Tuleeko joskus istuttua sohvaan tai nojatuoliin katselemaan vanhoja valokuvia, palasta omaa tai läheisten historiaa?
Tänään tutkin valokuvalaatikoita ja kansioita, osa oli vielä alkuperäisessä valokuvien toimitustaskussakin. Tongin muistoja kuvien muodossa.
Löytyi lapsuudesta muutama kiva kuva, entisen ok-taloni rempasta purkukuvia, vihkikuva, jo kuolleista isovanhemmista kuva ja jo kuolleista lemmikeistä kuvia.. Muutama kyynelkin pääsi silmänurkkaan muodostumaan.
Pala historiaa... Aika kiitää.
https://youtu.be/V1KsXGf4N2A
Mutta joskus tekee hyvää viivähtää hetki menneissä... 💖
Vanhoja valokuvia..
56
<50
Vastaukset
Jep, useasti mummon luona. Joskus myös kotona.
Eikö ookkin jotenkin kaihoisaa, mutta mukavaakin uppoutua hetkeksi niihin aikoihin ja kuvattuihin paikkoihin, ihmisiin, eläimiin, tilanteisiin? 😊
JasuM kirjoitti:
Eikö ookkin jotenkin kaihoisaa, mutta mukavaakin uppoutua hetkeksi niihin aikoihin ja kuvattuihin paikkoihin, ihmisiin, eläimiin, tilanteisiin? 😊
Tykkään katella vanhoja kuvia, vaikka niitä olisi katellut jo useamman kerran. On kiva muistella vanhoja. Oi niitä aikoja.
Norppa83 kirjoitti:
Tykkään katella vanhoja kuvia, vaikka niitä olisi katellut jo useamman kerran. On kiva muistella vanhoja. Oi niitä aikoja.
Taitaa olla meille ravuille yhteistä tuo nostalgian kaipuu? ☺️
Sain mummolta joululahjaks hänen nuoruuskuvansa, jonka hän oli pistäny raameihin. Hieno kuva. Ennen mentiin ihan valokuvaamoon otattamaan kuvia itestä. Nykyään taas otetaan kännykällä selfieitä, joita ei sitten jälkeenpäin enää katella tai saatetaan joku laittaa vaikka facebookiin profiilikuvaks. Nykyään ihmiset taitaa vaan säilyttää kuviaan puhelimessä, tietsikalla tai vaikka muistitikulla eikä niitä pistetä enää niin paljon albumiin kuin ennen. Varsinkin nuoret ottaa paljon selfieitä ja muita räpsykuvia kännykällä. Ite tykkään katella valokuvia mieluummin albumista ja raameissa kuin sähköisesti.
Joo ennen kuvat oli jotenkin arvossaan. Meillä on kyllä lapsista paljon kuvapotretteja ja taulujakin valokuvaamossa otetuista kuvista. Muutama perhekuvakin missä koko perhe tönötetään yhdessä.
Käydään kuvaamossa jatkossakin.
Mä tykkään katsella miten vaan mistä vaan.
Kamerakuvat on usein epäselviä. Huomasin, että ei niin laadukkaita edes mitä kännykkäkuvat.- Anonyymi
Minäkin olen niin vanhanaikainen, että tykkään katsella valokuvia albumissa tai muuten vain irrallaan. Teetänkin paljon kuvia. Niitä on kiva katsella, ja lähetellä muistoksi sukulaisille ja tutuille.
- Anonyymi
Muuton aikana tuli taas käsiteltyä valokuvia, mutta eipä noihin tule muutoin koskettua. En jotenkin jaksa kiinnostua noista.
- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Okei. Sussa ei ehkä ole nostalgikko vikaa? 😄
Riippuu mitä itsekukin sillä tarkottaa. Itse koen kyse olevan hyvästä muistista.
Mua ei vain kiinnosta katsella kuvia ihmisistä tmv. en saa niistä mitään irti. En mä nykyään ikinä edes kuvaa ihmisiä. Paikkoja ja maisemia, niitä voin kuvata joskus. Vaan toisaalta en mä koe oikeastaan palata niihinkään. Ne ovat mun päässäni ne hetket, eikä mikään kuva tee niille oikeutta. Jos ne jonain päivänä mun muististani katoavat, niin eivät kuvat silloin mitään auta. Anonyymi kirjoitti:
Riippuu mitä itsekukin sillä tarkottaa. Itse koen kyse olevan hyvästä muistista.
Mua ei vain kiinnosta katsella kuvia ihmisistä tmv. en saa niistä mitään irti. En mä nykyään ikinä edes kuvaa ihmisiä. Paikkoja ja maisemia, niitä voin kuvata joskus. Vaan toisaalta en mä koe oikeastaan palata niihinkään. Ne ovat mun päässäni ne hetket, eikä mikään kuva tee niille oikeutta. Jos ne jonain päivänä mun muististani katoavat, niin eivät kuvat silloin mitään auta.Okei. Entäs jos muisti menee, kaivatko sitten kuvat esiin? 😉
- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Okei. Entäs jos muisti menee, kaivatko sitten kuvat esiin? 😉
Jos muisti on mennyt, niin mitäpä hyötyä niistä olisi? Naamoja, joita en edes muistaisi.
