kolme vuotiaiksi emonsa kanssa kasvaneista on tullut samanlaisia kissoja, ei mielenvikoja eikä ongelmia. Vain ihania sosiaalisia kissoja. Jonkun typerää hömpötystä koko laki.
Jotkut ajattelee asian myös niin, että nyt on enemmän tietoa saatavilla, kuin silloin joskus ennen muinoin. Tieto lisääntyy koko ajan, jotkut vaan jämähtää sinne esi-isien aikaan eikä hyväksy mitään uutta, vain siksi, että ainahan näin on tehty...
Eikös kokemus ole aina parempi kuin kirjatietous tai jonkun "kissatietäjän" "tieto" jolla ei kenties ole itsellä pitkääkään kokemusta kissoista, tai ainakaan pennuista.
Meillä on tosiaan ollut yhtäjaksoisesti kissoja yli parikymmentä vuotta, ja aina on pennut pärjänneet ja emot halunneet niistä eroon jo viimeistään kahdeksanviikkoisina.
Luonneviat ja muut johtuvat kissan perimästä kyllä, ei liian aikaisesta iästä. Oli meilläkin yksi ongelmakissa vaikkei erotettu emostaan koskaan, isän puolella lienee ollut luonnevikaa. Onhan ihmisiäkin erilaisia, miksi kissat ängetään samaan muottiin? Niistä tulee sellaisia kuin on tullakseen, uusi koti tietysti siihen osaltaan vaikuttaa mutta se ei ole iästä kiinni.
Ei. Sillä kirjat yleensä kyllä kirjoitetaan kokemuksesta (eläinlääkärit, käyttäytymistieteilijät jne).
Minulla on pitkä kokemus kissoista ja pennuista.
Luonnevikaisia kissoja ei edes montaa ole, yleensä luonnevikaiseksi luokitellaan kissat, jotka käyttäytyvät poikkeuksellisesti, ja tämä taas johtuu omistajien virheistä, jotka korjattua kissa on "normaali".
Kyllä se on iästä kiinni. Koita nyt vaan omaksua uutta tietoa sitä mukaa kun sitä tulee. Ei toki kaikista, eikä varmaan suurimmasta osasta liian aikaisin (8vkoa) luovutetuista kissoista ole ongelmakissoja, mutta kun on todettu ihan asiantuntijoiden kokemuksella, että on todella suositeltavaa antaa pennun olla emonsa luona 12-viikkoiseksi asti, niin mikäs sinä olet vastaan sanomaan? Oletko eläinlääkäri, käyttäytymistieteilijä, geenitutkija, muu, mikä?
Vai edelleenkö peset pyykkisi käsin? Syöt läskisoosia joka päivä, kun mummo vuonna yks ja kaks sanoi, että se on terveellistä?
Kehottamalla ihmisiä luovuttamaan pennut 8-viikkoisina, kehotat heitä rikkomaan eläinsuojelulakia, ja rikokseen yllyttäminen on rangaistava teko, puhumattakaan siitä, että itse rikot kyseistä lakia luovuttamalla pennut liian aikaisin. Missäs päin asustelitkaan? Jospa pitäisi ilmoittaa viranomaisille...
..lukemaan niitä kirjojasi. Minä teen niinkuin parhaaksi olen todennut kissoille ja niin onneksi tekevät näköjään monet muutkin.
Rikot lakia etkä välitä pentujen parhaasta. Teetä emolla liikaa pentuja ja yrität säästää menoissa luovuttamalla pennut liian aikaisin.
Emolla mitään. Pennut tulevat kun on tullakseen. Hyvä väli ehtii tulemaan jos sattuu saamaan pari kertaa vuodessa. Ei kyllä usein tapahdu. Ja enköhän kissani tunne kuitenkin sinua paremmin. Mene niiden kirjojesi pariin. Hyviä lukuhetkiä.
Johan sanoin, että pitkä kokemus, kannattaisi sinunkin lukea enemmän, ehkä jopa alat ymmärtää lukemasi, tähän asti heikolta vaikuttaa.
täällä parane mitään ymmärtää. Ymmärrän kyllä kirjoittamaani silti. En voi katsoa vastasinko mahdollisesti väärään kun tuollainen irvinaama ei ole ennen kirjoittanut.
Provohan sinä olet, ihan selkeästi. Hauskaa vappua vaan sinnekin, aloitit ilmeisesti simanjuomisen jo ajoissa :P
Mistähän mahdat tietää että kissaemo tahtoo pennuistaan eroon viimeistään kun ne ovat 8 viikkoisia????Ajatustenlukijako olet???Etkä varmasti ole ainut jolla on ollut kissoja monia vuosia. Minä olen kasvattanut kissoja noin 15 vuotta mutta perheessäni kissankasvatus on jatkunut vuosikymmeniä.
Jokaisella toki tapansa miten parhaaksi näkee kissansa kasvattaa. Loppuviimein se on niin että kissan ehdoilla edetään, ei oman mielen mukaan.
Tehdäänkin, itselläni kokemusta kissoista ja pennuista 21 vuotta, vähintään samanverran perheellämme. En ole ajatusten lukija, mutta kissani tunnen ja osaan katsoa milloin se voi hyvin.
Oma alaikäisenä riistetty palvoo kyllä minua ja viihtyy sylissä, mutta vieraita ja kaikkea uutta se pelkää. Tällaista yksilöä on aivan tuskallista totuttaa esim. uusiin eläimiin perheessä tai uusiin tilanteisiin ylipäätään. Kissa on epäsopeutuvainen.
Näin käy useille aikaisin vieroitetuille.
Kyllähän pentukodissakin kissat ovat ihmisten kanssa tekemisissä viikosta 8 viikkoon 12, se on tärkeää. Mutta vielä tärkeämpää on emän ja sisarusten turva riittävän pitkään. Kissa sopeutuu uuteen kotiin paljon paremmin kun on saanut asianmukaisen sosiaalistumisen.
Jos alaikäisenä "riistetty" pentusi palvoo sinua sen takia selitäpä tämä: Minulla on kaksi kissaa, muutin kotoani pois, jossa myös kissani äiti ja silloin isoäiti asuivat. Toinen kissani oli noin kaksi ja puoli vuotta ja toinen kahden vuoden kun muutimme keskenämme. Nämä kaksi palvoo minua, sekä pelkää vieraita ja kaikkea uutta. Pitäisikö palauttaa emolleen vielä hetkeksi? Näihin nimittäin sopii kaikki tuo mitä kirjoitit että kissassasi on liian aikaisin "riistämisen" vuoksi.
Eli oli ennen nää 8vko, niin meillä otettiin kissa siis 8 viikkoisena ja ihana kissa onkin!
Viihtyy sylissä, kenen tahansa, antaa silittää, kehrää ja on muutenkin todella kiltti, koskaan ei ole minuakaan raapinut.
Että ei se mein vanhaan rouvaan ainakaan oo mitenkään vaikuttanu. :)
Nyt tiedetään jo kissan kehitysvaiheista paljon enemmän, kuin joskus esim. 50-luvulla. Kissan luovutusikä on todellakin 12 viikkoa, siihen mennessä se on onnistunut sosiaalistumaan muihin kissoihin, oppinut emoltaan ja sisaruksiltaan miten käyttäydytään.
Tietty ei kaikki liian aikaisin luovutetut pennut saa käytöshäiriöitä, mutta suurin osa muualle kuseskelusta, puremisesta, raapimisesta, nilkkoihin hyökkäilystä yms johtuu juuri sinunlaistesi ihmisten "tiedoista" kissan luovutusiästä.
Tämä kaksivuotiaana vieroitettu pissii varmaan lattialle liian aikaisen erottamisen vuoksi? Hei haloo. Nykyään laitetaan kaikki liian aikaisen erottamisen piikkiin "kissani on pieni, johtuu liian aikaisesta erottamisesta" "poikakissani on tyttömäinen, johtuu liian aikaisesta erottamisesta" jne jne.. Kissat ovat yksilöitä vaikka miten kauan pitäisi emon kanssa, niistä tulee mitä perimä määrää, ei pari viikkoa.
2 kissaa joista toinen tuli tasan 12 viikkoisena, toinen 12,5 viikkoisena. Molemmat täysiä vitipäitä. Pissailivat vaatteiden päälle, hyökkivät jalkoihin kiinni, eivät antaneet rapsuttaa ja jos sattuivat antamaan, kohta oli ilman varoitusta kynnet kädessä kiinni..
2 kissaa, molemmat haettu kotiin 7,5 viikkoisina. Eipä voisi ihanempia katteja olla. Ovat todella ihmisrakkaita ja ovat kääntäneet monen "kissanvihaajan" kelkan.
Toinen noista normaaliin aikaan luovutetuista jouduttiin lopettamaan sillä elo sen kanssa oli sietämätöntä.
Yksi kissoista karkasi kiimoissaan ulos ja tuloksena siitä tuli 6 pentua. Luovutin kaikki pennut 8 viikkoisina. 7 pennun omistajiin pidän yhteyttä ja he kertoivat että kissansa ovat ihania, eikä käytöshäiriöitä ole ollut.
Näiden OMIEN kokemusten myötä olen tullut todella siihen tulokseen että otan seuraavankin kissani 8 viikkoisena.
Huono asia on että nämä rotukissojen kasvattajat eivät anna pentujaan ennen 12 viikkoa,piti ottaa norjalainen tai vastaava mutta tulimme siihen tulokseen ettei "iso" ole enää se "oma". Kyllä sen pitää olla vauva mistä kasvattaa ettei tule ongelmaa.
"Yksi kissoista karkasi kiimoissaan ulos ja tuloksena siitä tuli 6 pentua. Luovutin kaikki pennut 8 viikkoisina. 7 pennun omistajiin pidän yhteyttä ja he kertoivat että kissansa ovat ihania, eikä käytöshäiriöitä ole ollut."
Kuudelle pennulle löytyi seitsemän ottajaa, joihin kaikkiin pidät yhteyttä? Puhuisit nyt vähän lisää paskaa vielä niin kaikki olisi oikein mukavasti =D
Meille 3-viikkoisena tullut kissa ei oikein tiedä, miten kynsiä ja hampaita saa käyttää. Saatta iskeä ne kovastikin käteen kiinni, vaikka leikitetään lelulla. Kissa ei ole mitenkään erikoisen sosiaalinen tapaus, vaikka tulee kyllä toimeen muiden kissojen kanssa.
