Että kaikesta elämässä tekemästä työstä ja kokemuksesta on jotain hyötyä? Joskus tuntuu, että kaiken on tehnyt ihan turhaan. Muille, muttei yhtään itselle ja omalle onnelle. Rehellisyys ei siis kannata vaan tappaa ennen aikojaan. Voi olla että käännän kelkan täysin joku päivä.
Koskahan sitä huomaa,
Anonyymi
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sanopa se. Pitäisi muistaa olla terveesti itsekäs, ajatella omaa onneaan ensin.
Niinpä. Itsekin huolehtinut aina muista ensin, pistänyt itseni sivuun, pitäis ruveta huolehtimaan enempi itsestään eikä niin paljon muista, monesti ei ne muut ole piitanneet musta minkään vertaa. Ei mun tehtävä ole olla kaikkien tukena, kun he sitä tarvitsevat, se syö hirveästi energiaa itsestään, varsinkin jos ei saa mitään siitä ilosta takasinpäin.
...ajatella omaa onneaan ensin!
Ei elämässä välttämättä mitään saavuteta, ellei oman parin kokonaistyytyväisyyttä ensin rakenneta. "Terve itsekkyys" joutuu vaakakuppiin parisuhteen kestävyyttä ajatellen.
Itse olen vanha jätkäkalkkis, mutta yli 30 avioliiton vuotta on opettanut näkemään asioita molempien - vaimonikin näkökulmasta.
En nyt puhunut onnellisuudesta parisuhteessa. Elämässä yleensä.
No onhan siitä nyt johtajille hyötyä.
Niin se menee. Kun itse on onnellinen, siitä riittää sitten muillekin....mistä te saatte onnenne? Minä olen edelleen se, jota ei katsota tai kuunnella. Tottunut jo siihen ala-asteesta alkaen. Aina kiusattu ollu, sekä pojat että tytöt. Voi kun joskus saisi näyttää, että tätä se tiesi. Uskallan olla oma itseni .
Sen oppinut, että porvarille ei kannata rahaa tehdä.
Jompi kumpi valuu sormien välistä tyhjiin. Kuusenvesi ja vakuutukset.
Jaa, kyllähän se on ihmisestäkin kiinni, siitä koska se suostuu itse näkemään kaiken sen kauneuden mikä itse opitussa ja koetussa on. Ja suostuu arvostamaan sitä, olkoonkin se kuinka pientä ja marginaalista osaamista hyvänsä.
Meni tuohon itselläkin aikaa, mutta kun sen kerran oivalsi, on osannut myöhemminkin arvostaa osaamistaan ja olemistaan, uusia oppimiaan tai kokemiaan asioita. Ja sen myötä mukana on tullut oppi siitä, ettei ole mitään kaduttavaa, on vain tapahtumien sarja joka täytyy hyväksyä omaksi, hyvine ja huonoine puolineen, tekoineen, seurauksineen. Kaikki se on osa itseä, kaikki se on opettanut paljon, kaikki se on tehnyt itsestä sen upean yksilön joka juuri nyt on.
Kyllä se mulla jo pankkitilillä näkyy, että töitäkin tullut tehtyä.