Näyttää kauniilta se kun mies rakentaa mielessään oman konstruktionsa.
Jokaisen oma pää toimii itsenäisesti, eikä yksityinen pää ole kenellekään velkaa.
Se saa ajatella niin paljon kuin haluaa ja luoda sellaista kuin haluaa.
Kenellekään ole oikeutta puuttua siihen tai pakottaa muuhun.
Kauneus piilee ainutlaatuisuudessa, sekä siinä, että tekee hurjaa kompositiota.
Totean, että saatoin tavata enemmän venäläisissä mielen konstruktiota rakentavia miehiä.
Naisen mielen konstruktio jää jotenkin pieneksi ja ehkä naiset sairastavat vähemmän kuin miehet mielialahäiriöihin ja kun sairastavat, niin paranevat nopeammin?
Naisen psykoosi voisi olla jostakin seksuaalisesta synnyttäjä asemasta tai mitä?
Mielenkiintoista olisi kuulla naisen selontekoa psykoosin aikaisesta tilasta.
Venäläiset miehet, jotka rakentavat pään konstruktiota saattavat olla aika yksinäisiä ja elämä koettelee heitä ihan kuin vanhoissa romaaneissa, joissa päähenkilöllä on metafyysinen tila Tarkovski, Dostojevski...
Kerran tapasin sellaisen bussissa, joka oli menossa Pietarista Helsinkiin. Matkan aikana mies kertoi minulle omasta pakostaan ja mielen filosofiastaan. Se oli kaunista.
Ero Suomeen siinä, että Suomessa ei suvaita puolihulluja. Heitä pelätään ja Suomessa voi olla, että vähemmän otetaan kantaa siihen, mitä pään sisällä liikkuu, itse tarina.
Ei tarinan tarvitse olla hullua. Hullun tarina jatkuu ja kehittyy ja se on kaunista, loogista kunnes tarina saa jalanpohjaa todellisuudessa. Ei sittenkään menee hukkaan yhtäkään mikään hullun miehen työ, jota hän käytti luodakseen filosofiansa. Ajattelun työ tuottaa tuloksia ja voi alkaa toimia.
Kaunista on tehty matka kun ensin epäilee ja epäilys voi olla aivan tyhjästä, kaukana todellisuudesta samalla tavoin kuin lapseton nuori mies elää omassa psykoosissaan.
Suomessa hulluus painottuu toimintaan, että hullu tekee hulluja asioita.
Siinä on ero venäläiseen hulluun, joka voi olla enemmän ideapohjaisempi sisäisesti.
Toki Suomessa voi olla myös jälkiopetus, mitä toiminnasta on opittu. Se näkyy siinä, että mies laantuu, tyyntyy ja toteaa kuin iso norsu, että "joo, te olitte oikeassa ja minä en".
Aika nöyryyttävä loppu. Ei muiden tarvitsekaan olla oikeassa koko ajan. Osa miehistä Suomessa ovat oman itsensä herroja loppuun saakka.
Kuitenkin herkästi Suomessa saa leiman kun kertoo mielensä sisäisistä ajatuksista. Suvaitaanko täällä vähemmän sellaista? Itsekin hämmästyin kuinka avoin oli se venäläinen, joka ajoi bussissa ja filosofoi kanssani vapaasti. Sellaista en kuulee Suomessa. Mies ei uskalla filosofoida.
Jokaisen oma pää toimii itsenäisesti, eikä yksityinen pää ole kenellekään velkaa.
Se saa ajatella niin paljon kuin haluaa ja luoda sellaista kuin haluaa.
Kenellekään ole oikeutta puuttua siihen tai pakottaa muuhun.
Kauneus piilee ainutlaatuisuudessa, sekä siinä, että tekee hurjaa kompositiota.
Totean, että saatoin tavata enemmän venäläisissä mielen konstruktiota rakentavia miehiä.
Naisen mielen konstruktio jää jotenkin pieneksi ja ehkä naiset sairastavat vähemmän kuin miehet mielialahäiriöihin ja kun sairastavat, niin paranevat nopeammin?
Naisen psykoosi voisi olla jostakin seksuaalisesta synnyttäjä asemasta tai mitä?
Mielenkiintoista olisi kuulla naisen selontekoa psykoosin aikaisesta tilasta.
Venäläiset miehet, jotka rakentavat pään konstruktiota saattavat olla aika yksinäisiä ja elämä koettelee heitä ihan kuin vanhoissa romaaneissa, joissa päähenkilöllä on metafyysinen tila Tarkovski, Dostojevski...
Kerran tapasin sellaisen bussissa, joka oli menossa Pietarista Helsinkiin. Matkan aikana mies kertoi minulle omasta pakostaan ja mielen filosofiastaan. Se oli kaunista.
Ero Suomeen siinä, että Suomessa ei suvaita puolihulluja. Heitä pelätään ja Suomessa voi olla, että vähemmän otetaan kantaa siihen, mitä pään sisällä liikkuu, itse tarina.
Ei tarinan tarvitse olla hullua. Hullun tarina jatkuu ja kehittyy ja se on kaunista, loogista kunnes tarina saa jalanpohjaa todellisuudessa. Ei sittenkään menee hukkaan yhtäkään mikään hullun miehen työ, jota hän käytti luodakseen filosofiansa. Ajattelun työ tuottaa tuloksia ja voi alkaa toimia.
Kaunista on tehty matka kun ensin epäilee ja epäilys voi olla aivan tyhjästä, kaukana todellisuudesta samalla tavoin kuin lapseton nuori mies elää omassa psykoosissaan.
Suomessa hulluus painottuu toimintaan, että hullu tekee hulluja asioita.
Siinä on ero venäläiseen hulluun, joka voi olla enemmän ideapohjaisempi sisäisesti.
Toki Suomessa voi olla myös jälkiopetus, mitä toiminnasta on opittu. Se näkyy siinä, että mies laantuu, tyyntyy ja toteaa kuin iso norsu, että "joo, te olitte oikeassa ja minä en".
Aika nöyryyttävä loppu. Ei muiden tarvitsekaan olla oikeassa koko ajan. Osa miehistä Suomessa ovat oman itsensä herroja loppuun saakka.
Kuitenkin herkästi Suomessa saa leiman kun kertoo mielensä sisäisistä ajatuksista. Suvaitaanko täällä vähemmän sellaista? Itsekin hämmästyin kuinka avoin oli se venäläinen, joka ajoi bussissa ja filosofoi kanssani vapaasti. Sellaista en kuulee Suomessa. Mies ei uskalla filosofoida.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nikola Tesla kehui että yksinäisyys on hyväksi kun haluaa tehdä keksintöjä ja olla luova.
Buddhalaiset sanovat että on suuri rauha ja autuus jos pystyy lopettamaan kaiken mentaalisen konstruktion. Mutta se ei olisi tahdonalainen juttu, koska kaikki tahdonalainen on konstruktiota. On silti selvää että asioita voi jaotella hyödyllisiin ja haitallisiin. Mutta harvoin mikään on aivan mustavalkoista. Esim. Lääkkeethän valmistetaan usein voimakkaista myrkyistä.