Meille 13-viikkoisena tullut kissa ei ole vielä tähän päivään mennessä (3 vuoden aikana) kertaakaan purrut eikä raapinut. Ei edes eläinlääkärissä, kehrää vain tyytyväisenä ja yrittää puskea eläinlääkärin kumoon. On hirmuisen sosiaalinen tapaus, tulee heti toimeen kaikkien näkemiensä kissojen kanssa eikä painele sängyn alle piiloon kun ovikello soi.
Anoppilaan tuli pari vuotta sitten kaksi pentua viisiviikkoisina. Toinen pentu, joka jäi anopille, on nykyään jo hyvin näyttävä uros (leikattu), mutta arka kuin mikä. Eipä tarvitse kuin hiljaa napsauttaa sormia ja kissa hyppää monta metriä taaksepäin. Tämän kissan siskosta en tiedä, en ole niin montaa kertaa tavannut.
Kissahan ei ole koira - ei millään tapaa. Siksi pitäisi ymmärtää, ettei kaikkia eläimiä voi luovuttaa samaan kotiin saman ikäisinä. Koiran voi luovuttaa 8-viikkoisena, mutta kissa vaatii vähintään sen 12 viikkoa emon ja sisarusten luona.
Sano sinä tai Kitten mitä sanotte, minä uskon mieluummin tutkijoita ja kissapsykologeja.
Niin, ja se että kissanpentu ei enää käy emon nisillä ei todellakaan tarkoita sitä, että kissa on valmis lähtemään uuteen kotiin.
8 viikkoinen pentu on ihan eri asia kuin esim mainitsemasi 3 viikkoinen!! En itsekään olisi niin typerä, että ottaisin 3-5 viikkoisen pennun.
Miksipä otit noin nuoren kissan? Olisithan voinut noutaa kissanpentusi vasta 12 viikkoisena?! Ja nyt tulee yleisin selitys:"no kun se myyjä olis lopettanut sen jos en olisi ottanut.." siinä vasta oiva selitys.
Tuohon koira kommenttiisi sen verran että koiran saa luovuttaa jo 7 viikkoisena..
Ja enemmän kuin pennun luovutsikä, sen käyttäytymiseen vaikuttaa sen käsittely ja totuttaminen erilaisiin asioihin.
Esim. jos 12 viikkoisena luovutettua kissaa ei totuta vaikka imuriin autoiluun ym. niitä se myös 99%:sti pelkää.
Liian monta kertaa laitetaan kaikki kissan käyttäymishäiriöt liian aikaisen vieroittamisen piikkiin.
Usko rauhassa kissapsykologeja ja muita alan ammattilaisia, minä uskon omaan kokemukseeni ja edelleen otan tulevat kissani 8 viikkoisena.
..on aina se mitä ennemmin uskoo, ainakin minä. Kissapsykologit ja "asiantuntijat" saavat rauhassa kirjoitella hyviä neuvojaan. Ja ihmiset saavat rauhassa uskoa jos haluavat. Ei niitä kissoja kuitenkaan kirjan kanssa pidä kasvattaa niinkuin tällaiset ihmiset sitten varmaan tekevät. Ja todellakin kaikki erilaisuus on muka heti liian varhaisen luovutusiän syytä, eivätkö ihmiset voi ymmärtää että kaikki kissat ovat yksilöitä, niillä on luonnostaan erilaiset luonteet ja rakenne, sekä riippuu paljon myös ihmisistä ympärillä. Olipa meilläkin se viisiviikkoinen kissa joka maalta tuotiin, se ensimmäinen, joka todellakin olisi lopetettu. Se oli maalaiskissan ei-toivottu pentue missä se oli. Mutta siitä nyt on parikymmentä vuotta. Lieneekö sen itsepäinen, omalaatuinen ihana luonne ollut syytä liian aikaisesta luovutuksesta näiden ihmisten mielestä? Kumma kyllä nämä ominaisuudet periytyvät edelleen tämän suvun kissoille. Vieressäni katselee kolme ja puolivuotias kissa, joka on ensimmäisen kissamme lapsenlapsenlapsi, joka on luonteeltaan paljonkin samanlainen kuin tämä "liian aikaisin vieroitettu" kissa, mutta tämä vieressäni oleva vieroitettiin emostaan vuosi sitten ja edelleen näkee tätä melkein viikottain.
Jos ketään tuota ymmärsi. Ensimmäinenkään kissamme ei siis ollut mitenkään "luonnevikainen" eikä häijy eikä ainakaan arka, joten niitä ei liian nuoresta iästä jäänyt mutta kai se erittäin omalaatuinen itsepäinen luonne olisi jonkun mielestä siitä johtuvaa että se erotettiin nuorena emostaan? Ja nähtävästi tällainenkin periytyy...
Joku järkevä kirjoitti aiemmin : "Vai edelleenkö peset pyykkisi käsin? Syöt läskisoosia joka päivä, kun mummo vuonna yks ja kaks sanoi, että se on terveellistä?"
Jos mummo sanoo että läskisoosi on terveellistä, en syö sitä. Jos itse totean että se on terveellistä niin tietysti syön. Tässäkin se ero etten usko mitä muut sanovat vaan sen mitä kokemus näyttää.
Siksipä otin 3-viikkoisen pennun, ettei Lakulla ollut emoa. Emo oli hylännyt sen puuliiterin vinttiin, josta me loppujen lopuksi sen sitten löysimme (nälkiintyneenä, painoa pienellä oli noin 150 grammaa mikä ei todellakaan ole normaalipaino tuon ikäiselle pennulle). Anoppilaan 5-viikkoiset pennut tulivat siksi, ettei emolla riittänyt maito niiden ruokkimiseen ja emo oli vähällä tappaa pentunsa. Jospa olisit valistamatta, kun et mistään mitään tiedä.
Lakua on pienestä pitäen (ihan siitä 3-viikkoisesta asti) totutettu imuriin, mutta pelkää sitä edelleen. Autoilua sen sijaan rakastaa.
Peku oli autossa ensimmäistä kertaa kun toimme sen kotiin (13-viikkoisena) ja rakastaa autoilua ihan yhtä paljon kuin Lakukin.
Edelleen laitan monet käyttäytymishäiriöt liian varhaisen luovuttamisen piikkiin, koska on ihan todistettavaa, että liian varhainen luovutus aiheuttaa mm. aggressiivisuutta, sisäsiisteysongelmia ja villan yms. tekstiilien imeskelyä.
Onko sinulla esittää tutkimustulos siitä, että kissanpennun voi surutta luovuttaa 8 viikon ikäisenä - tai jopa nuorempana? Epäilenpä vahvasti.
Minulla ainakin on näyttöä että sen voi luovuttaa.. *laskee* noin kymmenen kissan kohdalta näin pikaisesti laskemalla, kun omia emon kanssa jätettyjä ei lasketa mutta kaikki tapaukset jotka tiedän tähän hätään.
On eläinrääkkäystä antaa kissan saada pennut joka vuosi tai jopa kaksi kertaa vuodessa jatkuvasti? Ja kun sanot, että et teetä kissalla pentuja, vaan niitä tulee kun on tullakseen, niin ilmeisesti päästät leikkaamattoman kissasi mökillä juoksentelemaan ilman valvontaa... Todella vastuutonta kissanpitoa!
mikä kissalleen on parasta. Älä sinä tule neuvomaan mikä minun kissalleni on parasta kun et koko kissaa ole nähnytkään. Minä kyllä tunnen kissani ja tiedän mitä sen sopii antaa tehdä ja mitä ei. Onnellisia ovat kissamme olleet vaikka miten monen mielestä kuinka huono omistaja olisin. Pitäkää mielipiteenne, tänne ei tarvitse tulla haukkumaan. Jollei asiallista asiaa ole niin ole hiljaa.
eläinsuojelulaeista mitään.
jotta voi asiansa siitä vääntää, turha tuollaisille koittaa mitään kirjoittaa. Kaikki kuitenkin väännetään joksikin muuksi ja keksitään omaa tarinaa jatkoksi. Turha tätä on jatkaa.
Rikot lakia.
Jos se sinulle jotain tyydytystä suo että saat niin ajatella. Minä teen niinkuin kissalleni/kissoilleni on parasta, ja ne ovat erittäin onnellisia.
Pyysin tutkimustulosta, en näyttöä sinulta =P Kyllähän sinä _haluat_uskoa_ että teet oikein, mutta kun siihen ei nyt täällä tunnu kovin moni muu uskovan. Yksinäinen olo?
Minusta tuo sinun kantasi ja siihen lukeutuvat mielipiteet ovat kaikki täysin typeriä. Tuollainen tieteen valjastaminen omiin voimavaroihin (älykkyyteesi) on aika uskaliasta, varsinkin kaltaiseltasi ihmiseltä. Tosiasiahan on, että kissaa ei tulisi luovuttaa alle 12-viikkoisena ja sen sinä tiedät. Se on tosiasia, fakta. Fakta taas on sellainen asia, joka on todeksi tunnustettu tieto sellaisten ihmisten puolesta, joita enemmän tai vähemmän voi kutsua asiantuntijoiksi. Faktaa on esim. se, että ihmisellä tulisi olla neljä raajaa tai että talvi tulee syksyn jälkeen ja että on yleensäkin olemassa vuodenajat. Nuo kaikki ovat siis faktoja, mukaan lukien se, että kissa tulisi aikaisintaan luovuttaa 12-viikon iässä. Sinun mielipiteesi ei ole fakta, vaan se on MIELIPIDE. Mielipide faktaa vastaan on mielestäni todella typerää. Se on yhtä typerää kuin väittää, että ei ole vuodenaikoja.
Se, että on sääntö erottaa kissa emostaan 12-viikon iässä aikaisintaan, on paljon muutakin kuin mainitsemiesi "asiantuntijoiden" ja "kissapsykologien" tutkimuksien lopputulos. Sen lisäksi se on TIEDETTÄ. Tiede taas on sellainen asia, joka saattaisi olla monimutkaista kaltaisellesi pulliaiselle, mutta sujuvasti teet siitä hyvinkin yksinkertaista; koska kissasi voi hyvin, kissan voi erottaa emostaan vaikka 8-viikkoisena. Jos kykenisit ajattelemaan asioita monelta eri kantilta, tietäisit, että asia ei ole aivan näin yksinkertainen.