Anonyymi kirjoitti:
Jos muisti on mennyt, niin mitäpä hyötyä niistä olisi? Naamoja, joita en edes muistaisi.
Heh, selvän teki. 😜
- Anonyymi
Harvemmin tai tuskin koskaan sohvalla katselen valokuvia. Useasti kyllä ruokapöydän ääressä. Vieläkin useammin teen niin aikuisten lasten WA tilauksesta. Eli he pyytävät etsimään esim. valokuvia, joissa ovat viisivuotiaana, mummon kanssa tai muuta teemaa. Sitten etsin ja kuvaan kuvia ja lähetän heille, ja he laittavat ne someen. Joskus tähän touhuun menee tuntikausia.
Täytyypä kehaista, etten ihan turhaa valokuvaajaksi halunnut ja alaa opiskellutkin hieman. Mielettömän hyvin myös kuvaan vanhoja kuviani uudelleen sähköiseen muotoon 🤷♀️.
- SheenaMahtavaa! Kuulostaa hyvältä. 😊👍
Osaat varmasti kuvanmuokkaustakin? Musta olis kivaa päästä opiskelemaan kuvankäsittelyä, valokuvausta ja mainoskuvien tekoa.
Täällä vaan ei ole oikein sopivaa koulua, enkä viitsi pikkulapsien äitinä muuttaa eri paikkakunnalle opiskelujen perässä.
Teetkö työkses ihan kuvien parissa?- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Mahtavaa! Kuulostaa hyvältä. 😊👍
Osaat varmasti kuvanmuokkaustakin? Musta olis kivaa päästä opiskelemaan kuvankäsittelyä, valokuvausta ja mainoskuvien tekoa.
Täällä vaan ei ole oikein sopivaa koulua, enkä viitsi pikkulapsien äitinä muuttaa eri paikkakunnalle opiskelujen perässä.
Teetkö työkses ihan kuvien parissa?Osaan kyllä kuvanmuokkaustakin. Omia valokuviani en silti muokkaa ja siksi ei ole kuvankäsittelyohjelmiakaan kotona. Töissä käytän jonkin verran, mutta enempi kuvakaappauksia, sellaista leikkaa, "liimaa" ja rajaa meininkiä, ei kovin luovaa, mutten kaipaakaan. Hienoa jälkeä kuitenkin tulee, tietysti 😁 .
Kerran vanhassa työpaikassani tein henkilövideoista mahdollisimman edustavia still kuvia ja sepä vasta hauskaa oli 🤭 Siitä on jo vuosia, mutta muistelen lämmöllä.
Etkö asu Lahdessa päin? Siellä on ainakin valokuvausopetusta ja muotoiluinstituuttikin. En kyllä tiedä mikä meininki nykyisin.
Ammatinvalinta oli aikoinaan vaikea juttu, sillä halusin kaikkea 🤔.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Osaan kyllä kuvanmuokkaustakin. Omia valokuviani en silti muokkaa ja siksi ei ole kuvankäsittelyohjelmiakaan kotona. Töissä käytän jonkin verran, mutta enempi kuvakaappauksia, sellaista leikkaa, "liimaa" ja rajaa meininkiä, ei kovin luovaa, mutten kaipaakaan. Hienoa jälkeä kuitenkin tulee, tietysti 😁 .
Kerran vanhassa työpaikassani tein henkilövideoista mahdollisimman edustavia still kuvia ja sepä vasta hauskaa oli 🤭 Siitä on jo vuosia, mutta muistelen lämmöllä.
Etkö asu Lahdessa päin? Siellä on ainakin valokuvausopetusta ja muotoiluinstituuttikin. En kyllä tiedä mikä meininki nykyisin.
Ammatinvalinta oli aikoinaan vaikea juttu, sillä halusin kaikkea 🤔.
- SheenaKuulostaa kuitenkin mukavalta. Jotkut pitää muakin höperönä, kun pelaan kuvien ja muokkausten kanssa. Mutta siinä on niin älyttömästi vaihtoehtoja, kun oivaltaa mahdollisuudet, että minuun iskee luomisvimma. Luovahulluus puuska. 😁
Mua nyt kiinnostaa kaikki luova, kun vaan osaisi rajata mikä eniten.
Joo, Lahdessa. Onhan täällä kouluja mutta ihan sitä mitä kaipaan ei ole tarjolla. Voishan tietysti jotain etänäkin opiskella ja räätälöidä yhteen.
Tänne nettiin pitää aina vähän muokata kuvia, että jos ne joku nyysii itselleen niiden käytöstä ei koidu aitoa harmia. 😆
Mun pitäis miettiä uus ammatti. Mitähän keksis. 😅
- Anonyymi
Minun on pitänyt monesti ottaa laatikko alas kaapista joka on täynnä vanhempien lasten vauva ja lapsuusajan kuvia. Ex halusi antaa mukaan valokuvat jossa oli lapset ja isä, niitä valokuvia on tosi paljon. Tuottavat mieleen muistoja ja jopa tuntemuksia monien vuosien jälkeenkin. Valokuvat pitäisi järjestää ajallisesti jonoon omiin albumeihin vielä kun muistaa kuka missä ja milloin.
