Teretulemast alalle

Uusiin työntekijöihin suhtaudutaan poikkeuksetta epäluuloisesti ja voit olla varma, että uuden työvuorolistan (ja siinä nimesi nähtyään) on kahvipöydällinen ihmisiä stalkannut Facebookin profilista asuinpaikkakuntasi, parisuhdetilanteesi, aiemmat työnantajasi sekä julkiterhikistä syntymävuotesi. Vuoron alkaessa suurin osa työntekijöistä vetäytyy omiin oloihinsa kuppikuntiinsa ja jäät yksin miettimään kenen olisi sinut pitänyt työhön perehdyttää. Jossain vaiheessa vuoroa "onnistaa" ja sinut ottaa suojatikseen ammatistaan ylpeä hoitaja (oli hän sitä koulutukseltaan tai ei) esittäen sinulle kysymykset: "kauankos olet alalla ollut? " "Oletkos ennen vaippaa vaihtanut? " "Oletkos koskaan vanhusta syöttänyt?" (Puolestaan täysin riippumatta koulutuksestasi tai kokemuksestasi alalla). Riippumatta vastauksista gurusi esittämiin kysymyksiin saat kattavan perehdytysen ko toimenpiteistä, huomaat olevasi lähtöruudussa ja alan olevan hoitotyön sijaan rakettitiedettä. Sen sijaan, että tietäisit potilaiden sairauksista kuulet laajat selostukset sinua työhön perehdyttävän hoitajan lapsista ja heidän sairauksistaan, opiskelupaikoistaan, asumisestaan, viime viikon ripuleistaan ja näppylöistä virtsassa. Mutta vieläkään et tiedä potilaista vastaavaa tai minne märkäkäte viedään..!
Vuoron loppuessa alkaa olla takki totaalisen tyhjä ja seuraava vuoro saapuu paikalle: Esittäydytte kädestä pitäen. Raportin alkaessa alkavat potilaat/asukkaat ilmaista tyytymättömyyttään ja sängynlaita olla sopivasti käden ulottuvilla *kop kop* "Apua, apua" "hoitaja" "Äiti" kuuluu käyttäjältä. Hoitajat pyytävät sinua rauhoittelemaan Pirkkoa, etkä tiedä kuka on kyseessä, mutta lähdet sinnikkäästi ääntä kohti ja lopulta löydät Pirkon sängystä laitojen takaa kaksinkerroin. Kysyt "mikä hätänä? " ja saat vastaukseksi " Emminä sinua tänne halunnu ku hoitajan". Menet raportoimaan hoitajille ettei sinua sinne haluttu, kun olit vaan ilkeilevä naapurin Tyyne. Yökkö lupaa sitten myöhemmin käydä katsomassa. Nyt äkkiä kotiin nukkumaan, huomenna aamuvuoro..
Muutaman tunnin nukuttuasi tapaat uuden perehdyttäjäsi ja aamu mennään samaa kaavaa noudattaen kuuntelu-oppilaana. Pesuja tehdään, itsestään selviä asioita selvitetään ja koet 30 vuoden työkokemuksen täysin turhana, koska hautumat paranee sinkkipasta-perusvoiteella ja talkki on tarkoitettu vauvoille per rectum. Mistään muustakaan et mitään tiedä. Onneksi vuoro ohi..
Seuraavaan mennessä saat melkein valmiilta "läheshoitajalta" moitteita aiemmista vuoroista, kun oli raportilla puhuttu ettei se mistään mitään tiedä eikä ole alan töitä ikinä tehnytkään, mutta onneksi hän lupaa auttaa ja opastaa. Sapiskaa oli saanut myös opiskelijat, joilla vakituinen henkilökunta oli pesut teettänyt, eikä niistä muutenkaan ollut mihinkään.. Mutta vuoro jatkuu ja kuulen ettei yökkö ollut pukenut aamulla riittävästi ihmisiä valmiiksi, eiliset iltatyöntekijät jättäneet mehumukeja yöpöydälle, ja että kahvipöydässä oli supateltu sairaslomista (joiden syynä oli alkoholiongelma, laiskuus ja se paljon puhuttu lapsen olematon ripuli).
Myöhemmin huomaat, että työmääräsi koetaan uhkana (ei meitä varmaan enää ikään kysytä t. 70 vuotias hoitoapulainen, joka sijaisena työskentelee). Huomaat myös sen etteivät työkaverisi arvosta työssä käymistäsi (paitsi, jos on viikonloppuvapaat kiikarissa). Käsität senkin, ettei sinua arvosteta, mikäli et osallistu vähintään kohtalaisella panoksella työkavereidesi irvimiseen selän takana (mitä enemmän sitä teet, sitä sosiaalisempi olet).
Hyvää yötä ja pikaista huomenta 😘