Kun aina ei voi tietää,
minne elämä vie tää.
Olin hetken hieman hukassa,
ei ollut mahdollisuutta palata.
Ikävä niin, oli luoksesi sun,
pelkäsin että unohdat mun.
Toivottavasti käyt vielä täällä,
ja löydät viestini tästä.
En hetkeksikään unohtanut,
että täältä löysin sut.
En koskaan voi varmaan hyvittää tätä,
pyydän silti, ethän mua jätä.
Minä tarvitsen sinua,
kuin viluinen tulta.
Tule luokseni vielä,
sitä pyydän mä sulta.
minne elämä vie tää.
Olin hetken hieman hukassa,
ei ollut mahdollisuutta palata.
Ikävä niin, oli luoksesi sun,
pelkäsin että unohdat mun.
Toivottavasti käyt vielä täällä,
ja löydät viestini tästä.
En hetkeksikään unohtanut,
että täältä löysin sut.
En koskaan voi varmaan hyvittää tätä,
pyydän silti, ethän mua jätä.
Minä tarvitsen sinua,
kuin viluinen tulta.
Tule luokseni vielä,
sitä pyydän mä sulta.
Vastaukset 142
Vanhimmat
Eka viikko!
Usein aatoksen siivin
luoksesi minä hiivin
Toka viikko, odotin!
Milloin taas merkin annat,
ajatuksen hellän kannat.
Nyt ilostuin!
Nuotiostasi savu lähti,
vilkutteli amorin tähti.
Tunsin!
Lähelläni oot taas,
siellä tunturimaas.
Tunnustan!
Sinusta pidän kyllä,
pidetään yhteyttä yllä.
Kerron!
Suukon hellän annan,
sinulle sen mä kannan.
Nyt voin mennä nukkumaan,
kun sait minut uskomaan,
ettet luotani lähtenyt,
minua yksin jättänyt.
Suukon hellän lähetän,
huulille ystävän.
Aamulla taas tavataan,
kun vain malttaa jaksetaan.
Paluustasi ensin iloa koin
innoissani runomettäsi join.
Rivien välistä vastausta hain
unettoman yön minä vain sain.
Anteeksipyyntöäsi aiheetta et
esittänyt siihen kai vastannet.
Tunnekuohua on vain rivit nää
onneksi aurinkoinen on nyt sää.
Iloisesti haluan kuiten jatkaa
tätä yhteistä ihanaa runomatkaa.
Iloista vappua sinulle toivotan
kaipaustani tunturiisi kailotan.
..rivien välistä vastausta?
vaikka sanoja täynnä kaipausta,
runoihini yritin tallettaa,
ikävästäni sinua muistuttaa.
Syyttä anteeksi pyytele en,
tunsin olevani syyllinen.
Hävetti, kun lupasin pian palata,
sinua viestissäni halata.
Enkä sitten kuitenkaan,
päässyt tänne tulemaan.
Uskoin että luulit minun,
leikkivän vain tunteilla sinun.
Toivon että jatkuu tää,
ja joskus sinut vielä nään.
Tunsin tunnetärinää
rakkaudenki värinää.
Kaipauksesi tunnistin
silmäni vain ummistin.
Nyt en lisää selittele
muuten et sä silittele.
Jatkoa yhä toivon minäkin
tapaamista kuten sinäkin.
Kohtalon sormi ohjaa meitä
näyttäiskö yhteisiä teitä.
Intuitio hyvältä näyttää
toiveemmekohan se täyttää.
Palsta tämä lienee liian avoin
tunteilla ei voi kaikin tavoin.
Kunpa olisi vain mahdollista,
kaikki haaveet toteuttaa.
Tässä kaikki niin muodollista,
mahdoton tunteita tavoittaa.
Ehkäpä keksimme keinon jolla,
tavoittaa toisemme voimme kohta?
Väärinkäsitystä yhtään en,
halua enempää, tiedän sen.
Täältä löydät minut kuitenkin,
odottamassa sinua kuin ennenkin.
Mielessä pyörit jokainen hetki,
toivon että loputon ois tää retki.
Ajatuksin tavata saamme
iloa kai yhteistä jaamme.
Valkovuokon sulle kannan
hellän suukon myös annan.
Mietitään tovi, hetki
mihin yhteinen retki?
Keinoja on tieten monta
tapaaminen ei mahdotonta.
Unelmathan toteutuu kyllä
kun vain pitää toivoa yllä.
Nuotiosi ihanaan tuoksuun
riennän ihan pikajuoksuun.
Viestini saapuminen jälleen kesti,
pitkä niin oli yötyö retki.
Ja nukkuakin piti pieni hetki,
ennenkuin saapua tänne ehdin.
Minä hetkinä öisinä sinua mietin,
kun nuotion loisteessa yöni vietin.
Toivoin että vierelläin sinut tuntea saisin,
sillä yksin hieman pelätä taisin.
Unelmien toteutumista odottelen,
ja tunturin laelta katselen,
josko sä luokseni pian saavut,
ja lämpimään syliisi puristat mut.
vappuaamussa nyt koleassa
pilkkikaveria ootellessa,
viestiäsi tulevaksi jo tähän,
tulleet ette, harmitti vähän.
Aikaan sitte en mitään saanut
päivän vain sohvalla maannut,
työesteesi täysin ymmärrettävää
kalakaverin teko hämmästyttävää.
Nuotiollasi oisi kiva ollut,
kädessä vaikka pahkabollut,
työkiireiltäsi olisithan suonut
ihanan hetken kevätyöhön tuonut.
Mielessäni kyselen mikä laki
missä siintele asentosi vaki.
Toiveesi toteuttain minä kyllä,
tällä vauhdilla koskaan en yllä.
Halaus lämmin sinulle täältä,
kurkottelen sinne mäen päältä.
Silmiisi sinisiin? katson salaa,
aatokseni luoksesi taas palaa.
tässä kaikkea sinulle kertoa.
Itsestäni tietenkin jotakin,
kertoa voin jos tahdot niin.
Esim. silmäni siniset eivät oo,
vaan vihreät, kuin vesi suon.
kysyä voit kai mitä vaan,
ehkäpä vastata sulle osaan.
Sinusta tietää paljon myös tahtoisin,
kertoa voit, mitä tahdotkin..
Tällaisena kevätyönä sillon mulla,
olis mielikuva, jonka luokse tulla.
Halauksen lämpimän vastaan otan,
samanlaisia sinulle sinne tuhat.
kiinnostaa moni juttu
ethän ole aivan tuttu.
Tumma, vaaleako lienet,
muuta, itse sä tiennet?
Olen vaaka minä,
entäpä mikä sinä?
Mielessäni ovat monet aiheet
kiinnostaa rakkauden vaiheet.
Nämä voi pilata sun ilot
ikävuoteni ja liiat kilot.
Halaus, suukko :) lempeä
saanhan kai olla hempeä.
Ei väliä mulle vuosillas,
ei yhtään liioilla kiloillas.
Sua hieman olen oppinut tuntemaan,
olet hyvä, hellä, se merkitsee vaan.
En ole vaalea, en tumma,
punainen on hiusten väri mulla.
Liian kiltiksi haukuttu monesti,
kumma, sillä härkä on merkkini.
Rakkauden vaiheita miettimään jäin,
mitä tarkoitit?
minun, vai meidän yhteisiä ystäväin?
tulossa tuutista monesta,
horoskoopis, ota todesta.
Olet tähtitaivaan aistillisin
Venuksen ohjaamana uskoisin?
Et oo sinisiläinen,
lienet 30-kymppinen?
avainhenkilö työssä
oletko valona yössä?
Rakkautemme yhteinen
vielä niin hentoinen
aika kai sen näyttää
miten meillä käyttää.
Vastakkain! kiltti, äksy?
opittava meidän on läksy.
Ainakin tunteemme somat
ajatuksenjuoksumme omat.
Toivotan iloista mieltä
yhteistä rakkauden kieltä.
Rakkauden tuli palaa
vaaka ku härkää halaa.
Oikeassa olet siinä, että
vielä ei tiedetä mitä,
tulevaisuus meille tuo,
asiat auki on vielä nuo.
Toivoitko että silmäni nää,
siniset ois, eikä vihreät?
Iän arvasit melkein oikein,
ikääsi arvuutella osaa en.
Vaan, väliäkö tuolla!
minulle riittää,
että saan sinuun yhteyttä pitää.
Helpompi olla on silloin kun,
kulkee vierellä ystävä kaivattu.