AVOta ihmeessä ne esiin ja käy läpi. Koet varmasti hienoja muistelmia niitä katsellessa, tunteisiinhan ne menee. Nuo omien lasten kuvat erityisesti. Ihan helmiä. 💖✨
Ei, ei oikeastaan, teen tuon ilman kuvia ja sohvaa, kun tilanne on sopiva.
Saatan jäädä muistelemaan edesmennyttä lemmikkiä kun se pompsahtaa jostain mieleen tai yhtä hyvin voin pysähtyä muistelemaan jotakuta entistä kumppaniani kesken kävelyn.
Ne tulee sieltä, pyytämättä, toki toisinaan voi olla niin konkreettinen asiayhteys käsillä, että tietoinenkin mieli muistaa ja tilaa muistikuvia muisteltavaksi.Kätevää, ei tarvitse levitellä kuvia pitkin pöytiä eteensä muistellakseen. Kyllä mäkin noin yks kaks muistan ja muistelen ihmisiä ja menneitä ylipäänsä.
Joku tilanne tai tuoksukin voi tuoda mieleen muistoja, joita jää kelaamaan.
Kuinkahan paljon sitä muistaa väärinkin juttuja?
Voi muistikuvat muuttua.- Anonyymi
Vähän tuota samaa tuossa yllä sanoin. En mä tarvitse valokuvia muistellakseni. Kuvat eivät tee kunniaa mun mielessäni oleville muistoille. Niitä on paljon enemmän kuin kuvia ja ne kuvat ovat vain hetkiä. Varsinkin, jos itse olen sen kuvan ottanut, niin silloinhan en oikeasti ole ollut läsnä siinä hetkessä ja sitä kokemassa. Olen tallentanut sitä kameralla, mutta jättänyt kunnolla tallentamatta muistoihini. Mulle valokuvat tuntuvat aina kevytversiolta oikeista muistoista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vähän tuota samaa tuossa yllä sanoin. En mä tarvitse valokuvia muistellakseni. Kuvat eivät tee kunniaa mun mielessäni oleville muistoille. Niitä on paljon enemmän kuin kuvia ja ne kuvat ovat vain hetkiä. Varsinkin, jos itse olen sen kuvan ottanut, niin silloinhan en oikeasti ole ollut läsnä siinä hetkessä ja sitä kokemassa. Olen tallentanut sitä kameralla, mutta jättänyt kunnolla tallentamatta muistoihini. Mulle valokuvat tuntuvat aina kevytversiolta oikeista muistoista.
Nykyään osalla ihmisistä tuntuu olevan niin suuri tarve tallentaa muistoja, että ne itse hetket jäävät kokematta. On tärkeämpää ottaa itsestään kuva jonkin muistomerkin edessä, kuin oikeasti kokea se itse kokemus.
Tätä ei ollut tarkoitettu piikiksi aloittajalle. Tulipahan vain mieleeni ihan muista yhteyksistä. Mulla on palhon tuttuja, jooden kanssa jutellessa olen todennut heidän muistojensa perustuvan valokuviin. Itse tilanteista, joissa kuvat on otettu, he eivät muista juuri mitään. JasuM kirjoitti:
Kätevää, ei tarvitse levitellä kuvia pitkin pöytiä eteensä muistellakseen. Kyllä mäkin noin yks kaks muistan ja muistelen ihmisiä ja menneitä ylipäänsä.
Joku tilanne tai tuoksukin voi tuoda mieleen muistoja, joita jää kelaamaan.
Kuinkahan paljon sitä muistaa väärinkin juttuja?
Voi muistikuvat muuttua.Tuoksut on joo aika hyviä palauttamaan mieleen jonkin menneen. Mulla on yksi vakkarimuistikuva joka tulee tietyssä kesäisessä tuoksuympäristössä ja historian kirjoituksen perusteella olen ollut 1,5v kun se alkuperäinen episodi on tapahtunut.
Kai niitä aika paljonkin muistaa väärin, enemmän tai vähemmän vinoon. On tuota tullut äidin kanssa kelattuakin, muisteltu yhdessä menneitä asioita ja ihmetelty sitä, kuinka eri lailla kumpikin ne jutut muistaa.Anonyymi kirjoitti:
Nykyään osalla ihmisistä tuntuu olevan niin suuri tarve tallentaa muistoja, että ne itse hetket jäävät kokematta. On tärkeämpää ottaa itsestään kuva jonkin muistomerkin edessä, kuin oikeasti kokea se itse kokemus.
Tätä ei ollut tarkoitettu piikiksi aloittajalle. Tulipahan vain mieleeni ihan muista yhteyksistä. Mulla on palhon tuttuja, jooden kanssa jutellessa olen todennut heidän muistojensa perustuvan valokuviin. Itse tilanteista, joissa kuvat on otettu, he eivät muista juuri mitään.Osittain tästä syystä en juurikaan ota kuvia, ainakaan itseäni varten, kun en kuitenkaan jaksa niitä kattella joskus vuosia myöhemmin. Mieluummin omaksun muistiini sen muiston ja se sitten palaa sieltä mieleen, jos on niin tehdäkseen.
- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Osittain tästä syystä en juurikaan ota kuvia, ainakaan itseäni varten, kun en kuitenkaan jaksa niitä kattella joskus vuosia myöhemmin. Mieluummin omaksun muistiini sen muiston ja se sitten palaa sieltä mieleen, jos on niin tehdäkseen.
Varsin sama juttu mullakin.
randombypasser kirjoitti:
Tuoksut on joo aika hyviä palauttamaan mieleen jonkin menneen. Mulla on yksi vakkarimuistikuva joka tulee tietyssä kesäisessä tuoksuympäristössä ja historian kirjoituksen perusteella olen ollut 1,5v kun se alkuperäinen episodi on tapahtunut.
Kai niitä aika paljonkin muistaa väärin, enemmän tai vähemmän vinoon. On tuota tullut äidin kanssa kelattuakin, muisteltu yhdessä menneitä asioita ja ihmetelty sitä, kuinka eri lailla kumpikin ne jutut muistaa.Melko pieni ihmisen taimi vielä siis silloin. Ihan snadi. 😊
Varmaan muistaa ja eri ihmiselle eri asiat merkitsee mihin muistikuvatkin voi liittyä.
Huomaan itse joskus muistavani jonkun asian kirkkaasti, mutta selitän sen erilailla, kun olenkin kiinnittänyt johku uuteen asiaan huomioni. Ikään kuin prosessoin jatkuvasti ja huomaan jotain mitä en aiemmin ehkä älynnyt samoin.JasuM kirjoitti:
Melko pieni ihmisen taimi vielä siis silloin. Ihan snadi. 😊
Varmaan muistaa ja eri ihmiselle eri asiat merkitsee mihin muistikuvatkin voi liittyä.
Huomaan itse joskus muistavani jonkun asian kirkkaasti, mutta selitän sen erilailla, kun olenkin kiinnittänyt johku uuteen asiaan huomioni. Ikään kuin prosessoin jatkuvasti ja huomaan jotain mitä en aiemmin ehkä älynnyt samoin.Joo, aika snadi silloin. Huvittavaa on se, että ensimmäinen takauma alkuperäiseen muistitapahtumaan oli jo 3,5 vuotiaana, serkkupojan 1v synttäreiden yhteydessä. Ja siitä lähtien se on kummitellut, tietoisessa mielessä, aina toisinaan. Aikuisiällä olen pari kertaa törmännyt samaan tuoksumaailmaan, toki ihan eri paikassa kuin alunperin
Muistot, muistikuvat ei oo pysyviä, vaan ne elää koko ajan kun ihminen ottaa lisää kilometrejä elämänlangastaan. Osin sisäisen kasvun myötä, osin unohtamisen, osin myös värittämisen tai defenssien vuoksi. Sinällään joka hetkestä pitäisi ottaa nippu kuvia ja videota, kyäydä läpi tilanne nauhotteista siihen osallistuneiden kanssa ja tehdä kirjallinen yhteislausunto hommasta, muuten kukaan ei muista sitä pilkulleen oikein 20 vuoden päästä.- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Joo, aika snadi silloin. Huvittavaa on se, että ensimmäinen takauma alkuperäiseen muistitapahtumaan oli jo 3,5 vuotiaana, serkkupojan 1v synttäreiden yhteydessä. Ja siitä lähtien se on kummitellut, tietoisessa mielessä, aina toisinaan. Aikuisiällä olen pari kertaa törmännyt samaan tuoksumaailmaan, toki ihan eri paikassa kuin alunperin
Muistot, muistikuvat ei oo pysyviä, vaan ne elää koko ajan kun ihminen ottaa lisää kilometrejä elämänlangastaan. Osin sisäisen kasvun myötä, osin unohtamisen, osin myös värittämisen tai defenssien vuoksi. Sinällään joka hetkestä pitäisi ottaa nippu kuvia ja videota, kyäydä läpi tilanne nauhotteista siihen osallistuneiden kanssa ja tehdä kirjallinen yhteislausunto hommasta, muuten kukaan ei muista sitä pilkulleen oikein 20 vuoden päästä.Vaan onko muistojen täydellisellä todenperäisyydellä lopulta jotain merkitystä, muualla kuin oikeudessa? Lopulta kukaan meistä ei koskaan edes näe koko kokonaisuutta tai tiedä täyttä totuutta. Näkökulma vaikuttaa aina.
Anonyymi kirjoitti:
Vaan onko muistojen täydellisellä todenperäisyydellä lopulta jotain merkitystä, muualla kuin oikeudessa? Lopulta kukaan meistä ei koskaan edes näe koko kokonaisuutta tai tiedä täyttä totuutta. Näkökulma vaikuttaa aina.
