Vietän tässä yksin joulua.

Lapsuudessa äiti teki vanhaan pöytään juhlalliset ruuat, kokki setä toi joinain useampanaki jouluna suuren kinkun. Isän kanssa haetti joulukuusi läheltä, kaikki pisti koristeensa kuuseen. Joinain aikoina oli myös koira, yksikin koira saattoi ulvasta kun kinku ja muut ruuat tuoksuivan niin voimakkaasti. Se oli silloin, sitä kesti pitkälle 45vuotiaaksi asti kunnes isä, äiti vanhenivat. Ei ollut enää koiraa, ehkä pienet ruuat jos niitäkään. Nyt sitten muistelen yksin sängyssä, ei joulupöytää, ei jouluvalmisteluja, ei joulu lahjoja (ei saanut, ei kelle antaa). Ei ihmisiä tule, eikä mene.