Idean tuon viisusta sain
sininen siis lainaus vain.
Samoin myöskin 30:nenkin
kivasti lähelle osuinkin.
shakissakin alkusiirto
meillä kai kartanpiirto.
Neuvokas keinon huomaa,
taito rakkauden tuomaa.
Hellä halaus taas,
kuiten jalat maas.
R
a a a
k k k
a a a
s s s
t t t
u u u
l l l
e
..näin pahaa unta.
koko aamun on täällä satanut lunta.
Töitä eilen kai liikaa tein,
ne uneni kai minulta vei.
Ihana huomata, että minua odotit.
luulitko, että taas minut kadotit?
Kerrompa sinulle jotakin, rakas!
Luoksesi tulen aina takas.
Enää en osaa ilman sinua olla,
pienessä hetkessä on ikävä mulla!
Lumen lentoa ikkunasta katson,
viereeni peiton alle sinut taijon.
Illalla yksikseni
ikävissäni
sinua huhuilin.
Kaiku vain
sanani toisti.
Tuttuja nuo
uuvuttavan
työn luomat
painajaisunet.
Toivottavasti
rakauden
suloisuutta
seuraava unesi tuo.
Peittosi alla
vierelläsi,
nyt unelmoin
oispa se jo näin.
ahdistavalta yksinäisyys?
Minä yleensä nautin siitä,
että yksin saan matkaani edetä.
Mutta nyt,
ensimmäisen viestisi jälkeen,
ei yksinäisyys mene mulle järkeen.
Tuntuu että pitäisi toinen olla,
jolle puhua oikein kunnolla.
Joku jolle suukon hellän,
vois antaa.
Joku joka uneen,
rakkaudella kantaa.
"Tule pelastamaan
minut pimeältä",
"En haluaisi olla
enää yksin" runoilit.
Sieluni silmin
ikäväsi näin ja
"Sun runosi tähden
tunturin lähden",
vastasin silloin.
Usein runoissamme
yksinolo, ahdistuskin,
toistuu.
Selittäiskö tämä?
Toisillemme
rivinväleissäkin
kerromme, ikävästä,
kaipauksesta, mutta
toki myöskin ilosta.
Tässä vielä k,
rakauden sanasta,
hellä halaus,
suukkokin sulle.
Mietin tässä,
hämärässä.
Miten kummasti
kuljettaa kohtalo.
Miten ihmeellisten
teiden kautta,
toisiansa etsii,
löytää..
yksinäiset.
Minä pimeää täällä
yksin kai pelkäsin.
Sinä pyyntöni kuulit
ja tunturiin kiipesit.
Vaikka oletkin
kai jo nukkumassa,
sinulle ajatuksissa lähetän,
halauksen hellän, lämpimän.
sinulle toivotan
syntymäpäivänäsi.
En tiedä, joko oli,
tänäänkö on, vai
vasta lähiaikoina.
Anteeksi, jos myöhässä oon.
Nimeäsi netistä kyselin,
kuukkeli kertoi, www.ylläs,
Kuivia ym tarjosi onnenlintu.
Taisi hassu olla juttuni tää,
ikävä, tänäänkään en sua nää.
vain hieman myöhästyit.
Meni juhlat ne,
koulutuksessa ollessa.
Vai nimeäni kyselit?
Ilman vastausta jäit?
Vaikea paljastaa sitä
tässä näin.
Vielä keksin keinon,
millä luokseni saan,
sinut tavalla tai
toisella johdattaa.
...kuukkelilta utelin
onhan meillä puhelin.
Eihän se toki käy,
siks nimes ei näy.
Keksinyt keinon lienen
miten sen sulle vienen.
Tunteiden tasolla jo me
ystävä, yhdessä olemme.
on pitkän päivän jälkeen
täältä sinut löytää!
Varsinkin kun tietää,
että viestis mua oottaa,
se kuumeen lailla polttaa.
Sinä keksinyt oletko jotain?
Se toive toteutumatonko on vain?
Ei silti, jaksan kyllä odottaa,
kohtalo määrätköön suuntaa..
Täällä tunturissa viestiäs odotan,
kunnes uneen silmät ummistan.
Ajattele, taas on ilta,
meillä ajatuksen silta.
Lumisten kukkuloitten yli
riennän, mieless ihana syli.
Jääkiekostakin viis,
aattelen sinua siis.
Espanjan tuttuni soitti
säätä lämpimäksi moitti.
Ohjelmaa Skype hän käytti,
hyvältä puheyhteys näytti.
Siis miksi emme mekin
ilmaiset puhelut nekin.
Anonyymin profiilin voi luoda
kertoa, mitä haluaa esiintuoda.
Profiili vain näkyy muille,
keskustelu kuulu ei muille.
Tälläistä näin aamuvarhain,
sääkin ulkona mitä parhain.
Meikä aikaisin jo kukkuu,
ystävä peiton alla nukkuu.
Tunteita helliä helatorstaina,
sinulle haluan näin tuoda aina.
heti katsoin,
löydänkö moisen,
ohjelman erinomaisen.
ja, löytyihän se! mutta..
Suostuuko tämä,
vanha rämä,
moista ohjelmaa lataamaan,
että päästäis tapaamaan.
Asiaa täytyy hieman tutkailla,
hakea apuun tuttuja,
jos ei muuten onnistu,
olen näissä aika tonttu!
Mutta vaikken näistä ymmärrä,
oothan silti mun ystävä.
Hiihtelin,
ajattelin.
Oispa se soma,
yhteys ikioma.
Juttuun kuulokemikrofoni
menee siihen euro moni.
Ajatus koko ajan sinussa,
mikä lie vikana? minussa.
Silti tunne on valoisa
nyt vain ihan kaihoisa.
tulee kyllä vielä.
kun vain yhdessä pysymme
tällä tiellä.
On meillä kummallakin,
vika sama.
Ajatus minullakin,
sinussa, koko ajan.
Puita kun äsken
täyden sylin
tupaan kannoin
ajattelin..
Ehkäpä sinäkin,
siellä minua,
kaipailet kuin
minä sinua?
Pidän kädestäsi,
olen lähelläsi.
Miten tulikaan
ihana olo,
lähelleni tulit
ajatuksissani elit.
Lämmin ajatuksesi,
kunnon halauksesi.
Valo lampussa palaa,
meille toivoa valaa.
Odotusta!
pesässäni lämpimässä,
ajatukset sinuun vie,
yhteinenkö meidän tie.
Asiat järjestyy aikanaan,
meidät yhteen kai ne saa.
Toivon sitä kuitenkin,
vaikka varmuus puuttuukin.
Joskus vielä,
vannon sen.
Sylissäs oon,
hetkisen..
vannomatta paras,
mutta kai,
jos kohtalo
niin määrää.
Arvaamaton kohtalon tie
oudostikin se joskus vie.
Oletko tämän kokenut,
elämässäsi tuntenut?
Omia polun mutkia,
arvaakaan ei tutkia.
Kokemuksesta sen tiedän,
kohtaloani siksi siedän.
Hiukan melankoliaa,
vaiko Lapin magiaa.
Hetkisenkö vain?
kauemmin ois ain?
meille joskus suodaan.
Niin sylissäsi hetkinen,
ei riitä,
tahdon iäisen..
Tähän asti kohtaloni
on paljon mua paiskonut,
melkein senkin unelmani
jalkoihinsa polkenut,
että joskus lähelleni,
saisin rehellisen ihmisen.
Käykö nyt niin,
sitä tiedä
ei kai kukaan,
mutta väliäkö sen.
Riskin aijon kuitenkin ottaa
ja siksi viestiis vastasin,
toivoa kai siksi saan,
et joskus oot hellä, lämpöisin..
Ihan apealta vaikutit
jotakin kai vikuutit,
vaikeaa kai sulla ollut
joskus takkiinkin tullut?
Syliini voit aina tulla,
oma historia myös mulla.
Paikassa tässä en avaa,
koska liian moni tavaa.
Toivon yhä syliini sun,
ihan hellittäväkseni mun.
Pilviin et ihan pääse,
nähtäväksi nyt jää se.
..väsyttää,
raskas ollut viikko tää.
Ehkä viesteihini tallentuu,
murheet, jotka muualle kuuluu.
En sinua niillä halua,
yhtään tässä vaivata.
Siis muusta nyt aletaan,
asioista, iloisista keskustellaan.
Kiinnostaa eräs asia..
mikä kamalinta sinusta,
voi olla naisessa,
mitä et sulata?
