Vuonna 1996 minulla oli nukahtamisvaikeuksia, siitä menin psykiatrille ja minulle määrättiin mielialalääkkeet, vaikka pyysin vain jotain rauhoittavia. 1999 tulin uskoon ja siitä minulle lyötiin leima bipo ja alkoi 25 vuoden piina ja kaikki mömmöt on sen jälkeen käyty läpi erittäin haitallisin tuloksin. Lihonut olen 60 kg, fyysinen terveys on menetetty. Mömmöt aiheuttavat psykooseja ja olen käynyt useasti mielisairaalassa. 2014 tehtiin pakkosterilisaatio. Olin välillä melkein 9 vuotta edunvalvonnassa, koska Abilify aiheuttaa shoppailuvimman, edunvalvonnassa oleminen oli karmivaa ja tappiollista. Siellä oli mm huijareita töissä tai eivät muuten olleet tehtäviensä tasalla. En suosittele psykiatrille menemistä kenelläkään. Minun elämäni ainakin on pilalla ja edessä on vain vanhuus vammautuneena. Nyt olen kieltäytynyt neurolepteistä ja mielialalääkkeistä, koska ne vammauttavat todella pitkäaikaisesti. 2009 yritin itsemurhaa, koska mielisairaalassa kohdellaan niin huonosti ihmistä. Elämä on paskaa, mutta pakko katsoa päivä kerrallaan.
Psykiatria on fasismia
Anonyymi
272
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yksi vaikea ajanjakso elämässä voi viedä psyykenlääkkeiden maailmaan. Ja lääkekierteeseen.
Yksi huono lääkereaktio voi puhkaista lääkekierteen ja lopulta yhä uusia diagnooseja, jotka voi johtua mömmöistä.
Se syy miksi alunperin meni psykiatrille saattoi olla pieni verrattuna mömmöistä seuranneisiin haittoihin ja hoidosta seuranneisiin traumoihin.
Joskus mömmöistä irti pääsy voi käytännössä tervehdyttää ihmisen niin, että hän ei täytä enää diagnoosien kriteereitä mitä mömmöissä vielä täytti.
Mutta valitettavasti vuosien mömmöt voi jättää jälkensä niin aivoihin kuin terveyteenkin eli vaikka irti pääsisikin, ei välttämättä olo ole ainakaan heti paras mahdollinen ja jotain haittoja voi jäädäkin.
Eikä lääkkeistä irti pääseminen ole helppoa vaan hankalaa ja jopa piinallisen tuskallista. Koska vieroitusoireet.