VANHURSKAUDESTA

L.L.L kirjoitti:

Ellei teidän vanhurskautenne
ole paljon enempi kuin kirjanoppineitten
ja fariseusten, niin
ette tule taivaan valtakuntaan.

Nämät Vapahtajan sanat löytyvät tämän
päivän evankeliumissa. Net ovat
kovat ja sangen merkilliset sanat, ja net
sanat ovat puhutut Jeesuksen opetuslapsille
ja kuuluvat niin muodoin kristityille.
Ja minä luulen, että kristittyin pitäisi
tunteman niiden sanain painon. Koska
kristityt tuntevat niin paljon vääryyttä
itse tykönäns, niin täytyy heidän omistaa
Kristuksen vanhurskautta ja uskoa,
että heidän vääryytensä luetaan vanhurskaudeksi,
koska Kristus on maksanut
heidän vääryytensä.
Mutta koska nyt kristityillä ei ole
oma vanhurskaus vaan Kristuksen vanhurskaus,
joka heidän täytyy lukea
omaksensa, se on sanoaksemme näin:
koska kristityt tuntevat, että heidän vanhurskautensa
ei ole mikään muu, kuin
vanhurskauden puutos, elikkä näin:
kristittyin oma vanhurskaus ei ole muu
kun vanhurskauden puutos, niin millä
lailla heidän vanhurskautensa pitää oleman
paljon enemmin kuin kirjan oppineitten
ja fariseusten vanhurskaus?
Koska näistä Vapahtajan sanoista kuuluu,
niin kuin opetuslasten oma vanhurskaus
pitäis oleman suurempi kuin
fariseusten oma vanhurskaus.
Paavilaiset sanovat, että rakkaus pitää
oleman elävän uskon perustus, ja
että yhden kristityn pitää itse puoleltans
oleman pyhä ja vanhurskas. Niin muodoin,
jos kristityllä on rakkauden puutos,
ei hänellä ole elävä usko. Niin sanovat
paavilaiset. — Jos kristitty tuntee pahuutta
sydämessäns, ei hänellä ole sitte
autuaaksi tekeväinen usko. Niin sanovat
paavilaiset. — Jos kristityn sydämessä
tuntuu kärsimättömyyttä, ei ole sitte perkeleet
ulos ajetut hänen sydämestänsä.
Hän on vielä perkeleen vallan alla. Niin
sanovat paavilaiset. — Jos kristityn tahdossa
tuntuvat pahat himot ja halut, niin
kuin lihan himot, ahneuden vaikutukset
ja muuta semmoista, ei ole sitte tahdossa
pyhät himot ja halut. Ei ole semmoinen
vielä armon kautta pyhitetty, eli pyhäksi
tehty. Niin sanovat paavilaiset.
Jos kristityn mielessä tuntuvat pahat
ajatukset, ei ole semmoisen mielessä
hyvät ja jumaliset ajatukset. Ei hän ole
vielä oikein hurskas ja synnitöin, niin
kuin kristityn pitäis oleman. Niin sanovat
paavilaiset. Ja niin sanovat vielä
kuolleen uskon tunnustajat, vaikka he
Lutheruksen uskon suulla tunnustavat ja
ovat niin kuin vakuutetut, että heillä on
oikea Lutheruksen usko. He sanovat
niin: “Pyhät himot ja halut pitää oleman
kristityllä ja hänen pitää tuleman enkelin
kaltaiseksi, ennen kuin hän pääsee
taivaan valtakuntaan.”
Kuinkas nyt käypi kristittyin kanssa?
Jokohan he pääsevät taivaan valtakuntaan
sillä vanhurskaudella, kuin heillä
nyt on, nimittäin Kristuksen vanhurskaudella
uskolla omistetun, niin kuin
Lutherus on opettanut? Järki sanoo
näin: “Ei Kristuksen vanhurskaus ole sinun,
vaan sinulla pitää omaa vanhurskautta
oleman niin paljon, että Jumala ei
saata sinua tuomita. Sinun pitää tuleman
vanhurskaaksi ja pyhäksi itse puoleltas,
ei toisen, nimittäin Kristuksen vanhurskaudella,
joka ei ole sinun, vaan omalla
vanhurskaudella sinun pitää tuleman
N:o 43 6 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1859
369
tuomiolle. Sinun pitää tuleman itse puoleltas
pyhäksi ja vanhurskaaksi, ennen
kuin saatat kelvata Jumalalle.”
