Mikä neuvoksi minun itseni kanssa?
Olen horoskoopiltani kauris, josta taidetaan jossain mainita, että ihastuu helposti.
No kovin helposti tuo näyttää minulta käyvänkin! Eipä tarvitse kaksilahkeisen kuin pari sanaa sanoa, niin saatanpa jo (toki tapauksesta riippuen) olla ihan lääpälläni.
Vika nyt vaan on siinä, että enemmän kuin itse ihmisiin, taidan olla ihastunut siihen ihastumisen tunteeseen. Vaiko onko lopulta kyse siitä, että silloin kun saan huomiota osakseni, nautin tavallaan itsestäni enemmän, ja siksi koen ihastuneeni. Eli juontaako tämäkin sitten juurensa siitä, ettei esim. teini-iässä tullut saaduksi tarpeeksi huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Ja sitten nyt liki kolmikymppisenä vastikään pitkästä suhteesta sinkkuuntuneelta, pitää saada korvatuksi niitä tunteita?
Olisi kiva, jos olisi miehiä ihan vaan kavereinakin, mutta mitenkäs sellainen sitten onnistuisi, kun aina tulee tuo ihastumisjuttu vastaan? Ja mistä sen sitten tietää, mikä on sitten sitä todellista ihastumista?
Kuulostaa varmaan ihan lapselliselta ikäni huomioonottaen? Vai onko tällainen jotenkin normaalia? Tai miten tätä pystyis paremmin hallitsemaan? Kellään vastaavia tuntemuksia?
Olen horoskoopiltani kauris, josta taidetaan jossain mainita, että ihastuu helposti.
No kovin helposti tuo näyttää minulta käyvänkin! Eipä tarvitse kaksilahkeisen kuin pari sanaa sanoa, niin saatanpa jo (toki tapauksesta riippuen) olla ihan lääpälläni.
Vika nyt vaan on siinä, että enemmän kuin itse ihmisiin, taidan olla ihastunut siihen ihastumisen tunteeseen. Vaiko onko lopulta kyse siitä, että silloin kun saan huomiota osakseni, nautin tavallaan itsestäni enemmän, ja siksi koen ihastuneeni. Eli juontaako tämäkin sitten juurensa siitä, ettei esim. teini-iässä tullut saaduksi tarpeeksi huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Ja sitten nyt liki kolmikymppisenä vastikään pitkästä suhteesta sinkkuuntuneelta, pitää saada korvatuksi niitä tunteita?
Olisi kiva, jos olisi miehiä ihan vaan kavereinakin, mutta mitenkäs sellainen sitten onnistuisi, kun aina tulee tuo ihastumisjuttu vastaan? Ja mistä sen sitten tietää, mikä on sitten sitä todellista ihastumista?
Kuulostaa varmaan ihan lapselliselta ikäni huomioonottaen? Vai onko tällainen jotenkin normaalia? Tai miten tätä pystyis paremmin hallitsemaan? Kellään vastaavia tuntemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse eronnut kanss ja ikäni n.30en tavannut monia mutta vain yksi jäännyt mieleeni..
voipi olla että sinulla on ihastumis "syndrooma"
Kuulostaa tutulta! Viimeksi eilen ihastuin työpaikalle tulleeseen uuteen mieheen. Ei taida enää yhdenkäden sormet riittää tämän tytön ihastumisia laskiessa! Ja nää tyypit on tietysti toistensa kavereita.. Mullakaan ei ole yhtään miestä kavereina.
Mulle tuo ainakin on täysin normaalia.
Ihastun jatkuvasti ja kokoajan ja välillä meinaa pää aivan seota niiden kanssa.
Mä oon päätynyt tulokseen että olen ihastunut lähinnä siihen tunteeseen.
Mun ihastumisen kohteena on niin täysin ohikulkijat, kauppojen myyjät, rakenusmiehet, huoltomiehet, työni asiakkaat, kuin mieheni kaveritkin.
Mutta kuten sanoin, ihastumista kuitenkin vain tunteeseen, joten moralisoijien ei kannata nyt mua haukkua. Pidän sen tunteen piilossa ja pakahdun siihen yksinäni, enkä tee asialle mitään.
Ihastuminen kestää yleensä muutaman kuukauden vahvana ja lopulta hiipuu ja jopa unohtuu, mutta yleensä yrittää taas työntää päätään kun näen näitä ihastuksen kohteita.
Pahemman asiasta tekee vielä se että saan yleensä itsekin paljon huomiota ja luultavasti moni on samoin "ihastunut" minuun kun minä heihin.
No hyvä kun mainitsit nuo satunnaiset ohikulkijat, miehesi kaverit, raksajätkät ja muut vastaavat.......
Mutta se pakahtumisen tunne, on juuri niin pakahduttavaa, että siihen meinaa ihan pakahtua. Okei se tekee ihan myhäilevän onnelliseksi joksikin aikaa, mutta entä sen jälkeen?
Olen tässä sattumoisin tutustunut yhteen mieheen, jota en siis tapaile, vaan lähinnä meillä on "asiakassuhde". Ensivilaukselta meillä ei olisi ollut mitään yhteistä, mutta jutuntynkää meillä kyllä tuntuisi olevan. Ja joka kerta puhuessaan hän yllättää minut jotenkin positiivisesti. Nyt tuskin muuta sitten ajattelenkaan kuin häntä, enkä todellakaan tiedä voisiko hän ylipäätään olla minusta sen kummemmin kiinnostunut. Tai minä hänestä, mutta olenpa vaan ihastunut.
Nyt ihmettelenkin, että miten saisin hänestä kenties kaverin? Hän on todella mukava, ja haluaisin olla jatkossakin yhteyksissä, mutta kenties ihan vaan kavereina.
kuulostipa hirveen tutulta koko juttu.. mie ihastun yhä useempaan kouluni poikaan ja se tunne alkaa pakahduttamaan. ihastuksenkohteeks joutuu kaikki hyvännäköiset kaksilahkeiset muutenkin ketä kaduilla näkyy.
En enää pysty laskemaan miten moneen poikaan oon "ihastunut" tällä kertaa, joten olen tullut siihen tulokseen, että olen pahanlaatuinen ihastusaddikti!
miullakin asiaa pahentaa se, että olen aika suosittu poikien keskuudessa ja monet ovat osottaneet ihastumisensa minuun. Monen pojan kanssa olen ollutkin, mutta aika usein poika on säikähtänyt miun tunteita ja lähtenyt karkuun.
alkaa ahdistamaan, kun on koko ajan ihastunut ja ei pysty siitä oikeasti kenellekään puhumaan kun toiset eivät ymmärrä.