Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut kavereita, jos ei koulukavereita koulussa oteta huomioon. En ole osannut heitä kaivatakaan. On ollut aina jotain muuta sählinkiä elämässä ja olen yrittänyt vain selviytyä itseni kanssa. Nyt lapset ovat jo isoja ja huomaan, ettei miehen kanssa jutella mitään syvällisiä. Kaipaan ymmärtävää ihmistä elämääni. Sellaista jonka kanssa voisi jakaa arjen asioita, haaveita, pelkoja ja mitä ikinä vastaan tuleekaan. Onko se mahdollista enää keski-ikäisenä?
Löytyisikö täältä kirjekaveria?
Anonyymi
71680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos olisit antanut s-postiosoitteen, niin toiveesi voisi toteutua!
Hei!
Minullekin saa kirjoittaa: [email protected]
On se mahdollista.
[email protected]
Ota yhteyttä, kirjotellaan.
Olisin kiinnostunut kirjeenvaihtoon kanssasi. [email protected]
Itse olen nyt 52v mies. On kokemusta hyvästäkin ja pitkästä kirjekaveruusta ja ystävyydestä, mutta en valitettavasti usko naimisissa olevan ja yksinolevan välisestä ystävyydestä.
Pitäisi ainakin tietää missä rajat ja se ettei naimisissa oleva riko mitään!
Se miksi kirjoitan tämän kommentin. En tiedä!
Mahdollista on löytää uusia ihmisiä/ystäviä elämään. Täs olis yks nainen, joka olis kiinnostunut kirjoittamaan sulle ja vaihtamaan ajatuksia. [email protected]