Ja niin vaativat myös paavilaiset ja
kuolleen uskon tunnustajat Lutheruksen
valtakunnassa. Nämät armon varkaat
sanovat näin: “Ihmisen pitää tuleman
enkelin kaltaiseksi, ennen kuin hän pääsee
taivaan valtakuntaan.” — Ja siihen
oppiin ottavat he viisiä1 tämän päivän
evankeliumista, kussa Jeesus sanoo
opetuslapsillensa: “Ellei teidän vanhurskautenne
ole paljon enempi, kuin kirjanoppineitten
ja fariseusten, niin ette
tule taivaan valtakuntaan.”
Kuulettekos nyt, te väärät profeetat
ja villihenget, jotka aina kerskaatte
Kristuksen vanhurskaudesta ja itse olette
niin rumat ja mustat kuin itse rietas.
Kuulettekos nyt, mitä Kristus sanoo:
“Ellei teidän jne”, niin sanovat fariseukset,
joilla on omaa vanhurskautta niin
paljon, että he saattavat sanoa: “Minä
kiitän sinua Jumala, jne.” eli niin kuin tämän
aikaiset fariseukset sanovat: “Minä
olen enemmän tehnyt hyvää kuin pahaa.
En ole kellekään väärin tehnyt. Ja minä
olen joka miehelle tehnyt oikein, ja minun
tuntoni ei soimaa minua synnistä.”
Semmoiset saattavat sanoa kristityille:
“Te olette niin rumat ja niin mustat,
kuin tattaraiset, vaikka te sanotte itsenne
puhtaaksi Kristuksen veren kautta.”
Mutta kristityt ei pääse mihinkään siitä
soimauksesta, vaan heidän täytyy tunnustaa
itsensä huoraksi ja varkaaksi, ja
kaikkiin synteihin vikapääksi. Mutta he
luottavat sen päälle, että Kristus on
kaikki maksanut. He omistavat Kristuksen
vanhurskauden ja uskovat, että se
kelpaa Jumalan, Isän, edessä. He ottavat
Kristuksen verisen hameen päällensä,
koska he tulevat Jumalan eteen. He noudattavat
Jeesuksen verisiä askeleita yrttitarhasta
Golgatan mäelle. He seisovat
murheellisella ja särjetyllä sydämellä
ristin kohdalla ja katselevat ristiinnaulitun
ja orjantappuroilla kruunatun haavoja.
He kokoontuvat yhteen huoneeseen,
ja siellä he itkevät ja parkuvat, koska
Jeesus on kuollut.
Ja jos maailman papit sen näkevät,
että Jeesuksen murheelliset opetuslapset
itkevät ja parkuvat, niin he sanovat:
“Mikäs ulvominen tämä on?” He menevät
vielä Golgatalle toisen kerran ja itkevät
Jeesuksen haudan päällä. Siinä
nyt on murheellisten opetuslasten vanhurskaus.
Ja koska Jeesus tulee eläväksi,
niin he tulevat iloon. Siinä on heidän
vanhurskautensa. Ja koska he saavat Pyhän
Hengen lahjan, rupeavat he haukkumaan
ja tuomitsemaan maailmaa: Siinä
on heidän vanhurskautensa.
Kuinkas luulette, te murheelliset
opetuslapset? Tohdittekos te tulla tämän
vanhurskauden kanssa Jumalan silmien
eteen? Tohdittekos tulla, te katuvaiset
syntiset, Jumalan armoistuimen eteen,
koska te olette sisällisen olennon puolesta
niin mustat kuin tattaraiset, ja niin
rumat kuin itse rietas? Minä ajattelen,
ettei taida olla teillä turvaa muualle, vaan
sillä vanhurskaudella, jonka Jeesus on
teille ansainnut, täytyy teidän tulla huutamaan
ja rukoilemaan: Isä meidän jne.