Kun puhutaan ihmisestä tai eläimestä, sanotaan nyt vaikka kissasta, puhutaan aina hyvin kompleksisesta kokonaisuudesta. Kuten myös ihmisellä, myös kissalla on elintoimintojen lisäksi luonne, persoona, mieli, äly ja ajatusmaailma, jopa tunteet. Nämä kaikki ovat abstrakteja käsitteitä tieteessä, siis hyvin hankalia määriteltäviä, mutta tosiasioita kuitenkin. Nämä ovat ne kokonaisuuden osat, joihin liian aikaisin emosta erottaminen vaikuttaa. Se, mitä aikaisin vieroittaminen saa lopulta aikaan, on niin monen asian summa, että ei voida sanoa yhtä asiaa, mikä on tälläisessä nuorena luovutetussa kissassa vialla. Annan esimerkin ihmisestä: olen alkoholistiperheestä. Lyön vetoa, ettet sitä osaisi minusta sanoa vaikka olisit tuntenut minut vuosia. Se vahinko, mitä toisen vanhempani alkoholismi on saanut aikaiseksi, menee paljon syvemmälle kuin mitä päälle annan ymmärtää. Olen täysin normaali, ainoastaan tunne-elämässä minulla on itseni kanssa vaikeuksia ja nimenomaan itseni kanssa. Ainoastaan tunne-elämässä. Tunne-elämässä, joka vaikuttaa kaikkiin tekemisiimme muussa elämässä. Niin. Se, että olen sairaasta perheestä, vaikuttaa kokonaisvaltaisesti siihen mitä olen ja mitä koen olevani. Toinen esimerkki: serkkuni on raiskattu hänen ollessaan vielä lapsi. Hän on täysin normaali ja kaikki muu hänen elämässään on normaalia tuota yhtä vahinkoa lukuunottamatta. Joku voisi sanoa hänen toipuneen täysivaltaisesti tuosta ikävästä tapauksesta, mutta traumoista ei toivuta, niiden kanssa opitaan elämään. Se, että kissa erotetaan emostaan alle 12-viikkoisena, jopa 8-viikkoisena, aiheuttaa kissalle trauman. Trauma taas jää kaiken muun kasvun ja kehityksen pohjaksi ja määrää kaiken kissan mielessä ja kehityksessä tapahtuvat muutokset. Sinä et ehkä näe kissassasi mitään vikaa, mutta et sinä näkisi minussakaan. Etkä serkussanikaan. Sinustakin olisi ehkä väärin, jos joku sanoisi, ettei esimerkiksi serkussani ole mitään vikaa, eikö? Meistä on väärin, että sinä väität kissojesi poikkeuksetta olevan täysin kunnossa ja että näillä perustein kaikki kissat voidaan erottaa emostaan alle 12-viikkoisina. Se ei ole totta. Totta ei ole sekään, ettei pedofilia vaikuta kehittyvään ihmiseen tai jätä jälkeään. Se, että jotakin ei näe, ei tarkoita sitä, ettei jotakin ole olemassa.
Mikäli 8-viikkoinen kissa on koko ajan ollut ihmisten seurassa, tottakai se on jo tottunut ihmisiin. Mutta onko se tottunut omiin sisaruksiinsa, ts. muihin kissoihin? Etsiikö se vielä paikkaansa kissojen hierarkiassa, onko sille jo selvää onko sen oma luonne alistuva vai dominoiva?
Otin kissan 80-luvun lopulla, ilmeisesti liian nuoren koosta päätellen. Se hyökkäili kimppuuni (kaverin puutteessa), ja myöhemmin se alkoi vihata muita kissoja kuin ruttoa kun muutimme paikkaan jossa se sai olla ulkona ja tietenkin törmäsi naapureiden kissoihin aika ajoin.
Kun se sai pentuja, se ei ensialkuun ymmärtänyt tehdä niille mitään. Vasta kun tyrkytin pentuja sille se alkoi hoitaa niitä. Koskaan en kuullut sen kehräävän pennuilleen. Myöhemmin kun pennut olivat jotain 2 - 3 kk vanhoja, se alkoi oikein todenteolla vihata niitä, ja tätä kesti about 10 v kun olin niin pöljä etten tajunnut antaa sitä kissattomaan kotiin. Tulin itsekin kerran revityksi kun satuin väliin kun se huitaisi ex-pentuaan.
Meillä oli kissoja kotona kun olin lapsi, ja kaikki ne tuotiin meille pikkurääpäleenä. Luonteesta en osaa sanoa kun ne olivat kaikki enimmäkseen ulkona, joten en päässyt niitä koko ajan tarkkailemaan. Kaikki kuolivat 1 - 2 v vanhoina, kuka myrkkyyn, kuka auton alle. Se oli semmoista peliä silloin ennenvanhaan. Nykyään kuitenkin pidetään kissoja kenties täysin sisäkissana, ja ihmisen pitää pystyä olemaan sen kanssa ilman että tekemisen puutteeseen kyllästynyt kissa käy omistajansa kimppuun. Mikäli 12-viikkoinen kissa on jo oppinut että esim. purressa leuka pitää laittaa "lukkoon", mutta 8-viikkoinen kissa ei, niin mitäpä luulet kumman ihminen valitsee?
Ei se oli mikään tuulesta tempaistu juttu se että kissan pitäisi olla jo 12-viikkoinen. Ei sitä sääntöä ole vain kiusaksi keksitty. Mutta nykyäänkin kissaihmisinä itseään pitävät tomppelit tykkäävät että sellainen ihan pieni pennunrääpäle on niin lutunen, kun sillä on niin isot korvatkin että! Ja kotiinhan se pitää heti saada.
Onko teillä kissat jatkuvasti ulkona? Jos ovat, niin niistähän ehtisi tulla villikissoja 12-viikkoiseksi mennessä, joten ei mikään ihme sitten että annatte ne jo 8-viikkoisina pois. On niinkuin kiire saada kissat tottumaan ihmisiin, kun ne eivät sitä vielä ole?
Miksi yleensä teetätte pentuja vuodesta toiseen?
Tää on ihan yksilöllistä kissoilla kylläkin. En nyt muista, minkä ikäisenä toinen kissamme otettiin, mutta ensimmäinen oli 8 viikkoinen ja kummatkin ovat aivan mahtavia, kilttejä kissoja. :) Ei ole ollut mitään tuollaisia ongelmia, kuin sinulla. Meillä tää ensimmäinen kissa tuli vielä yksin, siis ettei ollut muita eläimiä meillä silloin.
Kun otimme toisen kissan, poikakissan, ei ollut niin minkäänlaista vaikeutta totuttaa heitä toisiinsa. Tottakai kissat kärhämöivät, mutta kavereita niistä tuli heti.
Tottakai se niin on useammilla kissoilla, että omaa reviiriä puolustetaan eli ajetaan toiset kissat pois sähisemällä ja tappelemalla, näin meidän kolli ainankin tekee.
Ja mikä ihme tuo lopussa oleva oli? Kissat heti pennusta ulos, vai? No kukaan täysjärkinen ei pistä pienenpientä pentua heti ulos.
Joopa joo, meilläkin ensimmäiset pentunsa saanut kissa ei osannut tehdä niille mitään, eikä alkuun hoitaakaan. Vaikkakin kyseinen kissa on varaemonsa (tätinsä joka kasvatti kissan pienestä saakka omien pentujensa joukossa) eli periaatteessa "äitinsä" kanssa kasvanut koko ikänsä, ja myöskin ollut mukana hoitamassa tätinsä pentuja. Sekä esimerkkinä muita kissoja "vihaavasta" kissasta, kaksi ja puolivuotiaana emostaan erotettu kissa hyväksyy vain sisarensa vierelleen, muut saavat tassusta murinan kera. Liian aikaisin erotettu???
Kissamme eivät sitäpaitsi ole ulkokissoja vaan joka hetken kanssamme, kuin myös pentunsa. Mistähän tullaisen kaivoit että ne olisivat ulkona?
Ei ollut tarkoitettu Millan viestiin vaan Eulaalian, väärinkäsitysten välttämiseksi :)
Arvelin joko Kittenin perhe pitäisi jotain navettakissaa tms. jotta pennut ovat heti syntymästä asti ulkona ja eivät ihmisten keskuudessa. Maalla kun ei pahemmin seurailla mitä ne kissat tekevät, sitten vasta aletaan miettiä että mihin ne pennut ängetään kun niitä yhtäkkiä tulla humpsahtaa.
Se kissa minkä minä otin 80-luvulla oli ilmeisesti saanut vapaasti kirmata pihalla emonsa kanssa, vaikka kyseessä olikin omakotitaloalue Helsingissä.
En minä mitään kaivanut vaan esitin mahdollisuuden, jonka nyt selvästi torjuit.
(Ihmisiä asuu edelleenkin vielä maaseudulla missä se kissanpito on vähän niin ja näin.)
Toki edelleenkin kiinnostaa että miksi teillä syntyy pentuja jatkuvasti?
Tottakai siinä aletaan pikkuhiljaa pennulle opettamaan ulkona käyntiä, muttei suoraan lasketa ulos. Voi sen jo pentuna päästää, meillä päästettiin kunhan pentu oli kunnolla kotiutunut ja tottunut.
Eikä pidä yleistää että kaikki maalaiset eivät välitä kissoistaan senkään vertaa. Harmillisen monessa paikassa kyllä on niin.
Ensinnäkin oikaisua: Kissamme ovat kaupunkilaiskissoja. Maalla ainoastaan mökillä. Pentuja tulee yleensä yhdet-kahdet vuodessa nykyiseltä emolta. Toiset kasvattavat rotukissoja, me jatkamme ihanaa maatiaiskissasukua näin.
..vielä tieto ettemme kyllä ole maalta eivätkä pennut ole ulkona kuin vasta uudessa perheessä koska ei tiedä mitä ihmiset kisuiltaan haluaa. Totuttavat sitten vapaaksi, hihnaan tai miten vain. Kaikki pennut kasvavat tiiviisti ihmisten ja emonsa sekä vieraampien vierailevien kissojen kanssa.
ei kyllä emonsa kanssa tiiviisti kasva, kun liian aikaisin luovutatte!
pentunsa ihan itse kuudesta viikosta eteenpäin. Pitääkö antaa emokissankin kärsiä kun isot pennut hyppivät niskaan?
Kysäisepä eläinsuojeluyhdistyksestä, kuinka usein kissan saa pennuttaa, luulenpa että yllätyt...
Emo vieroittaa kissat nisältä, muttei muuten! Niskaanyppely on leikkiä, ja emo siinä opettaa, miten saa käyttäytyä, näin pennut oppivat leikkimään satuttamatta ja tietävät rajat ja sosiaalistuvat paremmin.
kysellä miltään kaikkitietäviltä neropateilta yhtään mitään. Uskon mitä näen ja näin olen nähnyt asian sujuvan hyvin jo kauan aikaa ennen mitään turhia hömpötyksiä. Jokaisella mielipiteensä, minulla kokemukseni.
Kun tiedät jo vastauksen ja sen että teet väärin.
Lisää tuollaisia. Emot vierottavat ne kyllä muutenkin, ja ovat aiemmin kyllä opettaneet mitä opetettavaa on. Hohhoijaa tuollaisia..
ja tiedät sen itsekin.
ja tiedän sen itsekin.
jos niin haluat uskoa
Ja sen lisäksi rikot lakia.
"kasvattajana" et tiedä mitään eläinsuojelusta ja laeista? Aika vastuutonta hommaa.
Eläinrääkkäystä on pitää pennut liian pitkään emollaan. Se on minun mielipiteeni, sinulla saa vapaasti olla omaasi. Ja jos jotain juupas-eipäs leikkiä oikean ja väärän kanssa haluat käydä, käy yksinäsi.
Ja aivan tarpeeksi. Edelleen, jokaisella mielipiteensä, minulla omani.
"Mikäli 8-viikkoinen kissa on koko ajan ollut ihmisten seurassa, tottakai se on jo tottunut ihmisiin. Mutta onko se tottunut omiin sisaruksiinsa, ts. muihin kissoihin?"
Meille 8-viikkoisena tullut tyttö oli tottunut sisaruksiinsa, ei missään tapauksessa ikinä muihin kissoihin. Jos meille tulisi muita kissoja, se ei välttämättä yrittäisi tapella, vaan stressaisi koko ajan, pelkäisi, ei voisi olla normaalisti omalla alueellaan jne. (kokeiltu on).
"Otin kissan 80-luvun lopulla, ilmeisesti liian nuoren koosta päätellen. Se hyökkäili kimppuuni"
Meillä täysin sama juttu. Eihän se mitään satu, sellainen pieni eläin, mutta epämiellyttävää se on mennä kädet ja jalat verillä ihmisten ilmoille, kun luulevat joksikin itsemurhakandidaatiksi :) Eihän se ehtinyt tarkalleen oppia, mitä saa ja ei saa tehdä, kun niin aikaisin annettiin pois.
Kokemuksista voi puhua, eikä tuo laki tarkoita sitä, etteikö 8-viikkoinen kissa voisi olla täysin normaali ilman käytöshäiriöitä tai muita vastaavia ongelmia. Riski vain pienenee huomattavasti 12-viikkoisen kohdalla, ja jos oma kissani olisi saanut pentuja, ne olisivat lähteneet 12-viikkoisena. En viitsi riskiä tuollaisessa asiassa ottaa.
Hyvää kesänalkua kaikille kissoille ja omistajille ympäri maan :)
Tämä sen paljasti, ei kukaan voi olla noin tyhmä :DDD
Ja silti rikot niitä? Eipä mene hyvin, provo!
Eläinrääkkäystäkö pitää pennut liian pitkään emollaan? Ei muuten ole. Rääkätäänkö tässä mielestäsi emoa vai pentuja?
Oma kissani täyttää kuukauden kuluttua vuoden, ja on edelleen emon luona. Molemmat ovat hyväkuntoisia ja onnellisia kissoja, ei pienintäkään merkkiä rääkkäyksestä. Ja kissat saavat olla yhdessä kunnes jompi kumpi kuolee, eli toivon mukaan vielä pitkään.
Kyllä kissa pentunsa vierottaa, ja vastuu pentujen hoidosta siirtyy tietenkin osittain kasvattajalle. Kolme kuukautta pentujen kanssa ei todellakaan ole emolle mitään rääkkäystä.
on monia pentuja jätetty emolleen, en tarkoittanut sitä. Vaan sitä että jos kissa saa 5-6 pentua ei emokaan välttämättä tykkää jos nämä kaikki vielä 12 viikkoisina on kimpussa.
No mitäköhän se eläinsuojeluyhdistykselle kuuluu, kuinka monet penikat kissa vuodessa saa, jos niille kaikille löytyy vain kodit?! Onhan niitä kaikenmaailman suosituksia ja normeja maailma täynnä.. Miksei sitten kaupunkilaiskissoja saa pennuttaa usein, jos kuitenkin vapaana olevat leikkaamattomat kissat saavat luonnostaan jopa 3 pentuetta kesässä?? Jos se kerta on noin luonnollista, miksi sitä liikaa paapotaan..Maalaisjärkeä tähänki hommaan!
Eipä sitä maalaisjärkeä enää nähtävästi löydy. Nenät kiinni kirjoissa ja kaikenmaailman teksteissä kissoja nykyään kasvatetaan.
olet itse pitänyt kissasi pentuja???
Kiitokset teille kun edelleen ymmärrätte asian, täällä näyttää tätä osastoa olevan aivan liikaa joka ei mistään mitään tajua. Jatkakaa samaan malliin, hyvää jatkoa teille ja kisuillenne :)
En missään vaiheessa sanonut mitään, kerroin vain oman kokemukseni. :) Oikeaa tai väärää en tässä asiassa tiedä, mutta oman kokemukseni takia olen sitä mieltä, että ei sillä ole niin paljon väliä.
Ihmiset kun tykkäävät tuomita jostain mistä minä ja moni muu eivät ole todenneet olevan mitään haittaa. Kiitoksia siitä ettet ole niitä jotka ovat heti haukkumassa :)
Henk. koht. se että ihminen tuomitaan mielipiteidensä jne. vuoksi.
Itse pidän kissoja vapaina ulkona, josta minua on haukuttu täällä palstalla. En välitä kissoistani, olen laiska idiootti sun muuta. Alkaa savu nousemaan korvista, kun joku tulee sanomaan, mikä olisi parempaa kissalleni kun itse 10vuoden aikana olen sen kyllä itse havainnut. :P
Ikävä kyllä. Eiköhän omistaja itse tiedä parhaiten mikä kissalleen on parasta. Meilläkin sama kissasuku jossa kaikki ominaisuudet periytyvät lähes kaikille kisuillemme (tarkoittaa että tunnemme ne aikas hyvin). Ja sitten joku tulee kertomaan etten ymmärrä niistä mitään, rääkkään niitä ja rikon lakia ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta. No, jokatapauksessa.. Rapsutuksia kisullesi/kisuillesi. :)
Täysin samaa mieltä. Itsehän sitä kissansa "tuntee" :)
Itse kyllä rikon lakia, mutta jos se on kissalleni parasta niin.. Sittenhän minä teen niin kun siitä ei kenellekään haittaa ole. :)
Rapsutuksia sinne teidänkin kisuille ja hyviä jatkoja. :P
Mutta tälläkin palstalla näitä kiihkoilijoita on.
Tietysti itsekin ottaisin 12 viikkoisen kissan jos olisin vakuuttunut siitä että se todellakin eliminoisi kaikki vaivat ja muut pois.
Mutta olen todella ITSE nähnyt millainen ero on 8 viikkoisena ja 12 viikkoisena luovutetuilla kissoilla ollut.
Edelleen otan siis kissani 8 viikkoisina. Sitä nuorempia en ottaisi vapaaehtoisesti..
Mutta jokainen olkoon sitä mieltä mitä on.
Minulle on pääasia, että omat kissani voivat ja käyttäytyvät hyvin ja ovat terveitä.
tämän nimimerkin kirjoitukset ovat, niin hyvin niistä läpi näkee mikä on kirjoittajan tarkoitus.
Kissan ei ole tarkoitus palvoa omistajaansa - koira tekee niin, kissa ei. Kissa ei koskaan esim. alistu omistajalleen - koira tekee niinkin, kissa ei. Koiranpennut luovutetaan aikaisemmin juuri syystä, että siten ne leimautuvat omistajaansa ja pitävät häntä lauman johtajana.
Luonnossa kissat eivät vieroita 6 viikkoisia pentuja kokonaan vaan tutkimusten mukaan vasta n. 15 viikon iässä. Silloin ne ovat oppineet kaiken sen mitä ne itsenäiseen elämiseen tarvitsevat - kissa on edelleenkin hyvin itsenäinen eläin. Imetyksen lopettaminen ei ole vieroitusta yksistään, eikä se tarkoita että pentu olisi valmis luovutettavaksi. Meillä jotkut emot antavat pentujen imeä "huvituttia" vielä luovutukseen saakka vaikkei maitoa ole erittynyt enää viikkoihin.
Ihme ja kumma, ettei meillä ole ollut ongelmia vaikka osa pennuista jätetään kotiin ja ne ovat emonsa kanssa siis myöskin vieroituksen jälkeen. Jos ne hyppivät emon niskaan, se kurittaa niitä omalla tavallaan ja opettaa näin niille käyttäytymissääntöjä (näitä ei ihminen kissalle voi opettaa koskaan samalla tavalla). Samoin leikkiminen sisarusten kanssa opettaa niille, miten kovaa voi purra tai raapia. Tämä on kissojen sosiaalistamista, ei ole tarkoituskaan opettaa niille ihmisten tapoja.
Meillä ei ole koskaan ollut myöskään käytösongelmia vaikka kaikki on luovutettu "vasta" 12 viikkoisina tai myöhemmin. Ei käsiin tai jalkoihin hyökkäämisiä, ei pissaamista vääriin paikkoihin, ei minkään huonekalujen repimistä, ei verhoihin kiipeämistä - kumma juttu, eikö vain. Vaikka ainuttakaan pentua ei ole luovutettu 8 viikon iässä.
Yksi syy tuohon ikärajaan on myöskin se, että silloin pennut on rokotettu vähintään kaksi kertaa. Ilmeisesti maatiaisia ei sinun mielestäsi tarvitsekaan rokottaa. Eipä ole ihme, että maatiaisia ei arvosteta riittävästi kun vielä tänä päivänäkin tuollaista asennetta löytyy. Minulle maatiaiset ja rotukissat ovat yhtä arvokkaita ja ansaitsevat molemmat saman kohtelun ja hoidon. Meillä ei esim. naarailla teetetä kuin max. 3 pentuetta (pentue/vuosi enintään) ja sen jälkeen ne leikataan.
Selvennykseksi; kasvatan rotukissoja.
Ensinnäkin, jokainen kissa, rotuun, turkkiin, ulkonäköön, luonteeseen katsomatta on samanarvoinen. Ja meilläkin on useampi pentu jätetty emonsa kanssa, ei muuten olisi tätä pitkää sukua, tietenkään. Hyvä jos olet tuollaiset tiedot jostain löytänyt, se on sinun mielipiteesi ja tapasi. Siitä vain pidät sen. En yritä provosoida, pahoittelen jos se sinusta siltä näyttää.
tietoa löytyy kun viitsii etsiä - netti on siitä hyvä ja nopea väline. Kokemustakin löytyy noin 40 vuoden verran kissoista ylipäätään ja rotukissoista yli 20 vuoden verran. Joten tässä on sekä tietoa että kokemusta, ei pelkästään omaa mielipidettä (sehän ei tunnetusti vielä riitä olemaan faktaa).
kaikille, mielipiteestä riippumatta. Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Tämä "keskustelu" meni sellaiseksi että lienee turha jatkaa. Tutuksi tullut lause, jokaisella mielipiteensä ja kokemuksensa, minulla omani. Niistä pidän kiinni, jokainen pitäköön omastaan.
Laitoin sähköpostia SEY:lle ja linkin tähän keskusteluun, toivottavasti reagoivat jotenkin.
Ei voi muuta sano kuin NO HUHHUH ! On ihmisillä otsaa ja idioottimaisuutta vaikka muille jakaa.
Eiköhän tämä ollut kuitenkin loppujen lopuksi mielipidepalsta. Kenenkään mielipiteet tuskin SEY:tä kiinnostaa..
Toiminta. Toimit mielipiteidesi mukaisesti, eli luovutat penntu KUUKAUDEN liian aikaisin ja annat leikkaamattoman kissan juosta ilman valvontaa ja saada pentuja monta kertaa vuodessa.
Kissa ei saa pentuja monta kertaa vuodessa. Enkä ole sanonut kuinka usein mökillä käymme, etkä tiedä minkälainen mökkimme on, etkä tiedä minkälainen kissamme on joten älä tule neuvomaan. Jos tarinaa haluat keksiä omasta päästäsi niin ala kirjailijaksi.
että kissa saa parit pennut vuodessa:
En teetä
Kirjoittanut: Kitten 1.5.2005 klo 18.43
Emolla mitään. Pennut tulevat kun on tullakseen. Hyvä väli ehtii tulemaan jos sattuu saamaan pari kertaa vuodessa. Ei kyllä usein tapahdu. Ja enköhän kissani tunne kuitenkin sinua paremmin. Mene niiden kirjojesi pariin. Hyviä lukuhetkiä.
Luepa vähän tarkemmin. Kirjoitin jos se "sattuu" saamaan pari kertaa vuodessa, en sanonut että se saisi pentuja edes joka vuosi.
Ja löytyi tämä viestisi:
"Ei maalta
Kirjoittanut: Kitten 1.5.2005 klo 17.23
Ensinnäkin oikaisua: Kissamme ovat kaupunkilaiskissoja. Maalla ainoastaan mökillä. Pentuja tulee yleensä yhdet-kahdet vuodessa nykyiseltä emolta. Toiset kasvattavat rotukissoja, me jatkamme ihanaa maatiaiskissasukua näin."
Toisessa viestissäsi sanot, että on hyvä väli, jos tulee kahdet pennut vuodessa, ja tässä sanot, että yleensä yhdet tai kahdet pennut/vuosi, se on liian paljon.
Yhdet vuodessa tuskin ovat liikaa, tuossa on vähän ajatusvirhettä, anteeksi. Pentuja ei ole joka vuosi, emoja on useampi kuin yksi joten pentueitakin tulee tietysti enemmän. Kahdet on joskus vuodessa, mutta kissa on erittäin terve, ei ole tehnyt huonoa pennut. Tunnen kyllä kissamme, joillekin kissoille tietysti se tekee huonoa. En jaksa enää ajatuksella kirjoittaa, kun ne ymmärretään joka tapauksessa väärin.
Kahdet pentueet kolmessa vuodessa on se kissan kannalta paras väli.
..vaihteeksi taas. Edelleen tiedän itse mille kissalleni sopii antaa pentuja tulla useammin ja mille harvemmin. Kiitos tiedoistasi joilla en tee yhtään mitään. Omistaja kissansa tuntee.
Tietoa.
Minä olen työssäni tullut siihen tulokseen, että kirjatieto on täysin yliarvostettua (kaikkihan tietävät, että kun kirjoitetaan kirja sydänkirurgiasta tai kissanhoidosta, ei niillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, sillä eihän kirjoittajilla ole kokemusta, he vain keksivät kaiken omasta päästään). Kyllä lääkäri itse tietää mikä on potilaalle parasta. Aionkin ehdottaa, että lääketieteellisessä kiellettäisiin kirjojen lukeminen ja keskityttäisiin vain potilaiden hoitoon, siinähän se kokemus ja tieto kasvaa kun itse pääsee suoraan hommiin. Kirjatiedolla ei ole mitään arvoa millään alalla.
tästä esimerkki, siis kirjatiedosta. Nimiä mainitsematta, koska henkilöllä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä ja hänet tuntee jokunen täälläkin kirjoittavista.
Vuosikymmenien kasvatuskokemuksella ja tietoja ylös kirjaamalla, on tämä henkilö kirjoittanut kissan hoito-oppaan. Tällä henkilöllä on myöskin koulutus homeopatiaan ja toimii eläinten homeopaattina (myöskin ihmisten). On tutkinut kissan ruokintaa ja suosittaa " ei-teollista" ruokaa.
Sinäkö väität, että kirjatieto tässä tapauksessa on väärää ja sinun kokemuksesi on faktaa?
Ikävä kyllä olen eri mieltä siitä, että omistaja kissansa tuntee ja tietää mikä sille on parasta. Aika monien mielestä rokottaminen ei ole tarpeellista, madotuksia ei tarvitse tehdä, kala on kissan ravintoa ja vapaus ainoa oikea tapa pitää kissoja. Kaikki nämä vain koska näin on tehty aina ennekin.
Haluan esittää kysymyksen. Jatkat mielestäsi maatiaissukua, miten naaraasi saavat itsensä tiineiksi elleivät ne liiku vapaina. Onko sinulla kolli kotonasi? ja astuuko se myöskin tyttärensä? Jos näin tapahtuu, niin onko se mielestäsi järkevää, vai kuvitteletko, että kyllä naaras tietää mille kollille se antautuu - eihän se nyt sukulaistaan;)
Tavallaan meillä on kolli kotona, niinkuin ajat sitten kolleja juoksi pihalla. Tämän samaisen kollin ei tietenkään anneta tyttäriensä kanssa saada pentuja. Ja tyttökissamme on erittäin harvoin ulkona joten pentujakaan ei tietenkään yhdellä ja samalla ole aivan koko aikaa. Lisäksi kissamme ovat harvoin mökillä käydessämme ulkona, jossa liikkuu kolleja. Vaikka eihän asia sinulle kuulu.
asiaa paljon enemmän, silkkaa provoa koko kirjoittelu. Jos pentuja tulee eri naaraille mutta tyttärelle ei, niin aika omituista on jos kissat eivät silti ole vapaana ulkona kuten kerroit (ei naaraat mutta kollit kyllä), miten ne onnistuvat saamaan pentuja yhdessä? Sotkeudut omiin juttuihisi melkoisen syvälle ja kun joku sen paljastaa alat kiukuttelemaan "mitä se sulle kuuluu", tyypillistä provoilijoille;)
Kolli kulki pihalla, narttu teki sen kanssa pentuja. Kolli katosi, tuli uusi tilalle. Tyttäret eivät juokse samalla pihalla isäkollin kanssa, toinen emoista tuli muualta, samasta kissasuvusta, joten ei ole kyseisen kollin tytär.
pystyi astumaan sen naaraan kun ne ei kulje siellä ulkona (sinä itse näin sanoit)? Mistä sinä varmasti voit tietää kuka kolli sen yhden naaraan astui ja että se on varmasti sen tyttären isä? Ei kait se sentään käyntikorttia jälkeensä jättänyt;)
Naaras antaa useammankin uroksen astua kiimassa itsensä, joten pennuilla voi olla eri isät - mikäli tietysti niitä kolleja on useita paikalla.
Vain sisällä kasvatettuna/astutettuna ja tasan tietäen millä kollilla naaras on astutettu, voit varmasti sanoa pentujen isän. Se, että pihallanne pyörii yksi kolli, ei vielä kerro, että juuri se on astunut ja ettei muita ole päässyt osille.
Onko teillä eri pihat tyttärille, vai lasketaanko ne tyttäret ulos vain silloin kun pihalla kulkee jokin toinen kolli. Tästähän alkaa kehittyä jo melkoinen satutuokio;)
Ensinnäkään tyttäret eivät asu äitinsä kanssa samassa talossa. Asuvat kanssani kerrostalossa. Vaikkei asia sinulle kuulu.
Kyseinen kissa ja kolli.. Kissa ei mene ulos kuin omistajan kanssa, pysyy vierellä ja tulee sisään kun omistajakin. Kolli on rohkea ja myös siinä meidän kanssamme, eiköhän sen näe jos kissat jotain touhuavat ja eiköhän se ole itsestään selvyys silloin kuka on isä. Seuraavaksi kai valitat kun annamme näin tapahtua. Joten jätä valittamatta vain.
ole sinullekin tarpeeksi selitetty. Joten voit lopettaa. Mene jakelemaan hyviä kommenttejasi muualle, tämä keskustelu loppuu tähän.
johan näiden satujen pitäisi kaikille kertoa missä mennään. Minun puolestani tämä voi jäädä tähän, "helmiä sioille" ei viitsi edes jaella;) ...että omistaja oikein vie naaraan ulos kollille astuttavaksi ja se osuu sopivasti paikalle ja rohkeana tekee temput siinä omistajan seisoskellessa vierellä, voi elämän kevät sentään...ala kirjailijaksi.
Että sinunlaisesi uskoo mitään, rouva täydellinen. Onhan tässä tullut selväksi mikä sinäkin olet ja kun sinun tekstejäsi ympäri palstoja katsoo ymmärtää kyllä mikseivät kissasi ole valmiita kahdeksanviikkoisina.. Ihme jos ovat ollenkaan. Kuten sanottu tiedän kyllä kissani varmasti paremmin kuin sinä.
..todettakoon että tälläkin hetkellä vieressäni istuu kissa jonka tällainen nartun omistajan vieressä pysyvä vieras kolli on tehnyt paksuksi. Narttu oli jopa vajaan kolmen metrin pituisessa hihnassa. Huvittavaa mutta totta. Voisihan siitäkin toki jonkun kirjan kirjoittaa. Hyvää jatkoa kissoillesi.
Kun tiedän, että vain provoat, mutta nyt kyllä alkaa tuntua, ettet tiedä eläimistä yhtään mitään. Koiraa EI SAA LUOVUTTAA alle 8-viikkoisena, eikä kissaa alle 12-viikkoisena. Onko sinulla jokin taipumus kapinointiin vai ihan huviksesiko otat niitä riskejä, että kissan sosialistumisvaihe jää vajaaksi ja siitä tulee arka? Tai että se pureskelee ja raapii "vääriä paikkoja" kun et ole antanut emon opettaa sille rauhassa "mikä on oikein ja mikä väärin"? Aivan uskomatonta tuo sinun puheesi. Sinuna leikkauttaisin hyvin nopeasti kissasi, ettei noita liian aikaisin vieroitettuja pentuja tulisi yhtään lisää.
Jos tämä todella on sinun mielipiteesi, miksi sinun pitää tulla tänne siitä puhumaan, kun varmaankin tiesit täällä käyvien reaktion asiaan? Tietoisesti haluat todella provota?
Halusin nyt vaan sanoa sellaista tässä, vaikket miulle mitään puhunutkaan, että jos hänellä on 20vuoden kokemus näistä asioista, luulis jo tietävän että mikä on hyväks kissalle.
Siis jos tämä ei provoilua ole.
Itsekin kissat ottanut 8 viikkoisina.
..kohta 22 vuoden :) En välitä muiden kaikkitietävien mielipiteistä. Riittää kun näen onnellisia, hyvinvoivia, juttelevia, leikkiviä ja ennenkaikkea terveitä kissoja ympärilläni =)Ja tiedän että vaikka miten väärässä olisin muiden mielestä tässä tulos, temmeltävät iloiset kisut ympärillä :)
Koiran saa lain mukaan luovuttaa 7 viikkoisena! Käy vaikka kennelliiton sivuilta kysymässä.
Anteeksi sitten tuosta koiran luovutusiän väärästä tiedosta, joka minulla oli. Saatoin ilmaista asian hiukan turhan voimakkaasti. Ei ollut tarkoitus aiheuttaa muissa ärsyyntymistä sen vuoksi :)
"..kohta 22 vuoden :)"
Hienoa, että sinulla on kokemusta asiasta. En varmaankaan väittänyt muuta :) Mutta vaikka 50 vuoden aikanakaan ei sattuisi kohdalle yhtään sellaista kissaa, joka on luovutettu 8-viikkoisena ja saanut sen seurauksena käytöshäiriöitä, ei se varmaankaan tarkoita sitä, etteikö riski aina olisi olemassa?
"En välitä muiden kaikkitietävien mielipiteistä."
Etkö sitten pidä itseäsi kaikkitietävänä? Viestiesi perusteella tulee ainakin minulle sellainen olo, ettet edes halua ottaa muilta/muualta tietoa vastaan, joten olet sitten kai itsekin tällainen "kaikkitietävä"?
Itse en todellakaan ole mikään kaikkitietävä. Puhun kokemuksesta. Kissani tuli 8-viikkoisena meille ja on jäänyt äidin opetuksista paitsi. Sen kaksi siskoa, jotka jättivät synnyinkotinsa vasta ½ vuoden iässä, olivat täysin sosialisoituneita, terveitä kissanpentuja. Mistäköhän muusta tämä voisi mahdollisesti johtua, kuin liian aikaisesta luovutuksesta? :)
Tuosta kokemuksesta laitoinkin jo Kittenille itselleen vastauksen.
Todella provoamiselta kyllä tuntuvat aika lailla hänen viestinsä, enkä tosiaan tiedä, miksi jatkoin viestittelyä :) Välillä vain harmittaa, kun toisten mielipiteet pitää "lytätä" niin voimakkaasti ilman keskustelua.
Ja kiitokset sinulle, harvinaislaatuinen ihminen siitä, että vaikka sinulla on eri mielipide, kuin itselläni, osaat ilmaista sen ilman tällaista "provoilu-asennetta" :)
En minäkään oikein ole sen kannalla, että pentuja maailmaan tuodaan koko ajan, jos samalla kissalla niin tehtäisiin. :)
Juu, miusta on tosiaan mukava jutella, huom jutella, mielipiteistä, mutta tuota provosointia ja lyttäystä en suvaitse, alkaa vaan ärsyttää ja mielipiteiden vaihto muuttuu "kinasteluksi". :) Täällä palstalla näkee liikaakin sellaista.
Kyllä se niin on, että jokaisen pitää ajatella sitä kissansa parasta. Miun mielipide on se, että omistaja sen parhaiten tietää, jos kokemusta paljonkin.
Voisin sanoa, että nyt, kun meidän molempien mielipiteet ovat tulleet julki, varmaankin kaikista paras vaihtoehto olisi leikkauttaa narttukissat ja mikäli pentuja haluaa, ehkä kahden-kolmen pentueen jälkeen. Kotikissojen pentuja näkee niin usein annettavan pois "tai sitten saavat halosta" -mentaliteetilla, joten luulisin, että pentuja kyllä vielä on saatavilla, vaikka muutamat narttukissojen omistajat enemmän leikkauttaisivat kissansa.
Kiitokset sinulle mahtavasta keskustelusta :) Ja sen verran yhdyn mielipiteeseesi, että oman kissan parhaasta tässä kuitenkin on kyse.
Itse en pidä ajatuksesta, että pentuja "tehtaillaan". Omalle kissalleni voisin yhdet pennut teettää, mutta en sen enempää, ainakaan heti.
Itse en ole Kittenin kirjoituksista oikein saanut selvää, että miten usein ja millä kissoilla ja kolleilla näitä pentuja tehdään, jotenkin ympäripyöreitä vastauksia.
Oma mielipiteeni on lähinnä se, että jos kissalle on paras olla annettu pois vasta 12viikkoisena, niin toki niin tekisin/teen. Itselläni nyt vain on erilaisia kokemuksia, mutten haluaisi vaarantaa kissoja, koska ei noista pennuista niin paljon ole kuitenkaan kokemusta karttunut.
Kiitoksia samaten sinne. :) Jotain järkevääkin keskustelua näkyy.
taitaa itse provo olla tyytyväinen, kun näin paljon julkisuutta nyt saa. =D kiva tietää, että olet hyvin perillä asioista kun tiesit keksiä noin hyvän provon. ;)
Niitä ihmisiä jotka nostaa tällaisen haloon vain sellaisesta viestistä mistä tämäkin lähti. Kerroin vain että "eiköhän omistajansa valinnut kissa ole onnellinen" koska tällaisia omistajan valintoja on nähnyt monen pennun osalta. Mutta tämä typerä kinasteluviestiketju lähti vain siitä kommentista että kannattaa ottaa kahdeksanviikkoisena. Tämän olen hyväksi havainnut pitkän kokemuksen saattelemana. Jokainen olkoon mitä mieltä haluaa. Minun mielipiteeni on se, siitä on turha tulla syyttelemään.
Ethan sina mitaan seuraa huvittuneena, ainakaan sivusta. Laskin, etta reilut 40 viestia sinulta...
Etten asioita kommentoisi. Pitäähän minun oikaista asiat joita ihmiset tarinoivat omasta päästään.
Voisitko vastata minullekin jotain, kun tarinoin omasta päästäni ilmeisesti minäkin? Kiinnostaa kuulla kantasi.
Tuo on taas sitä tietoa / uskoa jossa monet ovat, ja saavat ollakin. Mitäpä siihen sanomaan. Mutta kun tullaan väittämään että kaupungissa, omakotitalossa sisällä rakkaudella ja läheisyydellä kasvatetut kissat ovat pennusta asti muka olleet ulkona jossain maalla ja villikissoiksi kasvaneita on kyllä täyttä tarinointia. Tuo sinun kantasi on totta,nykypäivänä, ikävä kyllä. Saat uskoa siihen ihan vapaasti.
"Tuo sinun kantasi on totta, nykypäivänä, ikävä kyllä. Saat uskoa siihen ihan vapaasti."
Niin anteeksi, mikä osuus on minun "uskottavissa"?? Sekö, että eläimellä ja ihmisellä on tunnepohja ja mieli? Että on muutakin kuin elintoiminnot? Että eläin ja ihminen voivat molemmat traumatisoitua? Että on vuodenajat?
En jaksa teikäläisille asioita enää selvittää. Jokainen olkoon mitä mieltä mistä vain haluaa. Tottapuhuen en edes jaksanut lukea tekstiäsi kunnolla. Uskomatonta miten moni vetää herneet nenään kun sanoo oman mielipiteensä, ok, sanoin että kannattaa ottaa 8 viikkoisena, ehkä se on jonkun mielestä provosointia, minä vain kerroin oman kokemukseni pohjalta (yli 20 vuoden) miten olen nähnyt asioiden menevän hyvin sekä emojen että pentujen kannalta. Okei, jos joku tykkää ja saa siitä itselleen jotain että olen provo,en välitä kissoistani, en tiedä mistään mitään niin kuvitelkoon niin. Minä itse tiedän että pennut sekä emot ovat terveitä, iloisia ja erittäin ihania juttelevia seuralaisia. Se riittää minulle.
Mitäpä jos haluaisin ottaa sinulta pennun jo 7-viikkoisena? Suostuisitko siihen?
Sinulle en antaisi minkään ikäistä pentua.
"Sinulle en antaisi minkään ikäistä pentua."
Että joku voi vetää herneet nenään? Entäs itse?
Sitä paitsi minun on pakko nyt puolustaa "Tabbya" (vaikka hän ei välttämättä puolustelua tarvitsisikaan :), mutta jos kävisit hänen kissasivustoillansa, voisin väittää, että niin täydellistä kissasivustoa harvempi täällä käyvistä olisi osannut tehdä. Ja ihminen, joka tekee sellaiset kissasivut, ei voi olla huono emäntä/isäntä kissalleen.
"Pitäähän minun oikaista asiat joita ihmiset tarinoivat omasta päästään."
Eli olet siis oikeasti kaikkitietävä, kun voit kaikkien täällä käyvien "tarinat", joita "he keksivät omasta päästään" oikaista?
Hän kysyi antaisinko hänelle pennun ja vastasin etten antaisi, minkään ikäistä. Onko siinä ongelma? Olen kyllä käynyt hänen "kissasivustoillaan" eikä kyllä säväytä. Jos osaa kirjoittaa ei tarkoita että osaisi hoitaa.
Tämäkin oli toki vain "MeliPideAsia" ;)
Jep, kuten sanoin, tämähän on yhä edelleen "MieliPideAsia". Ja eipä siinä mitään ongelmaa ole, kiinnostaisi vain, että millähän perusteella tähän olet päätynyt. 5 eri viestin vuoksi, jotka olet lukenut internetistä?
Jos oikeasti kasvatan/kasvatamme kissamme omakotitalossa, kaupungissa, rakkaudella ja läheisyydellä ja siitä väännetään tarina "asuu maalla ja kissat ovat ulkona pennusta asti ja kasvavat villikissoiksi" niin minulla on varmaan oikeus korjata tämä teksti. SE ON TARINAA. Se on totta mikä kirjassa lukee josta ihmiset kirjoittavat, sitä en korjaa, uskokoon sitä ken haluaa.
Sopisiko tämän "tyhmän pään" kysyä, jääkö tyttökissoillesi monet juoksut pentueiden pyöräytyksien väliin?
5 eri viestin? Noh, antaapa olla. Kai niitä viestejä internetti on täynnä..
sopii kysyä ja kyllä jää vaikka harvoin juoksua tällä kissalla edes on.
Tiedäthän, että juoksu, joka ei pääty pentuihin, aiheuttaa kissalle stressiä ja saattaa aiheuttaa jopa kohtutulehduksia. Mutta nyt on pakko lopetella tämä kirjoittelu, eipä siitä mitään hyötyä ole. Hyvää kesänalkua sinulle ja kissoillesi :)
Eipä ole meidän kisut ainakaan olleet mitenkään hirveän tressaantuneita. Hyvin ovat vanhoiksi eläneet, elämästään nauttineet ja saaneet suvulle jatkoa maailmalle. Eikä ole kyllä kohtutulehduksia tai muitakaan ollut, terveinä ovat pysyneet. Juu, ei tämä keskustelu etene, ainakaan asiallisesti. Hyvää jatkoa vain..
Mikä olikaan kasvattajanimesi? On mennyt ohi ;) Kasvattamisesta ei voi puhua maatiaisten pennuttamisen kohdalla. Ei myöskään sukurutsaamisen kohdalla. Ja kaikkein vähiten sellainen ihminen, joka tietää kissoista sen mitä tiedettiin 20 vuotta sitten. Aika kuluu ja tieto lisääntyy (muttei kaikilla).
Jos samaa sukua ylläpitää yli parikymmentä vuotta niin sanon sitä jonkinlaiseksi kasvattamiseksi. En tietenkään samanlaiseksi kuin rotukissojen. Ja sukurutsaamisella tarkoitat kai kun isä pistää tytärtään, jota meidän kissamme eivät harrasta. Montakos vuotta sinulla on kokemusta kissoista? Yhtäjaksoisesti.
Jaa että eivät ole "tressaantuneet"? Eivät meidänkään kissat stressaa, kun ne on leikattu ;)
Miten vanhoiksi asti kissasi saavat tehdä pentuja? Kunnes kuolla kupsahtavat hups heijjaa? Tiedän yhden ihmisen, jonka reippaasti yli 10-vuotiaat tyttökissat tekivät pentuja ihan viimeiseen asti - ja se selvästi lyhensi elinikää ja kissat alkoivat jo kulkea ihan kumarassakin. Pentuja ei enää jaksettu hoitaa, syntyneet pennut olivat pieniä ja osalta jopa puuttui jotakin olennaista (esim. jalkoja).
Se, ettei kissoillasi ole koskaan ollut kohtutulehdusta (luojan kiitos ei ole ollut!), ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö kissoillesi voisi ikinä sellaista tulla.
Miten muuten, onko nuo pentutehtaasi (eli emokissat) testattu FIV:in ja FeLV:in varalta ennen jokaista astutusta? Ja sienitestit ovat antaneet negatiivisen tuloksen (kuten FIV- ja FeLV-testitkin)? Ja veriryhmä passaa yksiin uroksen veriryhmän kanssa? Pennut luovutetaan madotettuina ja kahdesti rokotettuina? Ai niin, mutta ethän voi luovuttaa pentujasi kahdesti rokotettuina, kun toisen rokotuksen saa vasta 12-viikkoinen pentu. Ups.
Sitäpaitsi kun sanoin tuolla viestissä johon sinun vastauksesi oli että "kasvatan/kasvatamme kissamme" ei tarkoittanut kasvattaja mielessä kasvattamista. Kaikki kissat nyt kasvatetaan, ei tarvitse olla "kasvattaja".
...21 vuotta kokemusta kissoista - yhtäjaksoisesti. Okei, heinäkuussa tulee täyteen se 21 vuotta. Oma kissa on ollut neljä vuotta, tätini kissojen kanssa olen ollut tekemisissä ihan koko ikäni vauvasta asti. Noihin vuosiin mahtuu mukaan myös löytökissojen kanssa puuhailua jonkin verran. Avokin kissojen kanssa olen ollut tekemisissä koko sen ajan kun olemme seurustelleet eli... pian 6 vuotta. Avokin lapsuudenkodissa kissoja on useita (kaikki leikattuja ja muutenkin asiallisesti hoidettuja) ja niiden kanssa vietän paljon aikaa. Tietysti suurin osa ajasta kuluu omien kissojen kanssa.
En nyt tiedä mistä joku oli minut keksinyt ja avokin nimen perusteella selvittänyt meidän osoitteemme viime kesänä (netin kautta kuitenkin minut tietää kuulemma), mutta olipa päättänyt tehdä niinkin fiksusti, että toi kissanpennun pahvilaatikossa meidän ovemme taakse, kun ei voinut kissaa itse pitää. Kyseisen kissan kanssa sitten ravasin eläinlääkärissä ja ympäri kaupunkia hankkimassa pennulle sopivaa ruokaa jne. Pennulle etsittiin kyllä uusi koti, koska me emme voineet sitä pitää. Siinäkin tuli kohdattua jos jonkinlaista kissaihmistä ja sain taas lisää informaatiota kissoista mm. eläinlääkäreiltä.
Tädiltäni ja hänen kissoiltaan olen myös oppinut paljon. Hyvin luotettavana tiedonlähteenä pidän myös eläinlääkäriämme, hänen kanssaan olen käynyt monet keskustelut kissojen ruokkimisesta, luovutusiästä, sairauksista jne. Hänellä on kokemusta kissoista muutama kymmenen vuotta enemmän kuin minulla, mutta hyvin tuo tuntuu elävän nykyaikaa ja puoltaa sitä 12 viikon luovutusikää toisin kuin eräät.
harrasta, tietäähän ne kuka on liian läheistä sukua ja niille ei sitten anneta, ei tietenkään sehän on väärin. Edelleenkin, jos naaraasi ovat sisällä (ulkona vain mökillä), miten ne voivat tulla tiineiksi jos kollit on ulkona kuten tuolla toisaalla väitit. Jos taas teillä on yksi kolli sisällä, miten ne eivät muka olisi liian läheisiä naaraidesi kanssa kun ylläpidät samaa sukua - tarkoittaa suoraan alenevassa polvessa. Tai miten ne eivät astu tyttäriään ja millä kollilla sitten ne tyttäret on astutettu?
20 vuotta on jo sellainen aika, että siinä on pakko olla useampi sukupolvi niitä naaraita ja jos uroksia on vain ne jotka ulkona liikkuu, niin hiukan on epätarkkuutta kirjoituksessasi. Pitää vähän enemmän miettiä mitä kirjoittaa, sillä ilman faktoja (siis valehtelemalla) ei tule kuin isompi sotku;) ja siitä onkin sitten vaikeampi päästä kuiville. No, ainahan on tuo vakiovastaus "mitä se sulle kuuluu", se ei vain kuittaan noita valheita mitä tulee kerrottua.
Sukurutsaa on myöskin poika-äiti, sisarukset keskenään, ei pelkästään isä-tytär.
LUOJAN KIITOS!!!onneksi on vielä viisaitakin ihmisiä, joilla oman järjen käyttö on sallittu.
Olen samaa mieltä kanssasi. Valitettavasti sellaisia ihmisiä(???)kin löytyy, jotka kierrättävät ikivanhaa tietoa korviensa välissä. Eivätkö ne ole huomanneet että aika kuluu ja uutta tietoa tulee jatkuvasti. Se miten tietoa soveltaa onkin se kysymys.
Nyt te kaikki jotenkin ajattelette tämän asian ihan nurinkurisesti. Miettikää ihmislasta. Osa on valmiita lähtemään kouluun jo 6-vuotiaina, osa 7-vuotiaina. Joillekin tekee hyvää odottaa vuosi ja lähteä vasta 8-vuotiaana, eikä sekään ole tyhmyyden merkki. Joidenkin lasten elämä menee pilalle, kun heidät laitetaan kouluun liian aikaisin, on kehittymätön ja saa tyhmän maineen, alkaa helposti häiriköksi, kuin turhautuu.. Olisiko kissoissa hitusen samaa..?
Ja jos kukaan teistä on oikea kissaihminen, niin ymmärtää sen, että KISSOILLA EI OLE ÄITIÄ JA SUKULAISUUSSUHTEITA SAMALLA TAVALLA KUIN IHMISILLÄ!! Kun kissa vierottaa pentunsa, se lakkaa olemasta äiti, sen jälkeen kissat ovat vain lajitovereita. (Ja tähän nyt on turha vetää sisäsiittoisuutta, verisukulaisuushan on säilyvää, mutta samanlaista henkistä yhteyttä ei kissoilla ole kuin ihmisillä.)
Ehkä kissanpentu ei ole valmis lähtemään ennen kuin äiti-kissa on vieroittanut sen muualtakin kuin nisiltään. Ehkä se tarvitsee myös henkisen vieroituksen, taidon pärjätä yksin. Minun mielestäni on väärin riistää pentu liian nuorena emoltaan. (Vertaa tilannetta, jossa joku 10-15-vuotias ihmislapsi joutuu huolehtimaab itsestään, esim vanhempien alkoholismin/sairauden takia? Tai onko 13-vuotias tyttö valmis äidiksi?)
Ja jos otetaan lisää vertauksia ihmismaailmasta; Mitä mieltä olette lestadiolaisista? Kuinka moni teistä hyväksyy heidän uskontoonsa kuuluvan lapsikatraan? Lapsi per vuosi, parhaimpina kaksi? Kyllä se kuluttaa äitiä sellainen..
Ja missä on sanottu, ettei isompia pentu-kissoja voi hetkeksi erottaa äidistään? Pitää niitä vaikka eri huoneissa osaa päivästä? Äiti-kissa saa hengahdyshetken ja pennut vähän makua tulevasta erosta.
En aikonut mennä heknilökohtaisuuksiin, mutta pakko todeta Kittenille tähän loppuun.. Tuntuuko siltä kuin taistelisit tuulimjyllyjä vastaan? Miten hankala se on myöntää olevansa väärässä?
Ettekö voisi jo lopettaa tuota kinastelua? Jokaisen kanta asiaan on toki jo tullut selväksi, suhteellisen moneen kertaan.
Millan viestiin.. Eiköhän jokaisen kanta ole tullut selväksi, turhaa sotkua aiheuttaa kun ihmiset eivät lue tarkasti mitä on aiemmin kirjoitettu ja jauhavat samaa koko ajan, eihän niihin jaksa edes vastata kunnolla kun tietää että seuraavaksi on taas samaa asiaa. Minä tunnen kissamme, kissasukumme, tiedän mitä teemme, kissanottajat ovat tyytyväisiä tulokseen. Se riittää. Jokainen pitäköön oman päänsä, minä pidän omani. Ja nyt tämä sonta saa loppua.
Olen samaa mieltä niiden ihmisten kanssa, joiden mukaan kissan luovutus on vasta 12 viikkoisena. Nyt ei eletä mitään kivikautta niin kuin ennen vanhaan.(silloinkin luovutus oli 12 viikkoisena) Olen kasvattanut rotukissoja pian 10 vuotta ja 12 viikkoa on sääntö eikä poikkeus.Pennun kasvatus ja uuden kodin etsiminen tapahtuu täysin pennun ehdoilla.Liian aikainen vieroitus emästä ja muista pentueesta aiheuttaa mahdoll. käytöshäiriöitä ja sosiaalisia paineita.TUNNOLLISET KISSANKASVATTAJAT ja KISSAN HANKKIJAT huolehtivat siitä, että pennulla on hyvät lähtökohdat elämään uudessa perheessä.12 VIIKON LUOVUTUSIÄLLÄ EI OLE MITÄÄN MERKITYSTÄ KISSAN KIINTYMISEEN UUSIIN PERHEENJÄSENIIN.Aikuinenkin kissa leimautuu uusiin ihmisiin kunhan vain huomaa kuuluvansa perheeseen.
Tämä on tietysti oma mielipiteeni, joka pohjautuu kissaliiton ja muiden kasvattajien ohjeisiin.
ei tuo ole mielipiteesi, se on totuus. :)
Meidän kissa saa olla emonsa kanssa koko ikänsä. Tai niin pitkään kunnes toinen kuolee... Muut pennut lähti siinä 10-12 viikkoisina. Nyt meillä on neljä kissaa. :) Kohta tulee lisää kun meidän "pikku pentu" saa itse pennut. Tiedättekö kuinka monta pentua sillä on kuin se painaa normaalisti 3 kg ja nyt n. 3,5? Pitäis tulla pentuja kahden viikon sisällä. :)
Kissani saa ensimmäiset pentunsa noin kahden viikon sisällä. :) Vähän enemmän painoa tullut kuin sinun kissallesi mutta tuo on sen kokoinen ettei montaa ole tulossa. Onnea odotukselle, kissalle sekä omistajalle! :) Toinen ensisynnyttäjä sai 4 pentua kun lihoi tuon verran.
Olen aika paljon samaa mieltä. Oma kissamme takertui takkiin kiinni ja niinsn e vaan sitten valloitti heti sydämen ja terve, ihana kissa se oli.. :) Yleensä kuitenkin kissat tuskiin ihan noin vain tulevat valitsemaan..
Mutta hyvänä esimerkkinä:
Kolme tyttöpentua, kolme katsojaa eri aikaan. Tytöt menivät taka-alalle ja katselivat hetken. Yksi tuli esiintymään ja oli oikein söpöimmillään, muut odottivat vain ja ihmettelivät. Pentu lähti näiden ihmisten matkaan. Toiset katsojat, toinen jäljelle jääneistä teki saman, ja lähti ihmisten matkaan. Kolmas ei tietenkään voinut näin tehdä kunnei ollut muita mutta kaksi ensimmäistä ei sitten muita vilkaissutkaan.
Kollipentu jäi nukkumaan suoraan tulevan omistajansa syliin, siinä se nukkui kun juteltiin ja lähti ihanana nukkuvana keränä uuteen kotiin.
Toinen kolli jäi katselemaan tulevaa omistajaansa silmiin tämän sylistä. Eipä siinä sitten enempää harkittu mikä otetaan :)
Yksi kolli, oman kisuni veli oli ei-sylikissa kunnes löysi "sen oikean". Nykyisen omistajansa, siihen syliin jäätiin kehräämään ja nukkumaan ulkona, jossa se muuten olisi pelännyt. Nykyisin kuulemma oikein lässykkä :)
Näitä on kiva muistella =)
Sanotaan että nauru pidentää ikään, kiitokset siis teille. Olette pidentäneet ison porukan ikään huomattavasti, hyvät naurut olemme saaneet. On myöskin tullut selväksi minkä vuoksi kissamme ovat valmiimpia maailmaan nuorempina kun katsoo noita teidän kasvatustapojanne, esimerkiksi mamman. Tai sitten meillä vaan on yksinkertaisesti niin viisaat kissat (jonka on kyllä moni todennut) että ne oppivat syömään ilman pipetillä sohimista, oppivat astialle ilman eristystä muusta huoneesta. Pentumme kävelevät siis pitkin asuntoa jo kun vaikkapa mamman pennut ovat edelleen eristettynä hiekkalaatikkonsa kanssa "tapaturmien ehkäisemiseksi". Siellä kopassahan ne oppivat jalkoja väistämään =P Meillä kävellään selvinpäin eikä pennut jää jalkoihin.
Ja tabby: jos osaat tehdä kotisivuja ja kopioida tekstejä ympäri nettiä tai jostain kirjoista tms ei tarkoita sitä että olisit hyvä kissanomistaja.
No jatkakaa omaan malliinne, minä jatkan omaani. Minulle tosiaan riittää ne onnelliset omistajat jotka tulevat kehumaan ja kiittämään viisaasta, ihanasta, sosiaalisesta ja terveest kissasta.
Hyvää kesän odotusta kaikille. Monista "lopetuksista" tämä on viimeinen. Toivottavasti myös mamma40 tajuaa sen ja olla taas kirjoittamatta omia tarinoitaan.
Ei sinua Tabbyn tai mamma40:nen kommentit naurata, sinua ahdistavat ne. He iskivät kaikkein arimpiin kohtiin ja saivat sinut hiljaiseksi, esittivät sellaisia kysymyksiä, joihin et pystynyt enää vastaamaan ja osoittivat sinulle ja kaikille muillekin, kuinka väärässä olet. Ja osoittivat mitä ihmisen ja eläimen suhde pahimmillaan voi olla; ihminen ottaa eläimen elämän hallintaansa ja päättää eläimen puolesta oman mielensä mukaan, mikä eläimelle on parasta ja taistelee vieläpä luonnon lakeja vastaan. Olet esimerkki siitä, kuinka avuton eläin voi olla ihmistä vastaan ja kuinka epäoikeudenmukainen ihminen voi luonnolle olla. Ja sinua mukamas naurattaa se, että sinusta ajatellaan näin? Älä yritä.
Täytyy kyllä myöntää, että noin raadolliseksi ihmiseksi käyttäydyit lopulta yllättävänkin inhimillisesti: alakynteen jäänyt riitelijä yrittää monesti paikata epävarmuuttaan naurulla ja osoittaa sillä, ettei mukamas välitä muiden sanomisista, mutta on kuitenkin täydellisen läpinäkyvä ja paljastaa nimenomaan sen, mitä yrittää kätkeä - tappionsa. Sinulle kävi juuri näin. Meistä kaikki eivät vielä hetki sitten tienneet, että koit itsekin itsesi häviäjäksi, mutta tämä viimeinen viestisi antoi kyllä sinut kaikille ilmi. Hyvää kesän odotusta vain sinullekin, kyllä sinut joku joskus vielä ilmiantaa eläinsuojelulle, joku, jolle myyt sen 8-viikkoisen kissantekeleen.
Mitäpä te itse teette kaikki jotka ensimmäistä kirjoittajaa haukutte? Tottakai itseään puolustaa kun tuollalailla hyökätään. Katsokaas peiliin ihmiset. Ihan asiallisesta tekstistä kaikki näyttää lähtevän, sinne vaan sitten kaikki massana haukkumaan.
Muuhun en enää jaksa kommentoida yhtään mitään, puupää mikä puupää kun inttää vastaan vaikka todistetusti on väärässä.
"oppivat syömään ilman pipetillä sohimista"
Tähän haluan sanoa vain sen, että 3-viikkoinen orpopentu ei todellakaan osannut juoda emonmaidonvastiketta (sitä kissoille tarkoitettua) lautaselta/kupista. Ihan siitä syystä syötettiin tuttipullosta (kissoille tarkoitetusta sellaisesta), että ipana jäisi henkiin.
Voisit sinäkin miettiä mitä sammakoita suustasi päästät ja ottaa asioista selvää ennen kuin alat laukoa. Sinun asiasi eivät kuulu minulle tai mamma40:lle, mutta sinä saat ruotia ihan vapaasti meidän asioitamme? Onpa reilua. Epäreilua nimittäin ;)
Eipä tätäkään välttämättä tarvitsisi kirjoittaa mutten puhunut orpopennusta, sellainen on asia erikseen. Puhuin ruokaan totuttamisesta josta tuo mamma jossain kirjoitti.
en ole missään puhunut pipetistä, vaan ruiskusta ja sillä on aloitus helpompi ja siistimpi tehdä kuin lusikalla sörkkimisellä (kuten sinä esitit). Varsinkin kun käytetään sellaista ruokaa kuin Hill´s a/d (löysää velliä).
Vieroitus- ja orpopennut voivat olla lähes samassa tilanteessa ellei esim. emo imetä tai emolta ei tule maitoa lainkaan tai riittävästi. On myös sellaisia pentuja jotka eivät osaa imeä kunnolla tai ovat niin heikkoja ettei voimat riitä. Silloin käytetään esim. letkuruokintaa sekä nesteytystä pelastamaan pentujen henki, ei silloin sitä maitoa tai velliä työnnetä pennun suuhun - se voi tukehtua siihen.
Tuollainen omien epämääräisten (syötä lusikalla) ohjeiden levittäminen voi koitua kohtalokkaaksi pienelle pennulle, ne menevät niin helposti sellaiseen kuntoon, ettei mikään apu enää auta. Tosin jokainen vastaa omista tekemisistään ihan itse ja jos neuvot ei kelpaa niin ei voi mitään:(
Oli odotettavissa, että toiselta palstalta dumpattuna, jollekin toiselle ilmestyt "viisauksinesi", mutta sinut tuntien en välitä pätkääkään. On vain huvittavaa, että edelleenkin jatkat sitä samaa asioiden pyörittelyä ja kiellät muilta sen mitä itse kokoajan teet.