Eihän sillä olekaan väliä, kunhan nostin esille sen, että kaikilla tilanteeseen osallistuneilla on ihan omanlaisensa muistikuva tapahtuneesta, poikkeuksetta ja että muistot muuttuvat ajan kuluessa, jolloin aina pitäisi ikäänkuin poliisien kaltoin tehdä rikospaikkatutkimus lausuntoineen kaikkineen 😂
randombypasser kirjoitti:
Joo, aika snadi silloin. Huvittavaa on se, että ensimmäinen takauma alkuperäiseen muistitapahtumaan oli jo 3,5 vuotiaana, serkkupojan 1v synttäreiden yhteydessä. Ja siitä lähtien se on kummitellut, tietoisessa mielessä, aina toisinaan. Aikuisiällä olen pari kertaa törmännyt samaan tuoksumaailmaan, toki ihan eri paikassa kuin alunperin
Muistot, muistikuvat ei oo pysyviä, vaan ne elää koko ajan kun ihminen ottaa lisää kilometrejä elämänlangastaan. Osin sisäisen kasvun myötä, osin unohtamisen, osin myös värittämisen tai defenssien vuoksi. Sinällään joka hetkestä pitäisi ottaa nippu kuvia ja videota, kyäydä läpi tilanne nauhotteista siihen osallistuneiden kanssa ja tehdä kirjallinen yhteislausunto hommasta, muuten kukaan ei muista sitä pilkulleen oikein 20 vuoden päästä.Jännän pienestä jää muistikuvia. Mäkin muistan mille meidän koiran korvalehdet tuoksui sateella. Välillä se tuoksu tulee mieleen, vaikken sitä oikeesti haista mistään.
Joo, psyyke on mielenkiintoinen kapistus. Hyvin mielenkiintoinen.
No valokuvat ei ole huonoja. Ne käy jopa apuvälineestä. 😁JasuM kirjoitti:
Jännän pienestä jää muistikuvia. Mäkin muistan mille meidän koiran korvalehdet tuoksui sateella. Välillä se tuoksu tulee mieleen, vaikken sitä oikeesti haista mistään.
Joo, psyyke on mielenkiintoinen kapistus. Hyvin mielenkiintoinen.
No valokuvat ei ole huonoja. Ne käy jopa apuvälineestä. 😁Ymmrrän hyvin :)
Mun muistikuva on helteisen kuivan kangasmetsikön tuoksu, ei se tavallinen, vaan sellainen pihkalla sävytetty ja läpitunkevan imelä. Se vaatii tietynlaisia olosuhteita toteutuakseen, varmaan myös tiettyjä kasveja männyn lisäksi ja siksi en ole sitä monesti jälki käteen kohdannutkaan. Toinen mikä on jäänyt lähtemättömästi mieleen, on makea vauva-aromi jota todella onnellinen kissa sylissä erittää. Siitä tuoksusta tulee myös äidinmaidon tuoksu mieleen, jostain syystä :)
Valokuviahan tarvittiin ennen aikaan vanhainkotien sököiltoihin valuutaksi, pantiin korttia pinkkaan panokseksi ja kysytty toiselta että muistatko Matti mitä tuossa kuvassa tapahtui? Siinä kun vastapuoli yritti ymmärtää mikä kuva edes on, oli helppo vedellä hiukan kortteja pakasta ja piruilla Matin huonolle muistille, hah, vasta 92 vuotias eikä mitään enää muista :D
Mutta kuka enää pelaa sököäkään :(randombypasser kirjoitti:
Ymmrrän hyvin :)
Mun muistikuva on helteisen kuivan kangasmetsikön tuoksu, ei se tavallinen, vaan sellainen pihkalla sävytetty ja läpitunkevan imelä. Se vaatii tietynlaisia olosuhteita toteutuakseen, varmaan myös tiettyjä kasveja männyn lisäksi ja siksi en ole sitä monesti jälki käteen kohdannutkaan. Toinen mikä on jäänyt lähtemättömästi mieleen, on makea vauva-aromi jota todella onnellinen kissa sylissä erittää. Siitä tuoksusta tulee myös äidinmaidon tuoksu mieleen, jostain syystä :)
Valokuviahan tarvittiin ennen aikaan vanhainkotien sököiltoihin valuutaksi, pantiin korttia pinkkaan panokseksi ja kysytty toiselta että muistatko Matti mitä tuossa kuvassa tapahtui? Siinä kun vastapuoli yritti ymmärtää mikä kuva edes on, oli helppo vedellä hiukan kortteja pakasta ja piruilla Matin huonolle muistille, hah, vasta 92 vuotias eikä mitään enää muista :D
Mutta kuka enää pelaa sököäkään :(Yritän saavuttaa tuoksut. Vauva-aromin saatan saavuttaa, pihka metsikkö ei onnistu.
Äidinmaito joo, muistan oman maitoni aavistuksen makeahkon tuoksun.
Jumatsuikka, oikeestikko noi pantit vai läppä? 😜
Emmäkään sököä osaa pelata, paskahousua ja Maijaa vaan. 🤣JasuM kirjoitti:
Yritän saavuttaa tuoksut. Vauva-aromin saatan saavuttaa, pihka metsikkö ei onnistu.
Äidinmaito joo, muistan oman maitoni aavistuksen makeahkon tuoksun.