Evankeliumi: Matt. 5: 20
Tämän päivän evankeliumissa on
meidän Vapahtajamme pannut semmoiset
paikat eteen, että opetuslapset ja
N:o 43 6 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1859
370
kristityt yhteisesti saavat hävetä, jos
heidän vanhurskautensa ei ole suurempi,
kuin kirjanoppineitten ja fariseusten.
Meidän täytyy nyt murheellisten ja
epäileväisten sieluin ylösrakennukseksi
selittää niin kuin me ymmärrämme,
mitä nämät Vapahtajan sanat sisällänsä
pitävät ja kuinka meidän pitää oikein
ymmärtämän nämät Jeesuksen sanat:
“Ellei teidän vanhurskautenne ole paljon
enämpi kuin kirjanoppineitten ja fariseusten,
niin ette suinkaan tule taivaan
valtakuntaan.” Ensimmäinen tutkistelemus.
Minkäkaltainen on kirjan oppineitten
ja fariseusten vanhurskaus? Toinen
tutkistelemus: Minkäkaltainen on opetuslasten
vanhurskaus?
Ensimmäinen tutkistelemus. Kirjan
oppineitten ja fariseusten vanhurskaus
on maailman edessä loistava, erinomattain
ulkonaisessa siveydessä, koreudessa,
komeudessa ja ulkonaisessa nöyryydessä
seisovainen. Ei kuitenkaan sydämen
muutoksessa eikä totisessa parannuksessa,
eikä syntein tunnustuksessa,
mutta muutoin eroitetut kansasta ulkonaisen
siveyden kautta. Ei net ole niin
kuin se raaka surutoin kansa, jolla ei ole
kunniatakaan, että he saattaisit maailman
silmäin edessä peittää pahoja tekojansa.
Eikä kirjan oppineet ja fariseukset
ole semmoiset, kuin tämän aikaiset puoliherrat,
jotka juovat ja lyövät korttia
vielä Jumalan palveluksen alla, vaan oikeat
fariseukset ovat sangen jumaliset,
he käyvät kirkossa rukoilemassa, ja niiden
rukoukset ovat kauniimmat kuin
publikaanin huokaukset. He rakentavat
profeettain hautoja, auttavat vaivaisia,
antavat toinen toiselle kunniata, kumartavat
ja anovat anteeksi, jos huone ei ole
korjattu2, koska vieraat tulevat. Mutta
jos Jeesuksen opetuslapset hierovat
muutampia tähkäpäitä käsillänsä pyhänä,
niin nuhtelevat fariseukset heitä sapatin
rikoksesta. Niillä on tarkka silmä
näkemään kristittyin vikoja. Ja koska
elävä kristillisyys ilmaantuu jossa kussa
paikassa, silloin fariseukset sanovat:
“Tämä ei ole muu kuin villitys.” Ja sitte
he alkavat kristityitä vainoamaan.
Ja vaikka he muutoin tahtovat oikein
tehdä kaikille, opettavat he kuitenkin
lapsia sanomaan “korban”. Se on: Jumalalle
vanhempain osa annetaan, että
lain varjon alla tulis kirkkoon sisälle
tulo. Vapahtaja myös soimaa heitä, että
he nielevät lesken huonetta, ja käskee
heidän heittää ensimmäisen kiven huoran
päälle, jos he ovat vapaat hänestä.
Tämmöinen on kirjan oppineitten ja fariseusten
vanhurskaus. Se on hyvin maailman
edessä loistava. Ja sentähden he
saattavat sanoa: “Enemmän minä olen
tehnyt hyvää kuin pahaa. Minä olen tehnyt
oikein kaikille ihmisille, ja minä kiitän
sinua, Jumala, etten minä ole niin
kuin muut ihmiset, väärä, ryöväri, huorin
tekijä eli niin kuin tämä publikaani.”
Ja kuin fariseukset ja kirjan oppineet
selittävät Raamattua, niin he sanovat
viidennen käskyn selityksessä: Ei sinun
pidä tappaman. Mutta jokainen, joka
tappaa, hänen pitää tuomioon vikapää
oleman. Mutta vihasta eli sydämen tappamisesta
ei kirjan oppineet puhu mitään.
