Ihan pikaisesti ja ohimennen vain, kun käväisin siinä rakennuksessa missä olet töissä. Olit selin minuun ja välimatkaakin oli jonkin verran. Sinä et huomannut minua tai niin ainakin luulen.
Se pikainenkin näkeminen nosti kaikki tunteet pintaan. Edelleen tykkään sinusta valtavasti. Kunpa vain kohtaisimme oikeasti..
n >m
Se pikainenkin näkeminen nosti kaikki tunteet pintaan. Edelleen tykkään sinusta valtavasti. Kunpa vain kohtaisimme oikeasti..
n >m
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisitpa tullut lähemmäksi, ja mieluiten eteeni, että olisin saanut nähdä sinut. Mitä tein sillä hetkellä? Jos sen kertoisit, niin saatan arvata kuka olet. Miksi et voinut kohdata minua, jos olit samassa rakennuksessa?
Hän ei ollut yksin, siinä tilassa oli muitakin. Hän seisoi selin minuun. Ehkä puhui niille toisille jotain, en tiedä, koska en kuullut olin sen verta kaukana.
Ei minulla ollut mitään syytä lähestyä. Se koko tilanne tuli yllättäen ja en osannut toimia mitenkään. Pelästyin.
Harmi että pelästyit ja pakenit.
Sitä ne suuret tunteet tekevät, saavat pakenemaan, vaikka ei muuta haluaisi kuin lähelle toista :(
Voi miten kuulosti taas tutulta... Miksi sen pitää olla niin? :(
En tiedä tuohon vastausta. Kunpa olisin rohkeampi ja pelottomampi, silloin selvittäisin tilanteen enkä enää velloisi tässä epätietoisuudessa. Menisin hänen luokseen ja kertoisin tunteeni, jos hän torjuisi, saisin ainakin tietää , eikä tarvitsisi enää odotella ihmeitä tapahtuvaksi.
Siinä seistessäni ja katsellessani häntä sen pienen ohikiitävän hetken ajan, tuntui kuin maailma olisi pysähtynyt. Hetkeen en nähnyt/rekisteröinyt mitään mitä ympärilläni tapahtui. Se hetki oli vain hänen, kunnes havahduin missä olin ja pelästyin. Tuli kiire pois.