Saan paljon enemmän nautintoa luonnossa liikkumisesta kuin ihmisten tapaamisesta. Mutta joku tulonlähde pitäisi kyllä kehittää itsensä elättämiseksi.
Sitä on jotenkin niin kangistunut ja aivopesty tähän oravanpyörään ja ns. normiin, että irtaantuminen on vaikeaa.
Sitä on jotenkin niin kangistunut ja aivopesty tähän oravanpyörään ja ns. normiin, että irtaantuminen on vaikeaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onhan se, yksinkertainen elämä on paljon rauhallisempaa.
Ainoa todellinen este yleensä on tuo ongelma mistä saada tuloja, luulen että muuten aika monikin olisi jo kerännyt tavaransa ja lähtenyt. Lienee noin kolmasosa tutuista jo muuttanut periferiaan, toki lähinnä kaupunkien lähettyville, jotta talous järjestyy, mutta selkeästi maaseudulle.
On normaalia. Kaikki kulkevat omaa polkuaan.
Ei olisi yhtään vaikeaa.
Se on todella normaalia. Harva vaan uskaltaa.
Arvotat. Miten paras ikä liittyy siihen ettei voisi elää yksinkertaista elämää maalla? 🙄
Kuvittelet tietenkin vähintään alitajuisesti että jos puhuu murretta, on myös lähtökohtaisesti ”yksinkertainen”?
Silloin yksinkertainen olet sinä.
Eihän sosiaalikukkahattutädit anna maalle muuttaa, kaikki ihmiset vaan kehäkolmosen sisäpuolelle. Saadaan ihmisiä paremmin hallittua.
Kun muuttaa tarpeeksi pitkälle niin kela maksaa palkan, kun alueella ei ole töitä. Tai sitten joku asiakaspalvelutyö etänä. Tai kämppä vuokralle ja elää vuokratuloilla.
Pienelläkin rahalla pärjäisi, jos suomen hyvinvointivaltion hyysääminen ei olisi tehnyt suomen väestöstä täysin uusavuttomia. Kukapa enää osaisi rakentaa metsämökkiä, pilkkoa puita pumpata vettä järvestä, saati korjata vanhempaakaan autoaan? Luuri käteen, ammattilaiset paikalle, sillä laskunhan voi lähettää suoraan kelaan.
Kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset osaisi, vaan siitä että kaikki on tehty niin vaikeaksi. Pienen mökin rakentaminen vaatii luvat ja hyväksynnät. Kaikki maksaa, kaikesta nyhdetään rahaa. Mikään ei ole sallittua.
Tuo on niin totta. Ensin Suomen valtio napsii omansa veroina ja palkkioina ja loppupeleissä EU kieltää koko homman jonkun direktiivin nojalla. (sivusta)
Se on juuri sitä ongelmanratkaisukykyä joka ihmisiltä nykyjään puuttuu. Otetaan lakikirja käteen, katsotaan rakennusluvan määritelmät ja siten mietitään miten se voidaan kiertää.
Yksinkertaisimmillaan esimerkiksi asuntovaunu ei tarvitse rakennuslupaa, myöskään merikonttiin ei voida puuttua, siitä tulee jo yli 25 neiliötä, kun leikkaa seinät pois ja laittaa neljä vierekkäin, on 100 neliötä. Ei tarvitse rakennuslupaa, energiatodistuksia eikä loppukatselmuksia. Voi tehdä vaikka nuotion keskelle olohuonettaan ja ihan omalla vastuulla on tukehtuuko siihen vai ei.
metsämaata ehkä pitäisi kympillä tai parilla ostaa, josta saisi polttopuut, jousipyssyllä/ongella saalistaisi ruokaa. Jos sinne ei saa kirjoja niin sitten Posterestantte Pari halpaa ebayn aurinkopaneelia katolle, huoltoaseman roskiksesta vanha akku ja sossusta satanen siniaaltoinvertteriin.
Voisihan sitä asua vaikka autossa, toinen asia sitten onko se kivaa ja pidemmän päälle henkiseltä hyvinvoinnilta kannattavaa. ¨
Itselleni ainakin täydellisen rauhan toisi oma tupa, omalla tontilla, mahdollisimman kaukana sivistyksestä.
Metsämaan hinta perustuu pitkälti puuston hintaan. Hakattu/harvennettu ei maksa neliöhinnaltaan yhtään mitään, kun mennään vähänkin kauemmaksi eteläsuomesta. Tosin ehkä yleinen tarjonta on 15ha ylöspäin ja silloin siihen muutama kymppi jo menee.
Varmaan moni myisi vaikka vain hehtaarin tai pari metsästään, mutta sellaisia myynti-ilmoituksia voi olla vähemmän, koska metsä myydään yleensä sijoitustarkoitukseen, eikä 2ha kasvatusmetsästä olisi muuta kuin omiin tarpeisiin.
Rakennuslupaa on käsittääkseni kierretty menestyksekkäästi ihan sillä, että mikä tahansa mökki laitetaan pölkkyjen päälle, eli sille ei ole valettu mitään perustuksia maahan.
Riittääkö saldo?
https://www.etuovi.com/kohde/r66293?haku=M1770127650
Omistusasuntolainan maksettu osuus pankille takuuksi ja edullien pankkilaina metsälle. Sitten omistusasunto vuokralle ja vuokralainen maksaa sitten sun asuntolainan ja metsälainan pois. Näin minä rupesin kodittomaksi parikymppisenä.