Eli jos joku vihassa ja kiukussa sanoo
lähimmäiselle: “raka,” se on: rakkari,
siitä kirjanoppineet ei pidä mitään.
Sanalla sanottu: Mitä ulkonaisiin grouveihin3
synteihin tulee, sitä kirjan oppineet
ja fariseukset tuomitsevat, mutta
N:o 43 6 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1859
371
sydämen pahuudesta net ei tiedä mitään.
Eikä he tunnekaan sydäntänsä ollenkaan,
sillä se on heiltä kätketty.
Ei Nikodeemuskaan tunne sydämen
pahuutta. Sentähden hän ei pidä sydämen
muutosta ja uutta syntymistä tarpeellisena.
Kirjanoppineitten vanhurskaus
oppi on varsin vastoin Jumalan sanaa
ja vastoin armon järjestystä, koska
he tahtovat selittää kansan ulkonaista
elämätä, mutta sitä sisällistä turmelusta
ja sydämen pahuutta jättävät selittämättä.
Ja heille itselle on muutamat synnit
luvalliset, esimerkiksi kirous, koreus,
komeus, maailman mielisyys, viha ja
vanha aatami. Sanalla sanottu: Kirjanoppineitten
ja fariseusten siveä elämä
ei mene mahdottomiin, mutta heidän
oppinsa on kokonansa nurin käätty,
koska he käskyin selityksessä jättävät
raskaammat paikat laissa, kuin on vanhurskaus
ja tuomio.
Toinen tutkistelemus: Minkäkaltainen
pitäis nyt opetuslasten vanhurskaus
oleman, että se olis paljon enempi kuin
kirjanoppineitten ja fariseusten vanhurskaus?
Ensimmäinen asia tästä vanhurskaudesta
kuuluu varsin viidennen käskyn
selityksessä, että opetuslapset tulisit
tuntemaan ihmisen sisällistä turmelusta
ja sydämen pahuutta, ja että pienetki
synnit tulisit synniksi. Sen paikan jättävät
kirjan oppineet ja fariseukset selittämättä.
Ei fariseukset usko, että pienikin
synti ansaitsee helvetin.
Vapahtaja osottaa, että lähimmäisen
haukkuminen vihassa ja kiukussa on ansainnut
niin suuren rangaistuksen ja
tuomion kuin julkinen murhaaminen.
Tämä on ensimmäinen paikka, joka
kuuluu opetuslasten vanhurskauteen,
että heidän pitää niin ymmärtämän ja
selittämän Jumalan lain, että pieniki
synti tulee niin raskaaksi ja painavaksi
kuin suuri synti. Sydämen viha on niin
suuri synti Jumalan edessä, kuin julkinen
tappaminen. Vaikka nyt opetuslapset
ei saata sitä sisällistä turmelusta
välttää, mutta ainoastans se lain vanhurskaus
pitäis heitä niin ahdistaman,
että synti synnniksi tuttaisiin, ettei mikään
synti tulis luvalliseksi ja luvallisuuden
varjon alla tehdyksi.
Tämä on raskain paikka laissa, jota
kirjan oppineet ja fariseukset ovat jättäneet.
Ja muutamat opetuslapset ei ole
vielä käsittäneet tämän asian painoa. Ei
muutamat ymmärrä, että vähäinen synti
on kadottavainen. Koska esimerkiksi
vähäisen koreutta tulee luvalliseksi, ei
kaikki opetuslapset vielä ymmärrä, että
semmoinen synti on kadottavainen, ei
ainoastansa sen pahan esimerkin tähden,
mutta myös sen luvallisuuden tähden,
jonka varjon alla se vähäinen synti
tehdään. Koska synti kadottaa voimansa,
niin on myös tunto kadottanut voimansa.
Ja semmoinen synti, joka ei tule
tunnon päälle, on kadottavainen sentähden,
ettei ihminen kadu sitä syntiä, jota
hän ei ymmärrä eli tunne synniksi.