Jumatsuikka, oikeestikko noi pantit vai läppä? 😜
Emmäkään sököä osaa pelata, paskahousua ja Maijaa vaan. 🤣Joo, vauva-aromi ja äidinmaito ovat varmasti sulle tutumpia kuin mulle, mulle ne nimikkeet on vain lähin mihin muistikuvien perusteella verrata. Voivat olla oikeastikin tosi lähellä tai sitten ei 😂
Sököläppä, mutta siihenkin ne kuvat vois vanhankodissa käydä 🤣
Olen pelannut pentuna kaikki mahdolliset korttipelit kaverien kanssa tuhanteen kertaan, mutten enää muista juuri ensimmäisenkään sääntöjä. Paitsi nyt nippanappa pokerin ja sökön. Kaikki paskahousut, seiskat, maijat, viissataset, kaikki unehtuneet.
- Anonyymi
Mjaa
Vesuvius tuhosi kaiken: puolisoni, lapseni, sukuni, omaisuuteni, muistoni ja tulevaisuuteni vuonna 79. Olen ainoa eloonjäänyt. Silti en vihaa tätä massiivista tulivuorta, vaan ymmärrän sen luonteen. Vesuvius antaa enemmän kuin vie, jos sitä ja elämää sen ympärillä tarkastelee laajemmassa aikaikkunassa.
(hihitystä)- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Oo ämm jgiii.
No sitä minäkin.
(reps) - Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Tralallaa. 😁
Mjoo
Koska tämä leffa (Täydellinen joulu) on niin tavattoman tylsä, niin suoritin pientä pohjatyötä kadonneen minuuteni saralla.
Löysin tältä serveriltä vaikka mitä. Tuossahan on tuo hakukenttä ihan hollilla.
(naurua)
- Anonyymi
Ei tule. Joskus kyllä tykkäsin. Sinulla on parisuhteessa olevana siihen etuoikeus, jota et edes ymmärrä. Kaikki kuvat ovat siinä laatikossa johon en välitä edes koskea. Niitä on tosi paljon, melkein kaikki itse ottamiania. En juurikaan itse yhdessäkään kuvassa. Ennen oli paremmin, syntymästä kuolemaan mahtui yhteen albumiin.
No ei minun nykyinen kumppani juuri minua kuvaile, ellen vartavasten pyydä. Yleensä käytän ajastinta, jos kuvaan kauempaa kuvan jossa itsekin virnuilen. Ennen inhosin itseni kuvaamista, mutta kun keksin kuvanmuokkauksen innostuin käsittelemään kuviani.
Innostuin miten erilaisia niistä saa, jopa liki taidetta kun löytää sopivan työstön.
Tekee kipeää koskea niihin kuviin? 😐🤗- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
No ei minun nykyinen kumppani juuri minua kuvaile, ellen vartavasten pyydä. Yleensä käytän ajastinta, jos kuvaan kauempaa kuvan jossa itsekin virnuilen. Ennen inhosin itseni kuvaamista, mutta kun keksin kuvanmuokkauksen innostuin käsittelemään kuviani.
Innostuin miten erilaisia niistä saa, jopa liki taidetta kun löytää sopivan työstön.
Tekee kipeää koskea niihin kuviin? 😐🤗Jep, vähän niinkuin ihan muuhun kaikkeenkin. Sinkut palstallakin voi ihan hyvä olla, niin pitkään kun ei itse kuulu tänne
Anonyymi kirjoitti:
Jep, vähän niinkuin ihan muuhun kaikkeenkin. Sinkut palstallakin voi ihan hyvä olla, niin pitkään kun ei itse kuulu tänne
Hmm, mitä tarkoitat niin kauan kun ei itse kuulu tänne?
Tarkoitatko itseäsi vai minua?
Jos minua, niin tilanteessani varattuna perheellisenä vietän mielummin aikaani ihmisten kanssa turisten näin, kun irl olen poissa kotoa ja meno päällä. Sinkkuna taas en koskaan malttanut olla kotona, ellei ollut kädet täynnä tekemistä. Nettiä ei ollut. Ja nyt vaikka oliskin, niin tiedän että sinkkuna en taaskaan malttaisi täällä olla kuten nyt kun on perhe tässä. Juoksisin taas omalla ajallani urheilemassa ja töissä.
Korkeintaan voisin jonkun deitin koittaa löytää netin kautta, sinkkuna. Mikäli kaipaisin syliin ja rakkautta.- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Hmm, mitä tarkoitat niin kauan kun ei itse kuulu tänne?
Tarkoitatko itseäsi vai minua?
Jos minua, niin tilanteessani varattuna perheellisenä vietän mielummin aikaani ihmisten kanssa turisten näin, kun irl olen poissa kotoa ja meno päällä. Sinkkuna taas en koskaan malttanut olla kotona, ellei ollut kädet täynnä tekemistä. Nettiä ei ollut. Ja nyt vaikka oliskin, niin tiedän että sinkkuna en taaskaan malttaisi täällä olla kuten nyt kun on perhe tässä. Juoksisin taas omalla ajallani urheilemassa ja töissä.
Korkeintaan voisin jonkun deitin koittaa löytää netin kautta, sinkkuna. Mikäli kaipaisin syliin ja rakkautta.Tarkoitan itseäni. Juuri tuota tarkoitin, on helppo turista täällä, jos elämä muuten kunnossa.
En vaan pystynyt juhlimaan, olisin vaan tehnyt ja tein ihan kaiken muiden puolesta.. no sinä et sitä ymmärtämään. Tiedän miksi tein niin ja ehkä uskoin että se on kaikille parasta. Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitan itseäni. Juuri tuota tarkoitin, on helppo turista täällä, jos elämä muuten kunnossa.
En vaan pystynyt juhlimaan, olisin vaan tehnyt ja tein ihan kaiken muiden puolesta.. no sinä et sitä ymmärtämään. Tiedän miksi tein niin ja ehkä uskoin että se on kaikille parasta.Kunnossa ja kunnossa, mun olemus voi olla valoisa ja leikkisä, muttei mun elämäkään ihan kunnossa ole. Minä vaan en suostu heittäytymään murheen vietäväksi.
Kärsin hiljaa itsekseni hyvin paljon. Etten kuormita muita ja mun pitää jaksaa muiden vuoksi. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto, vaikka välillä tekis mieli lyhistyä ja jäädä siihen.
Voimia, mitä ikinä läpi käytkään.- Anonyymi
JasuM kirjoitti:
Kunnossa ja kunnossa, mun olemus voi olla valoisa ja leikkisä, muttei mun elämäkään ihan kunnossa ole. Minä vaan en suostu heittäytymään murheen vietäväksi.
Kärsin hiljaa itsekseni hyvin paljon. Etten kuormita muita ja mun pitää jaksaa muiden vuoksi. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto, vaikka välillä tekis mieli lyhistyä ja jäädä siihen.
Voimia, mitä ikinä läpi käytkään.Kiitos. Samoin sinulle :)
Minä en pidä valokuvien katselusta. Toki sukulaisvierailulla annetaan aina mappi tai muutama katseltavaksi ja sitten niitä kuvia selostetaan.
Ja se siinä onkin. Kuva ei kerro tuhatta sanaa, vaikka niin väitetään. Minulle kuvissa on pulleita vauvoja, jotka näyttävät kaikki samoilta, vihkipareja, jotka hymyilevät kaavamaisesti, iloisia lomakuvia paikoista, joissa en ole enkä tule käymään. Kuvia tuntemattomista ihmisistä, paikoista ja tapahtumista, joissa en ole itse ollut läsnä.
Kuuntelen kuviin liittyvät tarinat mielelläni, mutta minusta kuva vain vie tarinasta jotakin, ei tuo siihen mitään lisää.
Kun katselen (inholla) minusta lapsuudessani otettuja kuvia, en juuri kykene edes tunnistamaan kuvissa olevaa räkänokkaa itsekseni. Minut yleensä täyttää kuvotuksen sekainen kauhu, että tuollaisenako ihmiset minut näkevät. Kuvassa ei ole mitään siitä lapsuuden taianomaisuudesta taikka mielikuvituksen rikkaudesta, tulevaisuuden toiveista taikka siihen liittyvistä epävarmuuksista. Niissä on vain Vaahteramäen Eemeliä muistuttava pörrötukkainen poika alusvaatteisillaan.
Toki hyvä valokuva kertoo tarinan tai on ainakin osa sellaista, mutta suurimmaksi osaksi ihmisten säilömät kuvat ovat pelkkiä visuaalisia muistiinpanoja sattumanvaraisista hetkistä elämän pituisesta tarinasta. Ne eivät itsessään kerro mitään, ne ovat pelkkää vangittua valoa hetkestä, jonka tunteet ja ajatukset välittyvät vain vaivoin edes kuvanottotilanteessa läsnäoleville.Selkeesti siis olisi parempi, jos ne kuvat jäisi pois ja tarinat kerrottaisi, mutta saat itse kuvittaa ne mielessäsi eloisemmin?
Tykkäätkö lukea kirjoja?
"Niissä on vain Vaahteramäen Eemeliä muistuttava pörrötukkainen poika alusvaatteisillaan."
Minusta just söpö, ihanan villi luomu lapsi. Muistuttaa mua..
Olet varmasti aivan oikeessa loppukaneetissasi ihmisten kuvista. Poikkeuksena mainitsen omien lasten kuvaushetket, ne on näpätty just siks kun siinä hetkessä oli taikaa.JasuM kirjoitti:
Selkeesti siis olisi parempi, jos ne kuvat jäisi pois ja tarinat kerrottaisi, mutta saat itse kuvittaa ne mielessäsi eloisemmin?
Tykkäätkö lukea kirjoja?
"Niissä on vain Vaahteramäen Eemeliä muistuttava pörrötukkainen poika alusvaatteisillaan."
Minusta just söpö, ihanan villi luomu lapsi. Muistuttaa mua..
Olet varmasti aivan oikeessa loppukaneetissasi ihmisten kuvista. Poikkeuksena mainitsen omien lasten kuvaushetket, ne on näpätty just siks kun siinä hetkessä oli taikaa.Ymmärrän, lapsista otetut kuvat ovat taikaa ottajalleen, mutta eivät välttämättä kuvissa oleville lapsille.
- Anonyymi
rytmimunat kirjoitti:
Ymmärrän, lapsista otetut kuvat ovat taikaa ottajalleen, mutta eivät välttämättä kuvissa oleville lapsille.
Tai varsinkaan ulkopuolisille, joille niitä omien palleroiden kuviausein esitellään.
Enpä oikeastaan. Kuvat omasta nuoruudesta ovat isällä ja siskolla jossakin tallessa. On minulla toki täälläkin kuvia ja niissä on rakastunut nuoripari tai rakastunut pari ruuhkavuosissa mutta jos nyt heistä yhteiskuvan haluaa pitää käydä eri paikoissa kuvaamassa ja liittää sitten yhteen. Sitä pariskuntaa ei enää ole. Joskus olen jonkun kuvan katsonut ja heti kun hetken muistaa niin ajatuksiin hiipii kysymys siitä miksi tällaista kuvaa ei enää saada otetuksi.
Kumpikaan ei niitä kuvia oikein osituksessa kaivannut joten hän otti kasan lasten kuvia ja vähän kuin yhteisymmärryksessä nostettiin albumit varaston takanurkkaan. Lapset saa joskus katella.
On minulla sitten valokuvia sosiaalisessa mediassa lähinnä vaellusreissuilta mutta niitäkin käyn katsomassa lähinnä kun en muista milloin olen käynyt missäkin ja kenen kanssa tullut vaellettua.Omistan tasan kaksi valokuvaa, toinen on kuva pojastani isoisoäitinsä sylissä ja vanhempieni hääkuvan.
En koe tarvitsevani muistoja ja niiden tuomaa nostalgiaa. Olen aina pitänyt tylsänä ja tarpeettomana valokuvien katselemisen .. myöskään kännykässäni ei ole ottamiani valokuvia. Mielestäni ne on turhia.
Naiselta outo ja erikoinen tapa, varsinkin näin digiaikana, kun ihmiset kuvaavat kaiken sosiaaliseen mediaan. Ei vaan ole mun juttu.- Anonyymi
Kuulostaa ikävältä valokuvattomuus 🤣 Minulle valokuvat ovat henki ja elämä, iso osa omaa, lasten, vanhempien, sukulaisten, ystävien historiaa. Salin seinällä on isovanhempieni valokuvat nuorena, tasan vuodelta 1900. Lapsuuden ja nuoruuden valokuvat ja valokuva-albumit ( perityt) jaoimme juuri sisarusten/sukulaisten kesken. Niitä on kymmeniä albumeja ja laatikoittain päälle.
- Sheena - Anonyymi
Ai niin. Valokuvia en ole jakanut sosiaaliseen mediaan ollenkaan. Samoin digiaika on tehnyt minusta laiskemman kuvaajan. Kyllä filmikuvaus oli juhlallisempaa.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa ikävältä valokuvattomuus 🤣 Minulle valokuvat ovat henki ja elämä, iso osa omaa, lasten, vanhempien, sukulaisten, ystävien historiaa. Salin seinällä on isovanhempieni valokuvat nuorena, tasan vuodelta 1900. Lapsuuden ja nuoruuden valokuvat ja valokuva-albumit ( perityt) jaoimme juuri sisarusten/sukulaisten kesken. Niitä on kymmeniä albumeja ja laatikoittain päälle.
- SheenaTajusin joskus aikanaan kun oltiin Roomassa, poikani ja exä kulkivat kameran kanssa, näkivät kaiken linssin läpi, että minä en haluaisi jättää sekuntiakaan kokematta irl vain ottaakseni muistoja siitä hetkestä.
Totesin sen, että elän nyt ja tässä, enkä halua kuvata ja tallentaa sitä hetkeä.
Minulle on luonnollista että asiat, hetket, ihmiset unohtuvat. En vaali perinteitä, en tunne tarvetta että minusta pitäisi jäädä jälki tai muisto. Haluan itsekin hiipua pois hiljaa ja huomaamatta. Minulta puuttuu joku sellainen geeni, joka saa nostalgiseksi. Ehkä elän vain hetkessä.
Tosin silläkin on varmaan tekemistä asian kanssa, että minulla on hyvä muisti.
Kunnioitan kyllä ihmisiä jotka vaalivat muistoja. Siinä ei ole mielestäni mitään huonoa. Minä en vain kuulu niihin. Olen silläkin tapaa poikkeava. Ja minusta on aina ollut vaivaannuttavaa katsella valokuvia.. omiani tai muiden. Pidän niitä merkityksettöminä.
Näkemykseni mukaan ihmisen kuuluu haihtua pois menneisyydestään. Mutta ymmärrän, että monelle menneisyys on rikastava voimavara ja sitä vaalitaan. Ja sehän on mikä kullekin sopii. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa sen suhteen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Et voi olla loputtomasti hiljaa
Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto1412101Nainen mitä tekisit
Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa1721274Ajatus aamuun
Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen721147- 1681037
- 93946
Rita syyttää muita "virheistään"
Taas Donnasta lasu ilmoitus ja kaiken maailman kriisejä Akin virheen takia. Aki teki vakavan rikoksen, turha sitä on mui61935- 67902
- 42844
Niiiiin pihkassa
Hänen ihanan vuoksi minulla on pikkarit märät koko ajan. Säikähdin vähän, näetköhän kaiken minusta? Yritän pitää perusil39820Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?
Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia59723