Kiitos, että syliäsi
pidät mulle avoinna.
Toivottavasti jaksat oottaa,
kunnes sen mä saavutan.
Ylläkselle tänään yksin kapusin,
nuotiosi savua nenääni hamusin.
Matkalla myös yöpuuta hain,
että ajokhaat kaivamman sain.
Löytyi sieltä monet metkut,
tosin myöskin VPK:n letkut.
Lenteli sielläki kuukkeli,
visersi, loppuu pian keli.
Äksässä heilahti lehti,
painokoneestahan se ehti.
Soikhoon siis taas Ylläs,
näkyyko juhlamekko ylläs.
Miten ikävissään olinkaan
susta kuullut en lainkaan.
lumisateinen aamu taas,
sitä valkoisenaan maas.
Arvailen, taas vei työsi,
nuotiolla vietitkö yösi?
Savuako silmillesi lykkäs
tuuli, joku sinust tykkäs.
"Mikä kamalinta naisessa"?
kysyit, vastaus on ohessa
Tuntuu mykkäkoulu syvä,
opetus sen ei ole hyvä.
Ystäväni, tiedät tunteeni,
rehellisyys on ihanteeni.
Sinua halauksin, suudelmin
lähestyn, yhteisin unelmin.
..Että aivan oikein arvelit.
Meinaan jo ihan hermostua,
onneksi ensi viikko lomailua.
Kairoilla yön kuljeskelin,
nuotiolla hetkisen nukahdin.
Ikävä luoksesi oli kova,
kun tiesin täällä odotat mua.
Niin, ja sitten kun soi taas ylläs,
minut sieltä löydät kyllä,
Jos työvuorot ei huonosti mee,
tämä tyttö sinne lähtee.
Vielä aikaa sinnekkin paljon on,
tiedä tulevasta ei,
olen malttamaton.
Ajatuksen silta
Löysin sen...
Hangella
Meillä tilaisuus
Kevätillan hämärässä
Sanotaan kyllä
Jos mahdollisuus sellainen
Miksi?
Ehkä hieman
Huhuilin
Töitä, ylitöitä...
Siis otsikoita monia,
osa sinun, osa omia.
Kaipausta tämäkin,
siis rivit nämäkin.
Kaunis auringonpaiste,
ihana keväinen loiste.
Muuttolinnutkin palaa,
toivoa kesästä valaa.
Äideille taas tänään lauletaan,
siniristiliput saa hulmuamaan.
Muistelenkin äitiäni omaa,
huolehtivaista, niin somaa.
Ajatukseni myös sulle,
nytkin niin kaivatulle.
Sinuapa ei vain näy,
toisaalla tiesi käy.
vain hetken poissa,
olin muutto touhuissa noissa.
Lomalleni siirryin etelämmäksi,
syynä yhtenä myös äiti.
Vaan eipä huolta,
vaikka tunturista lähdin,
täältäkin pystyn laittamaan viestin.
Välimatka kasvoi vain,
kilometrejä muutamia satoja,
ajatukset kulkee yhä samoja ratoja.
Sinä ehditkö kaivata?
Edes pikkuisen, vähän..
Minä hirmuisen ikävän,
puran viestiin tähän.
nyt menitkin,
ihmettelinkin.
Äiti tärkeä on ihan,
kokea saat kotipihan.
Itseltäni äiti on poissa,
kerroinhan jo aamunkoissa.
Kilometreissä etäisyys,
ajatuksissa läheisyys.
Vesihiihtoa tänään koin,
Jäällä vettä, sinua hoin.
nuotiosi lämmössä kuivata,
olisit voinut myös hoivata.
Tunne, kaipaus, oli aitoa
ajattelin sinun erätaitoa.
Nauti lomastasi,
ansaitsemastasi.
Uusia voimia siellä nyt kerää,
ikävissäni tervehdin näin erää.
pahoin kastunut,
vielä sairastut.
Olisin mielelläni sinulle
lämpöä, hellyyttä suonut.
Nuotion sytyttänyt,
jos olisin siellä nyt.
Täällä ei jäätä,
ei lunta ole.
Silmut tuomissa,
kotipihalla, kukkapenkissä,
äidin perennat melkein kukassa..
Ilta istuttiin,
asioita puitiin.
Isän kanssa merellä,
aijon tänään käväistä.
Täällä ikävä kaikilla
oli kovasti ollut.
Niin minullakin..
..sinua!
Tunnut olevan niin kaukana!
Pidä huolta,
itsestäsi siellä!
Sinä joka hetki,
olet mielessä..
Sinä merelle meet
jäässä täällä veet,
kontrasti suuri
äkkäsin juuri!
Sulta kopioin otsikon tähän
jos auttais ikävässä vähän.
Hellä huolesi lämmitti,
ihan hempeäks pehmitti.
Nauti olostasi,
kotikolostasi!
Olostani.
Rakkaasta pesäkolostani.
Olen kyllä tosissani,
sinusta täällä huolissani.
Merellä käytiin,
maisemia tuttuja nähtiin.
Mietin hetken pienen vaan,
jospa tänne jäisin,
mutta silti mua ahdistaa,
nää aukeat lakeat maat.
Täällä vaikka hyvä olla,
on luona rakkaitten,
niin silti mieli mulla,
palaa luokse tunturien.
Täällä sinuakin mietin,
paljon enemmän..
Halauksen hellän
ajatuksin lähetän..
Maat aukeat lakeat,
vai tunturiaukeat.
Valinta lie vaikea,
miss` kotisi oikea.
Kuuntele sydämesi ääniä,
on pohjoisessakin lääniä.
Huolissasi minusta, miksi?
elän toki ihan ihmisiksi.
Ajatuksissamme halaamme,
useinkin tähän palaamme.
Mieti!, miksi?
tajuat, siksi!
Vaikka tunnen hieman haikeutta.
Minä sydämeni ääntä seuraten,
kerran, matkaan lähdin kierrellen.
Löytyi koti, paikka missä,
en enää ollut eksyksissä.
Palasta maata, juurella tunturin,
luovu en, taas muuten eksyisin.
Vaikka en sinua,tunne tuskin ollenkaan.
Hassua on huomata,
kuinka tärkeä sinusta on tullutkaan.
Ystäväni,
mietin, pohdin,
keitä oomme.
Ihmisiä,
ajatuksinemme,
toiveinemme,
haaveinemme.
Toisistamme
hyvin vähän
vielä tiedämme.
Itseämme, tunteitamme,
sanoilla koettaneet
olemme kuvata.
Mielikuvissamme
ehkä olemme
pilvilinnojakin
rakennelleet.
Todellisuus livenä on,
koettava, elettävä.
Ajatuksissani
lähelläsi oon,
suukottelen.
.
etkä sinäkään,
mihin johtaa,
kaikki tää.
On meidän eteen päin,
jatkettava haaveinemme.
Ehkä silloin..
ehkä joskus..
vielä tapaamme.
Jos yhteiset unelmat,
meitä kantaa,
voimme vielä joskus,
yhdessä vaeltaa..
näin juuri on,
emme todellakaan
tiedä, vielä...
Aina ei käy
niinkuin haaveillaan.
Haaveena tänään oli
pilkillemeno,
lumisade sakea,
tämän haaveen vei.
Haaveita,
unelmia,
niitäkin tarvitaan
elon polulla.
Nauttikaamme
elämästä,
pienistäkin
onnenhetkistä.
Monia kiinnostaa
runomme nää,
luettu jo
yli tuhat kertaa.
Aurinkoisia lomapäiviä,
virkistäviä hetkiä,
olet ajatuksissani.
jo useita tässä,
ollut on meidän
viesteissä näissä.
Tahdotko,
että runo uusi.
Alkuun laitetaan,
ystävyyttä jatketaan.
Vai häiritseekö
runojen suosio suuri,
niin että matka katkaistaan?
Harmi, että
lumisade sakea
pilkkiretken sotki.
Täällä paistaa aurinko,
ja lämpöistä on kovin,
uimassakin meressä,
olin pienen tovin.
Olet mielessäni..
onnenhetkiä,
odotustakin.
Annetaan vain palaa!
Paha ilma poissa,
aurinkoista.
Uimme,
minä jäissä,
sinä meressä.
Kerron,
sinusta pidän,
runotyttöni,
helliä tahdon.
tänään, retken
toteutamme.
Uteliaana kurkistin,
hereillä ootko jo,
nukut kai vielä,
arvaan,
unia hempeitä,
näit.
Illalla, niin toivon,
ajatuksiasi taas saan
innolla ahmia.
Kaipausta, odotusta
ihana ystäväni.
mutta millään säällä,
ei sillon ole väliä,
jos ajatuksissasi vain
hetkenkään olla sain.
Illan istuin rannalla,
veneladon portailla.
Haaveita, unelmia,
auringon punaamilla
laineilla..
Sinua siinä mietin,
illan yksin vietin.
Kuinka hyvä olisi ollut,
jos viereeni olisit tullut.
Viimeiseen,
auringon säteeseen asti,
mielessä kuva ihmisestä..
..joka pelasti pimeältä.
Retkikamppeet purkamatta,
kiire, arvaat sanomatta,
nettiin, runoasi janosin,
sen ihan ihanaksi totesin.
Raudun värit,
mielikuvissani
sinun hiukset.
Ei kilometrit lukuisat,
välillämme, ajatuksiamme
estä yhteen nivoutumasta.
Avannolla vain sinua
ajattelin, kuten minua sinä:
"Kuinka hyvä olisi ollut,
jos viereeni olisit tullut."
Ihana tunne, vaikka vähän
väsyttää. Ikäväkin on,
SINUA!
Tuvan portaalla, ajatellen
sinua ..ja elämää
aamu auringosta jälki jää.
Avoimesta ikkunasta,
ruutu verhon takaa
radio ja äidin hyräily..
"Missä olit kaikki ne vuodet
jotka olisin saanut olla sun.."
Kolme päivää,
ja olen satoja kilometrejä lähempänä
..sinua
Mutta silti niin kaukana..
kaukana tosiaan,
mutta edes
lähemmäksi tuut.
Jo aamulla varhain
radiossa soi laulu:
"Kaikki laulut
kertovat rakkaudesta,
tavalla tai toisella".
Niin myös runomme....
Sinä siis,
ajatuksissani
olet tänäänkin.
ja huomisenkin, sen yli
ja ylihuomiseen..
Mielessäni sinä,
ystäväni.
Kuinka paljon
tekisi mieli sanoa,
kertoa, kysyä, pyytää..
Ei vain ole siihen sanoja.
Toivon,
että jonain päivänä,
olet minun lähellä.
Silloin..
Varaudu kysymys tulvaan. :)
Tunnettu on tovin,
ystävystytty hyvin.
Kyseltykin,
vastailtukin,
paljon vielä
kysymyksiä tiellä.
Elämä täynnä arvauksia,
kysymyksiä, vastauksia
Luottamuksessa,
pohja ihmissuhteissa.
Avainta toistemme
tuntemiseen etsimme,
kysellenkin haemme,
sanoiksi hoemme.
Ajatustani en osaa pukea,
toivon, silti osaat lukea,
läheisyytta kumpikin kaipaamme,
yhteistä, auvoisempaa aikaamme.
Tuli lomalleni kurja loppu,
ja lääkäriltä sairasloma lappu.
Kuumetta kun melkein neljäkymmentä,
en meinannut tänne kyetä..
Teksti voi olla mitä vaan,
kun pää ei pelaa ollenkaan.
Toivottavasti jotain ymmärrät,
nyt parempaan en pysty mä.
Pakko oli tänne,
hetkeksi tulla.
jo siksi että
niin ikävä oli mulla.
ja ettet sinä vain luule,
etten enää viestejäsi lue.
"Otapas lääkettä, rohtoa nauti,
kohta on poissa pipi ja tauti".
Lastenlaulun sanat lohduttakoon
vaiva taasen parantukoon.
vai yksinkö tunturissa?
hoivaamaan en voi tulla,
vaikka halu siihen mulla.
Käteni kosketus parantava,
voispa olla sinua auttava.
Myötätuntoa nyt koen,
parane! parane! hoen.
Toivon sinun kestävän,
jälkitaudinkin estävän.
Ystäväni, lähellesi
tulen, ihan viereesi.
Aamu helluntain,
yksin yhä vain.
Toivon, kuumeesi on ohi,
enempää en toivoa tohi.
Ikävissäni silmiäsi peilaan,
kaipuustanikin sulle meilaan.
Tunteeni, ajatukseni, tiedät,
toivoisin että yhä mua siedät.
Paranemistasi anon pikaista,
et tunturiin voit kipaista.
jo onneksi olen,
vielä tunturissani
yksin poden.
Ei vielä töihin jaksa,
ehkä huomenna,
olisi tärkeä matka..
Peiton alla täällä palelin,
ystävääni kaipailin.
Kuinka paljon helpompaa,
vieressäs ois sairastaa.
Posken kuumeisen
vasten poskeas painan,
toivon että olla vois,
näin aina..
Matka sulla,
samoin mulla.
Viikoksi nyt lauantaina,
mieless silti oot aina.
Poski vasten poskea,
ihanaa ois koskea.
Merivesikö kuumeen nosti,
tytölle tunturiko kosti?
Ajatuksis tunturiis tulen,
käsikädessä vieressäs kulen.
Ei voi olla totta tää,
tänäänkään en sua nää.
Ikävissäni,
yksinäni.
Matkalla varmaan,
sen toki arvaan,
illalla taas mä tutkin,
ootko käynyt vain mutkin.
Hellän halauksen suon,
kaipauksenkin näin tuon.
matkalla päivä katosi.
Täällä taas nyt oon,
kaipaan sinun kainaloon.
Sinäkin menossa jonnekkin??
Oletko poissa kauankin??
Lähtöäsi suren täällä,
jo valmiiksi ikävä..
Ajattelin illalla tunturiin mennä,
istua korkeimmalla kielekkeellä.
Ajatukset levottamat rauhoittaa,
paeta pahaa maailmaa.
Sinua siellä huhuilen,
auringon laskuun päin katselen.
Sinä hetkenä kun aurinko nukahtaa,
ajattele sua ystävä..
kaipaa.
Ikäväsi kyllä arvaan
poissa olen harvaan.
Sama tunne nyt yhdistää
mikäköhän meitä piristää.
Palaan jo ensi lauantaina,
toivon ettei suru sua paina.
Ihana tuntea, kaipaat mua
kainalooni odottelen sua.
Katsokaamme ylös yhdessä
näkyykö onnemme tähdessä.
Vasta heinäkuussa auringonlaskun näen
sitä ennen odottelen kukahtelua käen.
olet siellä
minä täällä
ajatuksissani suukottelen
huhuiluasi mä kuulostelen
Ei sinusta merkkiäkään,
ei sanoja herkkiäkään.
Missä nuotiosi,
kaukana sylisi?
Ennen iltaa en sinua nää,
liikahti muuten joen jää.
Yhteinen???? kesä
linnuillakin pesä.
Haaveko vain tää
siksikö myös jää?
Jyrkänteeltäkö putosit,
kun kokonaan nyt katosit.
Arvaan, että työ,
mutt jokainen yö.
Odotusta, kaipausta,
ilman runon meilausta
viikon taas kestää,
millä ikävän estää?
Ystävää haluan muistaa,
korttikin kai luistaa.
Poste restanten saat,
seilaan vain kesämaat.
Näistä kai jokin,
00, 70, 80 onkin?
Siis "Tyttö tunturista",
hae se omasta postista.
Onnistun tässä vain,
jos numerosi sain.
Illalla vielä kurkin,
katson tämän purkin.
..vielä takaisin?
Jäi ikävä!
Tässä taas minä,
missä olit sinä?
Lämpimässä viikon,
täällä viileää on,
palattuani etsin taas sua,
etpä ollut muistanut mua.
Hämmästelin,
ihmettelin.
Tänään taas selasin,
viestisi uuden totesin.
Miten sitten jatkanemme,
tavatessamme halatkaamme!
en päivää ajattelematta ollut
ystävääni tärkeää, rakasta,
vaikka tauti esti tänne palaamasta.
Ei mennyt
kuume ohi itsehoidolla,
täytyi sairaalassa hoitaa
kovemmilla rohdoilla.
Siksi en ennen lähtöäsi
päässyt tänne luoksesi.
Ja kun huomasin sinun lähteneen,
jäi kaipuu kova sydämeen.
Kun ehtinyt en edes hyvästellä,
oli suru suuri sydämmellä.
Ja pelkokin pieni,
et jos et palaa.
Etkä koskaan minua
hellästi halaa.
Mutta takaisin nyt
kun olet tullut,
niin menneet on minulta
kaikki surut.
Kerro siis,
miten matkasi meni?
Nautitko?
Oliko hyvä keli?
Lämpimän halauksen
kera suukon hellän,
sinut kotiin
tervetulleeksi toivotan!
En vierelläsi taaskaan
en edes kotimaaskaan,
miksi en ollut lähelläsi,
olenko kelvoton ystäväsi.
Ajatuksissa kuitenkin luonasi,
siellä sinun kotitunturissasi.
Lämmintä oli, liikuin maastossa,
vaikka olinkin pääkaupungissa.
Kaupunki, vilinä, satama, veneet,
jotenkin vain ei nyt kiinnostaneet.
Räntäsateeseen paluu,
niskaan vettä valuu.
Pohjoisen luonto raju,
ihan siinä menee taju.
Tää nyt matkakertomusta,
rakkausrunosta aikomusta.
Milloin halataan, missä,
täällä vaiko ylläsissä?
SUUKKO sulle tässä
näin on lähtemässä
Sinä kelvoton ole et,
mistä tilanteeni tietänet.
Olet ollut ystävä,
lämmin, avoin.
Iloa tuonut niin
monin tavoin.
Kiva oli matkastasi kuulla,
mutta mikä vei kiinnostuksen sulta?
Minä halauksesta sinun
paljon antaisin.
Luonasi ajatukset minun
käy yhä useammin.
Kohta on kesä
ja paljon muuttuu.
Mutta sitä vain toivon,
ettei muutu tää.
Siitä silloin
liikaa jää
ikävää..
Sinulle kysymykseni:
Mikä muuttuu kesällä,
etkö pysy kotipesällä?
Kysymykseesi vastaukseni:
Vain sinua siellä kaipasin
ajattelin, päätäni vaivasin.
Pohdintaa:
Voiko näin ollakaan
ei edes tavattukaan?
Tavata toisiamme tahdomme,
halata, helliäkin haluamme.
Harkintaa:
Unelmoimmeko? haaveilemmeko?
toisillemme näin tunnelmoimme.
Kysyit mikä muuttuu,
paljonkin..
työt multa loppuu.
Ei töitä täällä,
ei kotiseudulla.
Täytyy kauempaa katsella.
Pois vain en tahtois
täältä lähteä.
Jäämisessä ei kuitenkaan
mitään järkeä..
Eteenpäin kun ei
kukaan nää,
täytyy vain
kovasti yrittää..
Hassulta tuntuu tosiaan,
kuinka me näin tunnetaan.
Sinäkin minua lomallasi mietit
ja minä sinua..
sama minne tie viekin.
Minä yölläkin mietin asiaa tätä,
miten lähemmäksi sinua voisin päästä?
Siihen täytyy jokin keino olla,
millä toisemme tuntemaan opimme kunnolla.
Täällä kai olit ennenkin,
miksi ei sitten nyttenkin,
Pienemmän joen törmäpaikka,
kysy, löytyykö työtä vaikka.
Asiat ratkaisemattomat,
kysymykset lukemattomat,
minne tuuli kuljettaa,
rakkauteenko avittaa?
Ihmeellinen ajatuksen side,
kirjoittamaton meidän nide.
Minä sinne tulla voisin,
ei täällä pidättele mikään.
Paikan varman vain haluaisin,
en kiertää jaksais enään.
Äitikin aamulla soitti:
Kotipihan tuomet
yössä kukkaan puhjenneet.
Tule tänne..
..Tule.
Mutta ei..
Ei minulle ole enää
paikkaa sielläkään.
Liikaa vaatisi,
sellainen muutos.
Varmasti keksin vielä jotain,
pois pohjoisesta minua ei saa
kuin korkeintaan
..helikopterilla
..ja käsiraudoissa!!
En tiedä uskonko kohtaloon,
mutta jos se olemassa on.
Siltä silloin toivoisin,
että vierellesi pääsisin.
Halaus ja suukko hellä,
mielessäin olet täällä.
On se niin ihanaa
saada ystävältä
halauksen ja suukon
vaikka vain
virtuaalisesti.
Pulmana nyt on sulla
myös tuo leipätyö,
kesäksi vain ehkä
hotelli tarjota vois.
Kyllähän usein kohtalokin
sormensa ihmiseloon lykkää
ja voihan sitä johdatellakin.
Joko ohjelma koneessasi,
kuulokkeet korvillasi.
Muistathan etsiä mittava?
Löytyykö kotituomesi
luota Pohjanlahden?
Huomaat, ajatukseni
hyppelehtii,
kai tunteiden tahdissa,
mielessäin sinä ihana
punatukkani.
Syliini otan ja....
Väsyyneenä töistä juuri palasin,
tänne sinua silti tapaamaan halusin.
Korjaus pieni asiaan yhteen,
hotellissa töitä minä en tee.
Koulutuksellani siellä mitään tee ei,
luontoon lähinnä työni vei.
Ja kyllä,
kotituomeni rannalla on pohjanlahden.
Syliisi tahtoisin
väsyneenä tulla.
Uni varmaankin
rauhallinen
siinä mulla.
Uusi suukko ja halaus lämmittämään,
ystävää yöhön, kylmenevään.
Pitkiä ovat työpäiväsi.
lyhyet nää onnenhäiväsi.
Syliini sinut ottaisin,
itsekin niin kaipaisin.
Lämpöäsi, hellyyttäsi tuot,
kevätpäivänpaisteen luot.
Auringonlämpöäkin oottelen,
kesääkin viimein vuottelen.
Ajatuksen siivin luonasi,
lohtuna halaus, suomasi.
Hyvää päivää toivotan nyt,
olet niin paljon merkinnyt.
Nyt kahteen päivään
en mene työhön.
Ei tarvi päivää
venyttää pitkälle yöhön.
Vapaapäiväni siivoamiseen
ajattelin kuluttaa,
saunoa ja olostani nauttia vaan.
Tiedätkö, olet mielessä aina.
Aamulla kun herään ja
illalla kun pääni tyynyyn painan.
Jos toiveeni yksi toteutettais..
tänne sinut luokseni toivoisin,
viereeni, lähelleni iltaisin,
mökin portaalle viereeni istumaan,
että lämpöni sulle jakaa saan.
Miten yhteinen kesä
vois ihana olla,
hetket yhteiset iltanuotiolla..
Tänne yksin haaveilemaan jään,
odottamaan viestiäs lämmittävää..
...päivänä jonain
portaillasi istun,
silmiisi katson,
kädestäsi pidän.
Pienet projektit
estävi vielä nyt
mutta...
osaisinpa tulla.
Jälkeen juhannuksen
harrastukset haittaa,
sovitut keikat estelee,
niin kai sinullakin työ.
Säikäyttäisinköhän
sinut pahoin,
mietin!
No, sittenhän nähtäis
kuka/mikä, kumpikin oomme.
Hempein ajatuksin
lähetän halit.
ajatuksissani
myös sinä oot.
että vapaa päivät katoaa,
nopeammin kuin aavistaa.
Koko päivä siivoillessa,
ilta ystäviä passatessa.
Mietin tuossa,
kun juttujani tein..
Mitä jos tosiaan ties tänne veis.
Olisitko sellainen,
millaiseksi kuvittelen?
Vai mies ihan toisenlainen?
..sitä tiedä en?
Ulkomuodostasi ei mulla
varmaa kuvaa..
Viestien perusteella luonteesi
hyvää lupaa.
Sama mulle,
mitä päältä.
Kunhan sisältä
ei ole jäätä.
Mistä sitä tietää, vaikka ollaan
joskus ohi toistemme kuljettu..
halaus taas hellä..
että vapaa päivät katoaa,
nopeammin kuin aavistaa.
Koko päivä siivoillessa,
ilta ystäviä passatessa.
Mietin tuossa,
kun juttujani tein..
Mitä jos tosiaan ties tänne veis.
Olisitko sellainen,
millaiseksi kuvittelen?
Vai mies ihan toisenlainen?
..sitä tiedä en?
Ulkomuodostasi ei mulla
varmaa kuvaa..
Viestien perusteella luonteesi
hyvää lupaa.
Sama mulle,
mitä päältä.
Kunhan sisältä
ei ole jäätä.
Mistä sitä tietää, vaikka ollaan
joskus ohi toistemme kuljettu..
halaus taas hellä..
Tuplahellät halaukset sain,
kun runoasi palstalta hain.
Kesäisemmältä jo näyttää,
aurinkoa, sadetta käyttää
luonto toimissaan,
joetkin voimissaan.
Oletkohan lähelläni
pian ehkä sylissäni?
Aatoksissani kehittelen,
puolikuus rois kuleskelen,
airut sieltä myös ois
ehkä hän kirkolle tois.
Ans kattoo, miten käy,
jos sua kuiten ei näy,
oonkohan, meenköhän,
mutt, näämmeköhän?
miten koemme,
mitä hoemme?
Ystäväni,
mielessäni.
viimeisen viestini
jälkeen sattui.
Työmatkalle jouduin
kun toinen sairastui.
Sillehän ei mitään voi,
sen jokainen tietää..
Eroa sinusta vain
oli vaikea niin sietää!
Kiitokseksi vapaapäiviä
muutaman lisää sain,
kanssasi viettää ne
yhdessä tahtoisin vain.
Halaus triplana,
kun viimeksi tuplana..
ja hellyyttä siinä mukana,
enemmän kuin osaat arvata.
Otsikkoasi ihan säikähdin,
melkein seinälle hypähdin.
Ainahan ei tietää voi,
mitä elämä kohdalle toi.
Hellät ajatuksesi lämmittää,
erillään olo vain kismittää.
emmeköhän oo mekin,
yhdessä sittenkin?
Meillä eron haikeus,
tapaamisen vaikeus.
Vaikka luoksesi fyysisesti,
en ole vielä päässyt.
Luonasi silti ajatukseni
joka hetki
kulkevat,
kuin tunturissa tuuli.
Asioiden selviämistä
odotellessa,
tulee mieleen paljon
asioita.
Mitä jos emme koskaan tapaa?
Toivossa elän kuitenkin
jonain päivänä
ehkä vierelläs kuljenkin.
ikävöiden..
V
Emmekö koskaan tapaisi
lämpimästi halaisi?
Siinäpä kysymys juuri,
eihän välillämme muuri.
Muutama tunturi vain,
kartankin jo hain.
Epävarmuus on ikävintä,
nyt ei kaikki pitävintä.
Sinua paljon ajattelen,
läheisyyttäsi kaipailen.
Tulen vaikka Kivennavalle,
löydämmekö ratkaisan tavalle?
Vaikka sanotaan,
ettei aina saa mitä haluaa,
Yrityksellä kovalla,
saamme mitä haluamme.
Miettiä pitää
miten, missä,
paikka meille ois
käytettävissä??
Eiköhän löydy ratkaisu tähän,
luokse ystävän vie
kesäinen tie.
Unessa kainaloosi käperryn,
lähelle sinua likistyn,
suudelman saat..
montakin.
Kun unien maat
saavuttaa.
Heräsin, et kainalossani,
vaille jäit halaustani.
Sateen jälkeen aurinkoista,
kyllähän se on eri toista.
Sanoja kauniita jaamme,
iloa siitäkin saamme,
unelmoimme,
haaveilemme,
emme tuntureita siirrä,
lähemmäksi niitä piirrä.
Tavata sä aioit,
toiveita annoit,
sitten katosit,
minut hylkäsit.
Lähditkö tunturistasi,
tutusta maisemastasi?
Ikävöinyt sua olen,
yksin ihmettelen,
minne tuuli kuljetti,
mihin tytön riepotti?
vaikka kauempana nyt,
olosuhteiden pakosta
elän..
poikki kaikki yhteydet
tähän asti,
muutto länsi-suomeen
ja sydämessä paino lasti..
sinä siellä
ja minä kaukana täällä!
Muutoksesta sinulle kerroin,
minut yllätti se silti
moninverroin..
Tapahtumien nopeus, vauhti
ei ajatella edes tohdi.
kaksi viikkoa kesälomaa vielä,
sitten uusi työ täällä.
Sinä toivottavasti tänne vielä kurkistat!?
En unohtanut sinua...
rakastan!
vaikka kauempana nyt,
olosuhteiden pakosta
elän..
poikki kaikki yhteydet
tähän asti,
muutto länsi-suomeen
ja sydämessä paino lasti..
sinä siellä
ja minä kaukana täällä!
Muutoksesta sinulle kerroin,
minut yllätti se silti
moninverroin..
Tapahtumien nopeus, vauhti
ei ajatella edes tohdi.
kaksi viikkoa kesälomaa vielä,
sitten uusi työ täällä.
Sinä toivottavasti tänne vielä kurkistat!?
En unohtanut sinua...
rakastan!
Nuotiosi savun
tuoksuko,havun?
Tiesin muutostasi,
kerroit asemastasi.
Tunne nyt apea,
tilanne ei rapea,
niin lähekkäin elimme,
silti vain runoilimme.
Puolin ja toisin arkailimme,
ajatuksissamme kaartelimme,
tavata emme kyllä tohtineet,
vaikka olimme sitä pohtineet.
Pääsen vaikka minne,
miksen sitten sinne.
Talveksi jotain kehittelen,
mitä?, vasta suunnittelen.
Rohkeasti sanot, rakastan!
Sitähän minäkin tarkoitan.
Suukon sulle heitän nyt,
paljon olet sä merkinnyt.
ei minulle ainakaan.
..ja pääsenhän minäkin
sinnepäin!
Täällä totuttelen vielä,
hieman erilaiseen arkeen.
Äidin kanssa aamulypsyllä,
kiirein rehunteon aika
päivät ennen juhannusta,
aika meneen lentäen.
Uuden työn myötä,
uusi koti.
Kaikki niin kovin erillaista.
Onneksi sinä pysyit!
Suukkoja lähetän minäkin,
sydämessäin kuljet
missä olenkin.
Aamulehti tänne ei ennä,
kone kun ei perille lennä.
Siksi runosi aamulehteni,
iloisen odotuksen hetkeni.
Ajattele, pitkä tovi ilman
kuin paitsi uutisia maailman.
Sun edessä haasteet uudet,
etelän elämän ihanuudet.
Ajatusleikki yhdistää,
mieltäkin se piristää,
kädestä pidämme toisiamme,
oikein lämpimästi halaamme.
Tee siellä juhannustaikoja,
näyttääkö ne meidän aikoja.
..täällä teen,
sitten kun hetki lähenee.
Taijat sellaiset jostain hankin,
millä sinut luokseni saankin.
Ei kovin etelässä tämä,
eikä ihanuuksista tietoa..
Nyt kotiseudulta viestit nämä,
sinulle vuoden saavat saapua?!
Miltä tuntuisikaan juhannus
sinun vierelläsi..
Suudelman hellän taas saat,
kai oikesti joskus
sen antaa saan..
Yrttejä poimi,
oikein toimi,
taikajuoma tee,
risteykseen mee,
tunturin taikaa,
tee hetken aikaa,
taiat jos ohjaa,
silloin on pohjaa,
yhteiseen aikaan,
meidän taikaan,
lemmen valoja,
onnen paloja.
Taikasi siis jos toimii,
yhteen se meidät poimii.
pellolta suojaan juoksin.
Yksi kesän nautintoja sekin..
kuunnella sateen ropinaa
heinä ladossa.
Sinua sielläkin ajattelin,
taikojani suunnittelin.
Teen ne kaikki, jos muu ei auta!!
Käen kukunnat,
heinä ladot,
ukkonilmat,
kesä illat,
Juhannuksen lavatanssit,
kaikki, kaikki haluaisin
kanssasi kokea.
Lähelläs olla..
Heinälato,
suomalaisen elokuvan
romantiikkaa,
olisihan se
tuoreen heinän
tuoksussa...
Lämmintä täällä
eilen joella
turistina,
kalakaveri souti.
Suloisen kesän
lämpöisin
terveisin
halauksin.
juhannukseen on vielä hetki aikaa.
Jalkaa tekisi mieli polkea
..ja kieltä näyttää!
Miksei hetkiä näitä
voida yhdessä viettää.
Radiossa illaksi
lisää ukkosta lupasi.
Ei se mitään..
Vintti kamarin hämärässä
haaveilee sinusta
punatukkainen tyttö.
Suudelmia, kesän makuisia,
halauksia, niityn touksuisia..
sinulle lähetän
mukana tuulen lämpimän.
Jussina joella yksin,
en kanssas sylityksin,
ajatteles, runojamme,
toisillemme sanojamme,
olemme syytäneet
ihmettä pyytäneet,
kuukautta monta,
ihan uskomatonta.
En liene prinssi unelmiesi,
kauniidenkin kuvitelmiesi,
todellisuutta katsottava,
silti kuiten uskallettava.
Tuuli lämmin suudelmasi toi,
miellyttävän tunnelman loi,
tuleekohan vastatuuleen,
suudelmani sinun huuleen.
lopetin uskomasta
unelmien prinsseihin
jo vuosia sitten..
Sinulla sija unelmissani,
sellaisena kuin olet.
Runojesi kautta
paikan sydämeeni,
itsellesi tehnyt olet.
Kuukausia kestänyt
on ystävyys tämä.
Onnellisia päiviä
olleet on nämä.
En minäkään ehkä
unelmaasi vastaa..
Yksin
juhannuksena kumpikin..
Voisi kai olla toisinkin?
Suudelmia tuuliin
lisää heitän,
ympärillesi parveksi
lähetän..
En aamulla arvannut,
en olisi huitonut,
suudelmasi sääsket toi,
kesäisen tunnelman loi.
Etsin ihmistä aitoa,
jolla rakastaa taitoa,
Myös minua kiehtoo runosi,
jotain niissä, joka lumosi.
Kauniisti ajattelen sinua,
niin kuin sinäkin minua,
elämän sillalla,
aamulla, illalla,
arkena, lauauntaina,
ajatuksissani aina.
suudelmieni,
sääskiksi muuttuvan.
Olisin lähettänyt jotain muuta..
(hymy..)
Pohjalaisia pitoja
täällä kovasti valmistellaan.
Juhannuksena tanssiskellaan
veljen häitä..
Ihmeellistä
tämä meidänkin juttu,
vaikkei oikeasti tunneta
Olet kuin täysi tuttu!
Sinulle ajatuksia monia,
suudelmia taas satoja,
halauksia aitoja..
kohta teen juhannus taikoja!
Ajatuksissani luonasi olen,
nyt kun viestiä naputtelen,
teillä pian häähumua,
pitoja, soitonkumua.
Halauksin tervehdin,
luoksesi ehkä ehdin,
milloin, kertokoon kuu,
nyt ei auta mikään muu.
sinua saapuvaksi,
ajatuksissani askareitani teen.
Tiedät varmaan..
jokaiseen niistä kuulut sinä!
Toisten hääiloa katsellessa,
mielessä viiltää,
kaipaus..
Toisen syliin,
lähelle hellittäväksi.
Kertoisiko kuu jos kysyisin?
Milloin saavut,
milloin tulet luokse..
Suudelmia taas tuulen mukana
suuren parven lähetän..
(Älä huido niitä itikoita :) )
sinua saapuvaksi,
ajatuksissani askareitani teen.
Tiedät varmaan..
jokaiseen niistä kuulut sinä!
Toisten hääiloa katsellessa,
mielessä viiltää,
kaipaus..
Toisen syliin,
lähelle hellittäväksi.
Kertoisiko kuu jos kysyisin?
Milloin saavut,
milloin tulet luokse..
Suudelmia taas tuulen mukana
suuren parven lähetän..
(Älä huido niitä itikoita :) )
Kaipausta puolin ja toisin,
ollapa luonasi nyt voisin,
halaisin, suutelisin,
sylissäni pitäisin.
Häistä silti nauti,
unohda ikävän tauti,
onnellisia he varmaan,
kumpikin saa armaan.
..onnellisia he.
Toisensa löytäneet,
rakastuneet.
Toki nautin juhlasta tästä,
silti en lopeta miettimästä.
Sinua ja minua,
meitä ja sitä
mitä tapahtui kun kohtasi
A:ak ja minä..
Kysymys muutama
mieltäni painaa..
Onko tämä aitoa?
Vaiko hetken vain lainaa?
Voiko näin käydä
kun ei ees toista,
nähnyt oo koskaan?
Silti vain kaipaa..
Usein kai arvioineet olemme,
todellisuutemme, tunteemme,
kysymysmerkkejä, pohdintaa,
testiin tarvitaan tohdintaa.
Mehän kaipaamme,
täällä tapaamme,
näissä runoissamme,
kai ajatuksissamme.
Vastausta haemme,
sanoiksi puemme.
Ratkaisu, tapaaminen!
toisemme kohtaaminen!
minut kohtaamaan?
Oikeasti.
vastatusten.
Ei liene järjestäminen
vaikeaa..
Ajan vain ja paikan
kun saa kummallekkin sopimaan..
Minä voisin olla..
Silloin varmaan selviäisi,
kuinka kuvat,
runoissa luodut,
vastaavat todellisuutta..
Helliä halauksia
hyvän yön rutistuksia!
Oikeasti, vastatusten,
rohkeasti mä kävelen,
kun vain aika, paikka,
sanon, miksei vaikka.
Nuotiotasi etsiskelin,
usein sua mä huhuilin,
sama siis yhä nytkin,
vaikka olet mennytkin,
tunturilta lakeudelle,
tehtävällesi uudelle.
Juhannushalaus tässä,
minä yksin ikävissä,
suukkojakin sä saat,
niitä mullekin jaat.
me vielä tavataan
Lämpimästi halataan,
kun päästään paikkaan oikeaan!
Ranta kalliolla vielä
kävelin yöllä myöhäisellä.
Hetken rauhaa sieltä etsin,
merta katsellen meitä mietin.
Vaikka ei kai ole vielä meitä,
kuljetaan vielä niin eri teitä.
Mutta joskus..
Sitä niin toivoisin,
olis vierellä ihminen,
rakkahin!
Juhannushalaus,
kesän tuoksuinen.
Taivas täällä
kirkas, sininen.
Tänään kaksi toisillensa,
valat vannoo rakkautensa.
Juhlitaan, tanssitaan, lauletaan..
Silti välissä jossain varmaankin,
ehdin runojas lukemaan kuitenkin.
Nyt halaus taas
ja suukko tietenkin.
Olet mielessä ystävä,
rakkahin..
Häitä tanssitaan nyt siellä,
onnea heille yhteisellä tiellä.
Meitä on joku rohkaissut,
viestin meille tekaissut.
Kiva miten juttumme kiinnostaa,
tämäkin kai jatkamaan innostaa.
Juhannushalaukseni täältä,
hieman sateiselta säältä.
Ajatuksissani sinä yhä
kun on nyt juhannuspyhä.
Olen seurannut teidän tarinaanne miltei alusta asti. Te olette ihania!! Kuinka uskomatonta on että kaksi löytää toisensa näin.. Saatte olla onnellisia että teillä on toisenne! Kun kuulen Souvareiden valssin, Kaamoksen kukka, te tulette mieleeni, se on kuin teille tehty.
Teidän kummankin runoissa on jotain aitoa jotain todella vetoavaa.. se miten kerrotte toisillenne päivän tapahtumista, ikävästä ja kaipauksesta.
Vaikka teillä varmaankin on jonkin verran ikäeroa, älkää antako sen häiritä. Eikä myöskään välimatkan joka välillenne syntyi, suloisen tunturin tytön muuttaessa kauemmas.
Toivottavasti jatkatte tätä ettekä lopeta ja annatte meidän muidenkin romantiikan nälkää näkevien seurata ihanaa rakkaustarinaanne!
Hyvää juhannusta teille molemmille!!
juhannusta ja häitä.
Sitkeimmät juhlia
jatkavat näitä.
Huomasin myös viestin meille,
Kiitos
rohkaisusta rakkauden teille.
Sinua mietin illalla pitkään,
ei autteneet laulut, ei tanssit, ei mitkään!
Ikävä tuli,
ei mitään voinut.
Kumpa luonasi olla,
olisin voinut.
Kuinka sujui ystävällä
juhannusaatto?
Kesäisiä halauksia taas
sinulle lähetän.
Ehkä ensi juhannus
on luona ystävän..
Juhannussade,
en sään kade,
mieliharrastuksessa
aatto ja aikaisessa
myös jussina siellä
väsyttää en kiellä.
Raitit täydet täällä,
monenlaisella säällä.
Saisit lämmittää kyllä
en kainaloosi nyt yllä.
Kai totta sekin,
yhdessä kai mekin,
halailemme,
suutelemme.
suudelmin lämmittäisin.
Poskeas silittäisin,
kainalossain pitäisin.
Jos vain olisit täällä,
tai minä siellä..
Ajatuksissain kuitenkin
joka hetki luonasi,
asiat kerrotut teen
sen tunnet,
jos sydämelläs tunnustelet.
Rannalla jälleen kävelin,
hiljaisuutta kuuntelin.
Täällä ei ketään,
nyt kun vieraat on menneet.
Lopun juhannuksesta,
vietän yksikseen.
..ja nautin!
Jos valita sais,
niin sinut vain
hyväksyisin rauhaani
rikkomaan..
Sinäköhän lämmön annoit,
päälleni peitonkin kannoit.
Kai väsymystä, nähnyt en unta,
herätessäkin silmissä unilunta.
Yksin, sinä siellä,
ja minä taas täällä.
Aatostemme side,
yhdistävä nide.
Sanoja etsiä yritän,
tuntojanikin viritän,
miten sinulle sanoisin,
ajatuksistani kertoisin,
toivon, että tiedät,
sanoittakin siedät.
Sanon, pidän sinusta!
tyhjiä lauseita, tavuja.
Tunteesta, tulee tieto siitä
että toiselle,
jotain merkitsee..
Kun runojasi luen,
se tunne tulee.
Toivon myös, että sinulle
tunne sama, kuin minulle,
on runoistani tullut
silloin olen onnistunut.
Sinäkin varmaan sanomatta
tiedät,
minäkin sinusta pidän!!!
Puhelinlankoja nyt kuuntelin,
"kaamoksen kukkaa" etsiskelin
Souvarien cd:ltäni en löytänyt,
vaikka olisin kuinka etsinyt.
Runosi todella lämpöä luo,
kaipuustasi viestisi tuo,
ihanaa todeta, sinä siellä,
yhteisten ajatusten tiellä.
Merkitys on sanoillakin,
niiden sijoittelullakin.
Ilmaista yritämme,
tunnetta koetamme
toisillemme kertoa,
edes rahdun vertoa.
Milloin uuteen
työtilaisuuteen
tulee hoppu,
loman loppu?
Kotonasi asutko,
muualle muutatko?
Ikävissäni!,
sä ystäväni,
suukon nyt minulta saat,
sinne, missä pohjanmaat
Merellä yön vietin
ja pois en meinannut päästä.
Kauhea tuuli,
aina ei tiedä säästä.
Viikon päästä työhön uuteen,
yövuorolla, hamaan tulevaisuuteen..
Oman kodin täältä sain,
mummoni mökin, pienen vain.
Kotonani asuin siihen asti,
kun tuli pohjoisesta muuttolasti.
Laulua, "kaamoksen kukka"
myös minä hain.
En löytänyt,
mutta tiedon sain.
On olemassa laulu tämä,
pitää lisää etsiä..
On ikävä sinua
ja pohjoista!
Omaa rakasta tunturia.
Jos vielä tälle kesälle
lomaa saan,
karhun kierroksen kiertämään
tulla haluan.
Tuulen kylmän mukana
halauksen lämpimän,
lähetän luokse
rakkaan ystävän.
Tuulen lailla luokses lentää,
ajatus lempeä, halaus entää.
Lepopäiviksi meni keli
kun täälläkin tuuleskeli.
Keikat sitten huomenna alkaa,
turistien kanssa yhtä jalkaa.
Enemmän kuiten omaksi huviksi,
jotain kait myös digikuviksi.
Mökin pienen siis sait,
joko sen ohjelman hait.
Lomallekin jo haikailet,
reipas, luulin, aikailet.
Lepopiviä, lomaa,
aikaa ihan omaa,
toivotan nyt sulle,
omalle kaivatulle.
Viikko hiljaista täällä,
viimeksi olit tuulisäällä,
ajattelin merikö vei,
tottahan se kai ei.
Vapaalla kurkistin,
nettiin tirkistin,
kaipasin minä sinua ystävääni,
runostasi hain lohtua ikävääni.
Kylmän merituulen mukana terveisesi,
sitten hiljaisuus, en siis mieleisesi?
Loma, työpaikan vaihdos, mitä tapahtui?,
ihmettelen, yhtäkkiä, A:ak vain unohtui.
Tapahtui mitä tahansa, selitä,
kerro, jos et nyt enää välitä.
..Ei siis kyse siitä!
Uuteen kotiin ei yhteyksiä
saatu ennen eilistä.
Pahoillani olen..
yhteys katkesi,
ennen kuin sinulle
selittää ehdin.
Pelkäsin etten sinua enää
täältä löydä..
Että suutuit ja menit pois.
Kaivannut sinua olen..
kaivannut niin ettet voi edes ymmärtää..
Sumuinen aamu, valoa netissä,
siksiköhän en pysynyt petissä,
ilostuin, sinä välität kuitenkin!
tunne yhteinen on meillä sittenkin.
Mykkänä oon, onnesta!
irti taas nyt arjesta,
sinua ajatellut,
usein haikaillut,
tyttöni tunturista,
suloisin kaikista.
Likellesi haluaisin,
kunnolla halaisin.
Aamuyön hämärässä,
töiden äärellä,
sinua ajattelin..
vastaatko enää,
välitätkö sittenkään..
Kotiin tullessa heti,
mieli nettiin veti.
Ja sinä vastasit!!
Ilon tunne uskomaton,
ystävä rakas, korvaamaton..
Löysin muuten laulun sen,
Kaamoksen kukan, ihmettelen,
miten hyvin se meille sopikin
ja muutakin ihmeellistä huomasin..
Etunimenikin löytyy laulusta siitä,
eiköhän sekin merkiksi riitä.
Luonasi olla myös tahtoisin,
lähellesi hiljaa painautuisin.
Suudelmia helliä antaisin,
kai ne vastaanottaisit..
Täällä me tapaamme,
tuntojamme jaamme,
alkupisteessä yhä,
mennyt jo moni pyhä.
Hyvä tosin näinkin,
runoissa kuitenkin,
läheisyyttä haemme,
sanoiksi sen puemme.
Aidoissa suudelmissa,
liki olon halauksissa,
puheäänessä,
hengityksessä,
yhdessä olossa,
sun kotikolossa,
elämää vasta,
ois suloista.
Suudelma virtuaalinen,
tunne se!, todellinen.
toisen viereen, lähelle?
Vai olenko ymmärtänyt
väärin?
Itse ainakin päivittäin
mietin ikävissäin..
Miltä tuntuisi,
kosketuksesi ihollani,
huulesi huulillani,
painaa pää rintaasi,
kuunnella nauru ääntäsi..
Ei suudelmat virtuaaliset,
poista ikävää.
Sitä onneksi kuitenkin
hieman lievittää..
Siksi sinullekin niitä lähetän,
kera halauksen lämpimän!
Likelle toisiamme, ajatus yhteinen,
tosin tuntuu, että haave kaukainen.
Yölläkin sä töissä,
ajatuksesi meissä,
jokos sinne kotiuduit,
miten uuteen sopeuduit?
Ystävä sä parhain,
nytkin aamuvarhain,
ajatus luonasi nyt,
paljon olet merkinnyt.
Ikävissäs, minä samoin,
ystäväni, toivon sanoin,
että tunnet tään
suukon sentään.
unessain..
vierelläsi siellä
olla hetken sain.
Pitkiä yöt
yksin vartiossa,
sinä silti usein siellä,
mielessä, ajatuksissa.
Ihan hyvin tänne sopeutunut,
töihin ja uuteen kotiin..
Mutta..
vaikka kaikki jo tuttua lapsuudesta
tuntuu ettei paikkani ole täällä.
Koko ajan tarkkailen,
josko töitä sieltä
..tunturista.
Mutta kerrohan, ystäväni,
mitä puuhaillut olet?
Mielelläni kuulisin elämästäsi.
Sumuiseen iltaan
suudelman heitän,
ehkä se luoksesi
tiensä löytää.
Sehän jännää, sä unessa vieressäin
silti viettänyt oon yöni yksinäin,
sinä yöt töissä, ajatukset meissä,
kauniita ajatuksia,
rakkauden kajastuksia.
Lämmintä ja hiostavaa
tehnyt en kiinnostavaa
joella harvoin,
suolla tarvoin.
Onko niitä?
Minullekin voisit
lähettää niitä..
vaan vaikeaa se taitaa,
näin netin kautta olla!?
Parempi kai itse käydä suolla..
Vapaata taas päivä pari,
töitä tehty,yö useampi.
Sateista ja sumuista,
syksyn tuntuista
ilmat on täällä,
ukkostakin välillä.
Nyt nukkumaan menen,
kun takana monta
valvottua tuntia,
siis kauniita unia!
Suudelmia, halauksia
kesäsateen makuisia..
Hillat ei kypsiä vielä,
kuten kai sinulla sielä,
poimin sitten ja tuonkin
miettinyt oon jo suonkin.
Ihanat halauksesi tarpeen,
tähän kylmään ja sateeseen.
Ajatuksin lämpimin halaan
myöhemmin muuhun palaan.
Jokin kai esteenä nyt,
runo ei enää ilmestynyt.