Opetus lasten vanhurskaus tutaan
myös riitaveljen sovittamisessa. Se on
taas yksi raskas paikka laissa, jota kirjanoppineet
ja fariseukset jättävät selittämättä
ja tekemättä. Jos huone on korjaamatta,
koska vieraat tulevat, niin he
sanovat: Anna anteeksi, tämä huone ei
ole korjattu. Mutta jos he vihassa ja kiukussa
sanovat lähimmäiselle: “rakka”,
sitä he ei pidä syntinä eikä ano anteeksi.
Jos he vielä löisit korvapuustin toiselle,
N:o 43 6 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1859
372
ei he pidä sitä syntinä eikä ano anteeksi.
Tämä riitaveljen sovittaminen on joltisesti
tullut heränneille ja kristityille
omantunnon asiaksi, mutta ei niin kylläksi
ole tämä painava paikka laissa tullut
omantunnon asiaksi, ettei tarvitsis
vielä painavammaksi tulla.
Nämät ovat ne painavimmat paikat
laissa, joita kirjan oppineet ja fariseukset
jättävät selittämättä ja tekemättä.
Mutta opetus lasten vanhurskaus pitää
oleman paljon suurempi kuin kirjanoppineitten
ja fariseusten vanhurskaus,
jos he tahtovat taivaan valtakuntaan sisälle
tulla. Ensiksi pitää heidän niin
ymmärtämän ja selittämän Jumalan
lain, että pienetki synnnit tulisit synniksi
ja kadottavaiseksi. Toiseksi lähimmäisen
sovittaminen. Mitä muutoin
kuuluu opetus lasten vanhurskauteen,
se suljetaan niihin, joista meidän Vapahtajamme
on puhunut pyhässä evankeliumissa.
Nimittäin: Koska Jumalan
käskyt oikein ymmärretään ja selitetään,
tulevat opetus lapset niin suureksi
syntiseksi, että kaikki oma vanhurskaus
ja oma hyvyys suljetaan pois. Kaikki
ajatukset, himot ja halut, joita Jumalan
Henki ei ole vaikuttanut, tulevat
synniksi; jonka kautta he tulevat oikeaan
synnin tuntoon. He tulevat katuvaiseksi
ja täytyvät kerjätä armoa.
Siinä seisoo nyt opetuslasten vanhurskaus,
joka on paljota enempi kuin
kirjan oppineitten ja fariseusten oma
vanhurskaus ja oma pyhyys, että opetuslasten
oma vanhurskaus pitää niin
peräti loppuman, että he tulisit elävällä
tunnolla tuntemaan, että he vajoavat
helvettiin ja joutuvat ijankaikkisen tuomion
alle, ellei Kristus anna heille vanhurskauttansa
ja tee heitä niin vanhurskaaksi,
ettei Jumala enää saata heitä
tuomita.
Kuinkas nyt on, te Jeesuksen opetuslapset?
Onkos nyt teidän vanhurskautenne
suurempi, kuin kirjanoppineitten
ja fariseusten oma vanhurskaus. Olettekos
nyt riisuneet oman vanhurskauden
traasuja4 pois päältänne ja ottaneet Kristuksen
vanhurskauden, jolla te saatatte
kerskata tuomiopäivänä ja sanoa: Meidän
vanhurskautemme on paljon suurempi
ja jalompi kuin kirjanoppineitten
ja fariseusten oma vanhurskaus, sillä
meillä on Kristuksen vanhurskaus.
Saatattekos nyt sanoa: “Kristuksen
vanhurskaus on meidän?” Saatattekos
kerskata Kristuksen vanhurskaudesta,
koska oman vanhurskauden perkele,
joka on Jumalan lasten päälle kantaja,
tulee teitä soimaamaan huoraksi ja varkaaksi.
Saatattekos kerskata vanhurskaudestanne
ja sanoa: Meillä on suurempi
ja jalompi vanhurskaus kuin kirjan
oppineilla ja fariseuksilla, meillä on
Kristuksen vanhurskaus, joka on meidän
oma vanhurskaus, jonka Jumala Isä
katsoo oikeaksi vanhurskaudeksi, jonka
tähden Isä ei saata meitä tuomita. Minä
uskon, että vanhurskautetut saattavat
kerskata vanhurskaudestansa ja sanoa
päällekantajalle: Me olemme vanhurskautetut
Kristuksen vanhurskaudella.
Amen.
_________________________________

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä